Kanadan junioriliigat: Viihdetarjonta 2007-2008

[HardCore Hooligan]

Plymouth on kutsunut ylös midget ympyröistä 1991-syntyneen Anthony Donatin, jolla kasassa London Jr. Knights paidassa runkosarjaan 110-minuuttia 36-matsissa ja oli joukkueensa ykkösjätkä jääkiekkoilijalle elintärkeässä uskottavuudessa.

Sarnia Stings tai jo maisemista kadonnutta Clunea lainaten Sarnia stinks on uudempia porukoita O:ssa ja tällä nimellä kartalla kaudesta 1994-1995. Tietysti tämäkin suhteellista ja uusiksi lasken kaikki oman junnupuolen alkusysäyksen jälkeen ilmestyneet ryhmät ja toisaalta isommassa kuvassa tuon kulta-ajaksi mieltämäni tai henkilökohtaisella tasolla parhaiten sisäistetyn ajan jälkeen kartalle ilmestyneet ryhmät.
Toki taustaa aina legendaariseen Cornwall Royalsiin, mutta tämä jo toista tarunhohtoista kiekkotarinaa ja työnjatkaja Sting jäänyt makuuni vähän harmaaksi tai paremminkin ehkä vääryydellä puhtaasti etäiseksi oikeastaan koko olemassaolonsa ajan.
Toki listoilla laadukkaita junnupuolen nimiä alkaen olemassaolon ensimmäisen kauden yli-ikäisestä Dennis Maxwellista ja mainintoina taipaleelta Eric Boulton 1995-1996 hyvin lähellä liigan kovimman ottelijan leimaa Stingin paidassa, tasollaan kova O:n soturi Mike Hanson leimaantuu itsestäänselvästi Sarniaan vahvasta Curtalen alaisuudesta yli-ikäisenä vedetystä Spits kaudesta huolimatta, toe-to-toe maestro Marco Caprara otteli koko O:n uransa täällä luoden vahvan arvostuksen nimensä ympärille ja samoihin aikoihin kaikessa hiljaisuudessa todella kova isojen lähtöjen John Hecimovic vaikutti nimenä Stingin ilmoittamalla lähtölistalla.
Itse asiassa lähtölista oli tuolloin muutaman kauden ajan oikeaoppisen kova, laadukas sekä värikäs, kun panoksensa kuumiin iltoihin heittivät myös Daniel Carcillo, Chanse Fitzpatrick, Kelsey Wilson, Jordan Grant sekä terävimmillään loistava O:n iskijä Micheal Haley. Laadukasta materiaalia jälkipolville runsaasti ja kiitettävästi tapahtumia mieltä lämmittämään, joten ehdottomasti tutustumisen arvoista aikaa joukkuetasolla O:n historiassa.
Kulttipelaajista kiistatta värikäs ja härskin peli-ilmeen omaava Mike Craigen O:n kaukaloissa ajeli, hämmensi sekä toteutti itseään Sarnian paidassa, josta sitten OPJHL:n yli-ikäisenä vedetyn rupeaman jälkeen kaljaliigoihin vedenjakajaksi, pienikokoiseksi villiksi soturiksi ja kuumien iltojen väriläiskäksi. Richard Irwin täytyy myös Stingin yhteydessä nostaa roolinsa ammattijätkänä esiin ja tarttui parhaimmillaan loistavasti siihen yhteen vaihtoonsa, jos sen iltaan valmennukselta sai ja Irwin kehässä viimeisellä minuutilla tappiotilanteessa on jääkiekkoa parhaimmillaan.
2007-2008 kulmakivenä hyvän ilmeen kova ja oikean illan osuessa kohdalle ehdottomasti värikäs Didiomete, joka ollut totutun aktiivinen ja lienee tasoltaan niukasti TOP-10 korin ottelijoita tällä hetkellä. Tukea antavat ennen kaikkea helmiä iskussa ollessaan heittävä 1988-syntynyt Brett Oliphant ja perusosaston yli-ikäinen Ryan Wilson, joka heitti kovan panoksen suoraan aloituksesta lähteneessä buckets off vedossa liigan ykköskortin Soryalin kanssa jokin aikaa sitten ja tuon pohjalta vähän tanssilattian taiturina unohtunut entinen St. Michaels pelaaja ei lähde puhtaana altavastaajana ketään vastaan tässä liigassa. Toki yksittäinen lähtö on aina yksittäinen lähtö ja näillä ei vielä uria tai kausia ottelijana rakenneta.
1989-syntynyt Lombardi pisti itseään puhuttelevalla ilmeellä mainitusti esiin palkintopöydän tyhjentäen ja irrallisena tästä alkukantaista kiekkourpoa koskettavasti tuollaista omakohtaisesti tuttua suomalaisten junnukehien touhua. Tappiosta turhautunut koutsi kopauttaa selkään ja tuon oikean jääkiekon käsien ulottuville tuoneen kopautuksen takia sitä voi mielessään perustella ne kesien lenkit ja puntit. Lombardi yhdessä toisen 1989-syntyneen Matt Martinin kanssa voivat taustalla taistella kasaan perustason 10-lähtöä rupeamaan ja tuovat näin lähtölistaa tarvittavaa leveyttä. Lopulta hyvän uran kasaan tapellut Greg Walters kakkosena ja ei tämä Sarnian paketti sieltä tylsimmästä tai epäuskottavimmasta päästä kiekkojoukkueena ole.

Viitattu itselleni tuttu pääsarjakokemusta pelaajana 80-luvulta omaava koutsi käytti myös nelosketjua todella viimeisen päälle roolitettuna ja aika poikkeuksellista käsittääkseni edelleen tuolla junnupuolella ainakin paikallisessa maisemassa. Ketjupalaverissa kotona tai vieraisiin mennessä bussissa ketju kerrallaan läpi mieleenpainuneesti ohjeistaen ensimmäisellä välittömästi kiekko kotiinsa ristikulmaan sekä "laput silmillä" ajot syvällä. Toisella tai omien paineen jälkeen heti ristikulmaan ja turhakkeet vaihtoon ( tuota treeneissä hiottiin niin, että kiekko tarkoitetusti jää sinne kulmaan eikä muuten uransa lopun kohtaavan pakin pelastaen tai roolitusta syövällä ammattitaidottomuudella vastahyökkäyksen antaen palaa voimalla keskialueelle päin). Toinen vaihtoehto oli tuttu pyristelemällä siniselle ja heitto puukäsillä maalille, johon välittömästi paine ja aloitus seuraaville hyökkäyspäähän.
Asiasta juuri puhuneena mielenkiintoisesti tuolla 1990-luvun puolessa välissä eräässä liigaseurassa vaikutti valmentaja, joka sinäänsä arvostetusti ikuisena kiekkopeluutuksen totuutena neloseltaan vaati juuri tuota aloituksen pelaamista hyökkäyspäähän ja tuttuja saman ikäluokan jätkiä silloin juuri sisään itseään oli ajamassa. Nuorten maajoukkueita kolunneet jätkät joille itselleen pelattiin aloitusta hyökkäyspäähän olivat nyt sitä roolitetusti pelaamassa muille ja pelaajatyyppeinä aika väärät jätkät myös kolaamassa syvällä jotain kylmäksi sinne hautaansa kehän kulmaan.

 

[HardCore Hooligan]

Plymouthin koutsi Mike Vellucci siirtyy sivuun ja uusi vastuullinen on Greg Stefan. Terveysongelmista kärsinyt Vellucci toki jatkaa GM:n postilla ja harmi kuitenkin sillä valmentajana ehdottomasti leimaantunut fyysisen jääkiekon sekä oikeaoppisen roolituksen valmentajaksi OHL:ssä.

OHL:ssä viikon kohokohtana lauantain S.S Marie vastaan Mississauga, johon saadaan sovitelluksi isoksi lähdöksi Peluso vastaan Neuber tasonmittaus suoraan aloituksesta. Ei mitään arvailujen varaan tai odottamaan keinotekoista syytä hyllylle vaan ensimmäisestä asiaan ja pipojen poiston kautta keskiympyrään isojen lähtöjen paikalle. 1990-syntynyt Rinaldo myös kaivaa itselleen tähän lähdön helpohkosti ja tarvittaessa vaikean kautta tyylikkäästi haetulla ajolla homma askissa mukavasti liekkeihin.
Torstaina ohjelmassa jo alkupaloiksi Spits vastaan Rangers ja aktiivisuuskuninkuutta jahtaavat 1989-syntynyt Baldwin sekä 1990-syntynyt tulokas Masciolini ottavat keskinäisen suoraan aloituksesta alkulämmössä sopivutta tavalla ja mainitusti jos alkulämmössä pyörii kulmissa ei matsissakaan ole asiaa keskiympyrään.

Lännessä Hitmenin tulokas Ian Schultz poimi yhden lisää rupeamaan ja on matkalla kohden WHL:n vuoden tulokkaan titteliä. Lännessä herkkupaloina perjantain ensimmäisestä pudotuksesta lähtevä Huntin sekä Tipsin Englishin veto. Täältä aina suuri kunnioitus koutsille jo heittää poimijansa ensimmäiseen aloitukseen ja nälkäiselle poimijalle, joka annettuun vaihtoon tarttuu ja ottaa lähdön tappeluille kirjoitettuun rakoon.
Lauantaina yksi mahdollisuus palastaa kasvoni ja tulessa taas Giants, jolla vastassa isojen pelien päivänä Chilliwack ja turha vedota Wattin puutumiseen. Kuuma ilta ja villi brawl röyhkeän henkilökohtaisen panoksen kautta pintaan. Bongarit haltioissaan katsomossa, piileskelevät mikki-hiiret hämmennyksissään paljastavat itsensä ja tapahtuman viihdearvo todella korkealla tasolla.
Pats saa myös hyvät pelit viikkoon Bladesin sekä Moose Jawn kautta, mutta illat kaipaavat sivussa ollutta Elderia lähtölistalle ottamaan Klotzin sekä McLarenin isoissa lähdöissä.

 

[HardCore Hooligan]

Patsin ykköskortti lännessä TOP-5 tasolle tiensä otellut Elder oli lähtölistalla ja odotetusti tai tilastusti kaivoi lähdön Bladesin ykköskortin Klotzin kanssa. Ehdottomasti iso lähtö bongattavaksi ja suoraan aloituksesta tapahtuman arvoa kunnioittaen pipojen poiston kautta asiaan oikeaoppisen rauhallisella square offilla. Tärkein työ puolin ja toisin tehty jo tässä, joten ympäripyöreä tanssi lopulta ja iso lähtö jääkiekossa toimii aina.
McEwan poimi Brandonin 1988-syntyneen perusosaston ottelijana läpi menevän Chad Erbin kanssa yhden ja keskialueella pipot pois sekä taas tyylikkään rauhallinen square off katsojia kunnioitttaen tarjolle. Tämän takia näitä tapahtumia järjestetään ja hitaimmatkin mukaan. Giantsin Hunt poimii kärjessä, mutta McEwan haastaa varmasti vielä hyvällä ilmeellä rupeaman mittaan ja todellinen korkean viihdearvon iso poimija kyseessä.
Hitmenin 1990-syntynyt tulokas Schmautz myös poimimassa ja vastakkaisesta tuleen tässä lähdössä 1988-syntynyt Lethbridge Hurricanes Mitch Versteeg. Nälkäisesti kyllä Ian Schultz tulokkaan titteliä WHL:ssä metsästää ja aktiivisuudesta kaikki lähtee. Tulokkaalla kaksi kahteen, joten putki puskemassa päälle ja aidolla pelimiehellä helpottaa aina poimintaa. Aktiivinen ilme päälle alkulämmöstä alkaen ja varmasti työ palkitsee tekijänsä, joten perjantain Red Deer matsin jälkeen on kolme kolmeen sekä Espositon nimi kortissa tuohon iltaan.

 

[HardCore Hooligan]

Whalersin uusi naama Donati teki ison sisääntulon O:n kehiin ja heti game misconductilla pihalle polviajosta. Oikeaoppisesti välittömästi viesti siitä, että lähelle kehässä ei parane tulla tai saattaa polvet mennä tai keihäs heilahtaa. Juuri näin ja tästä eteenpäin valitulla tiellä tarkan seurannan alaisena osaltani.
Isoa antia iltaan oli myös 1989-syntyneen Leo Jennerin ottama lähtö ja pahaa hiljaiseloa potentiaalia omaava ottelija on vietänyt tähän rupeamaan. Kortiin mitättömässä Petesin Zach Harnden ja samasta tilanteesta liigan ykköskortille Soryalille aina vakuuttava tupla game misconduct. Pikku Whalersin penkin haastelua ja aina hyvää kiekkoiltaan kuuluvaa viihdettä sekä ilmettä tämä. Yovanic linjassa, joten missasiko tässä sen mahdollisuutensa tehdä Kugelit ja kovalla asenteella puristaa ansiokkaasti nimensä kiekkohistoriaan?

Petesin listoilta sivussa pelikieltoinen yli-ikäinen Davey ja kaksi matsia joukkueeensa kakkoskortti nappasi tuollain illan tähtenä esiintyneen Gensin maalivahti Bordenin yliajaneen John Armstrongin tavoin muistoksi kuumasta illasta.
Sarnian vakuuttavan henkilökohtaisen suorituksen heittäneen Daniel Lombardin palkinto oli taas jo mukavat 5-matsia ja toki aito pelimies uskottavuutta teoilleen janoaa. Seattlen Benn Olsonin täysin oikeutetun kiekon Spokanen vaihtopenkille ampumisen sekä Niagaran Matt Correnten 8-pelin panostuksen ohella nopeasti ajatellen yksi kauden kiistattomista tähtihetkistä.
Hounds matsissa ajellut Stingin Dalton Prout taas sivussa toistaiseksi samasta laadukkaasta matsista ja haisee suurhetkeltä, joten vapisevin käsin biittiä huuleen tämän huumaavan odotuksen vallassa ja todella tyylikäs vastustajan merkkaaminen pelin aitoon henkeen.

 

[HardCore Hooligan]

Viime ison liigan poiminnoissa 1988-syntynyt Klotz kelpasi kieltämättä vähän yllättäen ja myös myöhäisenä 1987-syntynyt Frazer McLaren. Ammattijätkän leimalla polkevat kehässä molemmat ja TOP-5 osaston ottelijoita mielestäni yli-ikäisen Olsonin, prime Bendfeldin sekä nousukas Elderin ohella.
Klotz otteli hyvän rupeaman 2006-2007 ja imi kovan nosteen sekä Blades kannattajien tuen taustalleen, mutta lämmittävästi myös puhdas ammattijätkä ja Klotzille kolme iltaan ei todellakaan jätä vastustajan koutsille muuta mahdollisuutta kuin heittää jätkänsä kentälle. Tämä koodioppaassani yksi tärkeimmistä kiinnipidettävistä perusarvoista samoin kuin aikalisä tai maalivahdin pois ottaminen selkeässä johtoasemassa ovat minulle puhtaita visiirinaaman ratkaisuja, jotka tässä pelissä tulee ottaa oman joukkueen tietoisena häpäisynä ja ikuisena totuutena joukkueen kunnia pelastetaan yksinkertaisimmillaan heittämällä shakkinappulat kehään.
Tämä viime kädessä pelkistetyimmillään kiekkonero Sonmorin pelikirjasta ja kun en keppihevoseeni tuossa Soryalin henkilökohtaisesta panoksesta mainittaessa tarttunut on aika korjata tämä karkea virhe.
Wensink moneen kertaan mainitusti se kiekkohistorin kuuluisin penkinhaastaja (toki myös kuuluisa sekä tunnustettu purija lähdön sykkeessä vielä röyhkeämmän Mannin perässä kulta-aikoina) ja kunniakkaalle polulle monen muun jalan jäljissä Soryal siis kuumassa O:n illassa eksyi, mutta Wensink suoritus jäi kalvamaan myöhemmin Minnesotan vastuulliseksi ilmestynyttä Sonmoria tunnetusti ratkaisua vaatien ja sanoi kysyttäessä, että ainakin viisi lähtisi välittömästi yli laidan hänen valmentamassaan joukkueessa ja yksi näistä olisi ollut Sonmor itse.
1988-syntynyt Patsin Elder kuitenkin painaa ilman varausta ja tappelee vähän samankaltaista rupeamaa kasaan kuin Klotz kautta aikaisemmin. Aika näyttää mihin tämä ylämäki johtaa ja kunniaasti uskottavuutta markkinoilla tienaten aivotärähdyksen jälkeen heti tanssilattialle paluuna ympäripyöreä veto kovan Klotzin kanssa. Toinen hyvä esiintyminen Klotzin kanssa ja oikeastaan tuollaista signature puristusta vielä kaipailisin tähän kauteen.

Lännessä siis Giantsin Hunt vetää melko odotetusti porukkaa ja loistavasti ottanut herätyskello lähtöjä ensimmäisestä pudotuksesta. Hunt saa tupla Bruins matsit tarjolle tilinsä kartuttamiseen ja poimijat poimikaa. Perässä 10-merkinnässä ovat Cody Esposito, Ian Schmautz, Scott Gabriel sekä Mike Gauthier.
Hitmenin tulokkaan Schultzin nimi tällä aktiivisuuslistalla on toki hyvä asia, mutta 1989-syntynyt Esposito on myös painanut hyvällä asenteella merkintöjä tililleen ja primekaudellaan 2008-2009 tätä rataa kiistaton TOP-10 tason ottelija lännessä. Lupaavasti nälkäisen Ian Schultzin primerupeaman taas 2009-2010 ja silloin rimaa tasaisesti nostanut kaveri ottelee vain isojen lähtöjen paikalla keskiympyrässä. Ei mitään arvailujen varaan vaan Kevin Philpin kanssa keskiympyrään ensimmäisessä yhteisessä vaihdossa tilattuna tasonmittauksena ja tärkeät alkurituaalit huolella oppikirjan mukaan sekä sitten avointa vapaaohjelmaa vapaasti luovuutta käyttäen.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa todellinen herkkupala tarjolle ja lähtölistalta oli vastakkain arvottu Houndsin TOP-3 Peluso sekä Rangersin kova Mashinter. Ehdottomasti iso lähtö kartalla ja tapahtuman arvoa oikeaoppisesti kunnioittaen suoraan aloituksesta pipojen poiston kautta ympäriyöreää tasonmittukseen. Iltaan myös tulokas Mascioli poimi yhden lisää ja vastakkaisesta tuleen myös 1990-syntynyt tulokas Jake Carrick, joten mukava pari tässäkin bongattavaksi ja Masciolin tilillä nyt mukavahkot 12-puristusta runkosarjaan.
Vahvasti otellut ja kunnioitettavan kiellonkin nimiinsä uskottavuutta tuomaan taistellut Kyle Neuber jatkoi vahvoja esityksiään ja kortiin tästä muistoksi Owen Soundin Peter Mrksic. Wolvesin 12-kertaa myös lähtötelineisiin itsensä asettanut 1989-syntynyt Marco Maggio oli poimissa ja hänelle illasta muistoksi Brett Oliphantin nimi keräilykansioon.

Sarnian tyylikkäästi ajellut Prout tienasi panoksellaan 8-matsia ja yli 10-pelin mahtipontisesta kiellosta olisi kyllä iskenyt juhlahumu päälle. Kuitenkin Houndsin jätkät tietävät omansa merkatuksi ja hyvät uskottavuuspisteet liigalta kuitenkin Proutille tehdystä työstä pelin hyväksi. Todella arvokas panos kaikkien epäolennaisuuksien rinnalle ja kiellon jälkeen hyvällä ilmeellä kaiken eteen osuvan yli.
Didiomete otti nimiinsä 3-matsia ja liigan ykköskortti Soryal taas roolin ottamisestaan ansaitsi 2-matsin lepotauon.

Lännessä Giantsin sekä Bruinsin välillä harmaata, mutta isoa viihdettä tarjolle RedDeerin sekä Hitmenin matsissa. Nämä illat kyllä palkitsevat isolla kädelllä uskollisen bongarin ja korvaavat ne kaikki piinaaavan värittömät matsit, jotka on tylsistyneenä viettänyt katsomassa turhaa peliä pilkkaavaa neppailua, kikkailua sekä kurvailua ja se homman sisäinen punainen lanka on kyllä näinä iltoina ollut kaikilta tahoilta pahasti kateissa. 8-lähdön kuuma tilastorikas ilta ja oudosti Rebelsin Watt jätti itsensä ulos tapahtumista, joten käyttämätöntä potentiaalia viihdyttämiseen ja tästä kritiikkiä tapahtuman järjestäjille.
Huomionarvoiseti myös mainostettu Patsin Josh Elder taas tulessa ja lähtö tilille yhdessä Moose Jawn yli-ikäisen perusosaston ottelijan Terrance Delaronden kanssa, mutta McLarenia toki tähän isoon lähtöön haettiin ja ei aivan puhdas osuma.

 

[HardCore Hooligan]

OHL:ssä Houndsin 1990-syntynyt tulokas Jake Carrick, joka veti todella hyvännäköisen lähdön läpi Rangersin Masciolin kanssa otti nyt korttiinsa tulokasosastolta Zac Rinaldon nimen. Carrick todella on pistänyt isoa viestiä tulemaan ilmeellään sekä aktiivisuudellaan viimeisissään, joten olisiko tässä tulevaisuuden ottelija O:n ympyröissä ja ilmoitautui panoksellaan myös tulokaskisaan vahvasti mukaan.

Muuten kauttaaltaan vaisuhkoa ilmettä myös lännessä ja maininnanarvoiseti Patsin tulokas Garrett Mitchell heitti vastauksensa Hitmenin Schmautzin aktiivisuuteen ja otti Moose Jaw matsissa kaksi iltaan.
Samaan pystyi myös Bladesin hanakasti uudessa osoitteessa poiminut hyvän ilmeen 1988-syntynyt Mike Reich ja Rocketsin kanssa lähtötelineisiin kahdesti. Samassa illassa kaksi veti läpi myös Rocketsin Brady Leavold ja yli-ikäinen tuollaista kiistatonta yllätys potentiaalia omaava Leavold ollut hyvin tapahtumissa mukana tähän rupeamaan. Rocketsin ykköskortti perussoturi McEwan sivussa nyt kylkivaivaisena ja tuota armotonta poimintaa hidastavia esteitä kaverin tiellä.

Tuossa lämpimässä usean lähdön illassa, jossa ihmiset verenhajun haistettuaan kokivat varmasti suuria elämyksiä aidon kiekkoviihteen parissa ja palkintoja sateli lähtöjä janonneiden bongareiden niskaan liukuhihnalta kuin tuulahduksena menneisyydestä. Esillä ollut Ian Schultz toki nälkäisenä tarttui iltaan ja poimi yhden Red Deerin 1990-syntyneen Colin Archer avustuksella, joten nyt painaa tasolla kolme kolmeen ja putkessa lähtöjä otettavaksi vain tulee. Monivivahteisten lähtöjen lisäksi iltaan toki myös Hitmenin ykköskortti Gillen otti ajostaan game misconductin mahdollisesti palkintoja tilaten ja tämä aina istuu viihdearvollisesti hyvään kiekkoiltaan itsestäänselvyytenä.

 

[HardCore Hooligan]

Viikon päätteeksi Hitmen kohtaa Medicine Hatin ja Schultz toki huomionarvoisin seurattava tähän matsiin. Poiminut kuin tulessa ja Tigers ei helpointa listaa poimijalle tarjoa. Toki ykköskorttina TOP-5 Bendfeld, mutta tukipilareina ei tuollaisia itsestäänselvästi vähällä vaivalla alkulämmön katseella tai aloituksen tiedustelulla mukaan napattavia runsaasti ole. Ajot loppuun asti läpi illan, röyhkeästi ilme kohdallaan maalille, jatkuvaa naputtelua keihäällä pohkeille sekä käsille ja eiköhän muutamasta Tigersin potentiaalisesta joku syöttiin tartu. Toki helpoin tie nälän vaivatessa kuljettavaksi lienee uiminen suoraan alkulämmössä keskelle kentää aivan punaviivan tuntumaan katse kohden Tigersin maalia ja ei Bendfeldille muuta mahdollisuutta kuin tulla venyttelemmän nivusiaan kasvotusten, mutta joka tapauksessa illan ykköskysymys on ottaako Schmautz neljännen neljään ja tästä pelataan kiekon pudotessa jäähän.

Tipsin English kadonnut vähän kuvasta ja ajautuu kohta ottelijana taulun ulkopuolelle, mutta Portlandia vastaan tänään ykköskortti Gabriel on kaivettava mukaan ja pelastettava näin nimi unohdukselta. Piristävä ilmestys kuitenkin paikan lännestä otettuaan ja lämmittävästi puhdas ammattijätkä, joten käsittämättömässä hurmoksessa painaessaan epäolennaisuuksiin panostaen kolme iltaan tyhjenee vastustajan penkki ja tämä ehdottomasti pelaajatyyppinä kaverin arvoa nostava kiekkototuus. Tipsin Beach todennäköisesti edelleen sivussa aivotärähdyksen johdosta, jonka nappasi Tri-Cityn McColmin tuhotessa häntä oikeallaan yksipuolisessa lähdössä ja lienee aiheuttanut tyytyväisyyttä ympäri liigaa.

OPJHL:ssä Stouffville Spiritit yli-ikäinen Corey Fulton on taistellut kärkipaikan itselleen ja koossa kovat 199-minuuttia uskottavuutta 31-matsissa. St. Michaelsin Rory Smith pääsi työpaikalleen tanssilattialle viimeksi 14.12 ja vastakkaisesta tuleen North Yorkin 1989-syntynyt Andrew Hackett.
SIJHL:ssä Fort William North Starsin Justin Crockatt on kovassa vauhdissa ja koossa vakuuttavat 213-minuuttia 25-matsissa. Näillä luvuilla kelpaa jo askiin liukua ja tilastot hoitavat mainostamisen.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa Kingstonin ykköskortti 1989-syntynyt Peter Stevens otteli mukavasti kahden lähdön viikonlopun. Ensin ykköskorttien vetona suoraan aloituksesta Erien kova Gazdic ja perään Rangersin isokokoinen 1988-syntynyt tulokas Doug Clarkson, jonka yli Sladok käveli aikaisemmin rupeaman aikana oikeallaan ja muutamia vahvoja esityksiä heittänyt Coltsin Andrew Clouthier vei Clarksonia myös melko yksipuolisesti keskinäisessä.
Mainitusti Houndsin Jake Carrick kuitenkin viikonlopun ykköstähti ja pari todella tulista kipinöivää vetoa tilille tulokassarjassa. Miinuksena pipot päässä ja viikonlopun olisi voinut myös kruunata taistelemalla kolmannen Guelph matsiin.

Hitmenin Schultz ei neljättä tililleen saanut ja jäi kolme kolmeen tasoon, mutta uusia lähtöjä poimittavaksi tulee eteen ja perustyötä lähdön eteen vain seuraavalle tasolle etenemiseen putkessa. Toisaalta Tipsin English tarttui tilaisuuteen ja oikeaoppisesti unohduksen välttäen kaivoi elintärkeän merkinnän yksipuolisessa Portlandin Gabrielin kanssa. Näin ottelijana tilaa hengittää ja nimi taas hetken ihmisten huulilla.
Rebelsin aktiivisesti poiminut Cody Esposito lähtökannassa myös ja vastakkaisesta tuleen Oil Kingsin 1988-syntynyt Brenden Dowd. Esposito ohitti muurin kolmannen jälkeen ja painaa putkessa lähdöstä toiseen kuin hurmoksessa tasolla neljä neljään.
Edmonton kyllä myös joukkuetasolla esiintynyt yllättävän pirteästi lähtölistaan nähden ja joukkuetasolla aivan kärkikahinoissa aktiivisuudessa mukana.

 

[HardCore Hooligan]

Red Deerin 1989-syntynyt Esposito siis junnupuolen yksi kuumimmista pelaajista tällä hetkellä ja neljän putkessa on hyvä lähteä tauolle lepuuttamaan varmasti kovilla olleita käsiä. Rebels askissa seuraavaksi 28.12 taas Oil Kingsin kanssa ja perusasioiden kautta tuohon irtoaa oikealla ilmeellä helposti lähtö. Tasoa sekä rimaa on varaa nostaa, mutta tärkein eli aktiivisuus on kohdallaan ja kunniakasta neljää puristusta neljään ei poimita jättämällä asioita kehässä arvailujen varaan. Biitti huuleen ja vanhakoulu kiittää!

Esposito painanut läpi 12-lähtöä nyt ja Giantsin Hunt sekä Hitmenin tulokas Schultz esiintyneen tanssilattialla 11-kertaa runkosarjaan. Yli-ikäinen Hunt saa piristävästi sekä viihdearvoa ruokkien pistää ilmeen kohdalleen ottaakseen aktiivisuuskuninkuuden tilille tähän rupeamaan ja Giants saa seuraavaksi 27.12 vastaansa hyvän lähtölistan Kamloopsin. Hunt sai kiellon otettuaan arvostettavasti kolme tappeluille kirjoitettuun rakoon heti ensimmäisestä pudotuksesta ja aika näyttää kuinka monessa matsissa nykyisellään saa putkessa painaa lähtöjä nimiinsä?

Tips matsissa Englishin kanssa haluton 1988-syntynyt joukkueensa ykköskortiksi noussut Gabriel taisteli kuitenkin matsin lopussa nimiinsä aina arvostettavan cross checking majorin maustettuna game misconductillaja todennäköisesti tilasi palkintojenjaon osalleen. 5.1 seuraavaksi Portlandilla Tips vastassa ja korkeintaan vaisuhkot 3-matsia liigalta voi tähän rakoon pyytää uskottavuutta tuomaan, jotta Gabriel olisi askissa kyseisessä matsissa ja viihteen ehdoilla edetään.
Tipsin 1988-syntynyt English taas joutunee oman erikoisalansa töihin 27.12 Tri-City matsissa ja tilaus ammattijätkällä kalenterissa tuohon iltaan. McColm tuhosi Beachin ja toki otti laatikkona vain tilatun postin vastaan, mutta 1989-syntynyt Mitch McColm ei myöskään vetäne Mikki-Hiiri lippiksellä ja homma sovittaneen ikuisena parinvalintana punaviivallla alkulämmössä lähtemään ensimmäisestä yhteisestä vaihdosta.

Hitmenin Gillen sivussa tapahtumista toistaiseksi ja peruskolauksesta ei suuria voi vaatia, mutta jotain tehdystä työstä varmasti taskun pohjalle jää ja kieltämättä paremmin kiekkototuutena koonmukaisesta vetämistä kuin aikasemmin tähän kauteen joukkueensa ykköskorttina. Tosin Gillenin varaamattomana yli-ikäisenä pitää kohta kevätpuolella lähteä kaukaa viisaana hyvissä ajoin metsästämään tyylikästä poistumista tai suurta veretseisauttavaa huipennusta uralleen (jos ammattilaiskehät tai kaljaliigat eivät kiinnosta) ja itse tämän tarinan osalleni myös aikanaan maalailin junnupuolella pisteen siinnettyä edessä primeaikaan ja maaliin nämä suuret unelmat mieleenpainuneesta poistumisesta mittareillani vakavasti otettavilta näyttämöiltä eivät koskaan harmillisesti päätyneet. Muutama pukeminen kauteen kokemuksella juuri mainitusti maineestaan huolestuneille kaukaa viisaasti ja hyvissä ajoin ensimmäiseen aukeavaa mahdollisuuteen veren maku suussa.

 

[HardCore Hooligan]

OHL:ssä myös lepuutellaan käsiä, varastoidaan raivoa sekä sisäistetään mielikuvaharjoitteina perustyötä lähdön eteen yli joulun. Syyskauden vahvimmassa nosteessa näissä kehissä otteli 1989-syntynyt Mississisaugan Kyle Neuber ja mielestäni vahvalla panoksella otti paikan O:n TOP-3 korissa. Vastaavasti vähän alamäessä syksyn otteli odotuksiin nähden 1988-syntynyt Niagaran Scott Fletcher ja kuitenkin edelleen isojen lähtöjen kaveri, joka varmasti ei viimeistä sanaansa tähän rupemaan ole sanonut ja ilmestynee vielä keskiympyrään nälkäisesti kääntämään kautensa suuntaa. Kolme kertaa vastaan tulee vielä Petes, jolla lähtölistallaan liigan ykköskortti Soryal ja eiköhän näihin ainakin yksi osuma ison lähdön osalta saada.
Osaltaan hyvää antia nimet Rangersin Mike Mascioli, Houndsin Jake Carrick, Majorsin Zac Rinaldo, Petesin Zack Kassian, Saginawin Kain Allicock, Wolvesin Marco Maggio ja Niagaran Chris DeSousa. Hyvin aktiivisuutta tässä tulokasporukassa ja se lopullinen taso vielä saavuttamatta, mutta pari seuraavien kausien todella hanakkaa poimijaa tuosta ainakin irtoaa ja monet lähdöt vedetään 2008-2009 sekä 2009-2010 läpi tämän porukan kesken.
Joukkuetasolla aktiiviset Spits, Wolves sekä Niagara tuoneet hyvin ilmettä, tapahtumia ja väriä kehään. Erityismaininta Sarnialle vahvasta panoksesta viime kierroksilla ja samanaikaisesti sivussa tekemästään työstä palkittuina Dalton Prout, Devin Didiomete, Ryan Wilson sekä Daniel Lombardi. Vahvaa ilmettä joukkuetasolla ja selkääntaputtelu pois kaukalosta.

OPJHL:ssä vahvojen esityksiä työpaikkallaan heittänyt yli-ikäinen Rory Smith alkaa päästä taas poimimisen makuun ja nyt vastakkaisesta tuleen Vaughanin 1987-syntynyt Danko Mironovic. Yli-ikäinen QMJHL:ssä otellut Steve Natywary on myös palannut maisemiin ja 14.12 Burlingtonin lähtölistalla Hamiltonia vastaan.

 

[HardCore Hooligan]

Londonista pudonnut yli-ikäinen Trevor Koverko värittää panoksellaan myös OPJHL:n kehiä Port Hopen paidassa ja tämä kokenut junnupuolen perusosastonottelija on hyvä lisä OPJHL:n kattaukseen. Vasurilta vetävä Koverko avasi pelin 1990-syntyneen Peterborough Starsin Luke Mckenzien kanssa ja hyvä merkintä nuorelle McKenzielle yli-ikäisestä Koverkosta.
Paul Yovanic mielenkiintoisista nimistä nyt NOJHL:n puolella North Bay Skyhawksin vahvuudessa, mutta palannut Steve Natywary MJAHL:n Halifax Wolverinesin pelikieltoisena lähtöjä missanneen Kirk Forrestin ohella Jr.A:n taustaltaan vakuuttavimpia ottelijoita.Natywaryn Burlington OPJHL:n systeemin mukaan vetää matsinsa runkosarjaan myös niin, ettei se kohtaan Newmarketia (Soso), Stouffillen (Fulton) tai St. Michaelsia (Smith) ja syö kyllä paljon iloa viihteen kulmakiviltä etukäteen tilatuilta lähdöiltä.
OPJHL:ssä avannut 1989-syntynyt Joey McEwan löytyy nyt Jr.B:n KIJHL:n Fernie Ghostridersin listoilta, mutta tällä tiedolla matka olisi taas jatkumassa ja ehdottomasti menestys ajattelen tuota OPJHL:n tasoa. Erittäin aktiivisesti täällä vetänyt 1988-syntynyt Vaughan Vipersin Daniel Barnes on ottamassa Rory Smithille ennen rupeaman alkua itsestäänselvästi ennakoitua aktiivisuuskuninkuutta ja ottelee OPJHL:ssä Durham Furyn 1989-syntynyneen Brett Eaglesonin kanssa kolme keskinäisen vedon putkessa. Ryhmillä ei enää runkosarjaan keskinäistä ja bongareille kiistaton pettymys, koska aika varma livebongaus olisi ollut tiedossa ja hommaa ei olisi täytynyt jättää amatöörimäisesti arvailujen varaan.

 

[HardCore Hooligan]

Portlandin Gabriel taisteli melko harmaan 2-matsin huilin poikittaisestaan ja cross-checking major kyllä nostattaa aina veden kielelle. Ainoastaan suoraan myyttiseen Bobby Schmautz maailmaan johdattava spearing major herättää merkintänä suurempia tunteita ja osuvasti on todellinen piileskelevien rakenteita nakertavien Mikki-Hiirien paljastaja. Gabriel näin lasketusti mukana seuraavassa Tips matsissa, joten lienee punaviivalla nivusiaan ottelukuntoon venyttelevän Englishin katseen haettuna kohteena jo alkulämmössä tai näin sen ainakin perinteisen kaavan mukaan pitäisi mennnä. Englishin kalenterissa siis täyttä ja työt pitää tehdä tai vaihtaa ammattia.
Hitmenin Gillen taas pisti yhden paremmaksi ja uskottavuutta nimiin 3-pelin verran, joten ei mitään pankin räjäyttävää palkintojenjaossa nähty ja yli 10-pelin henkilökohtaiset suoritukset saavat minulta aina suuren arvonannon. Tosin isossa kuvassa nykyisellään tippuu houkuttelevia isojakin potteja helppolla syliin uskottavuutta tuomaan sekä tietoisesti metsästettyä tappajan ilmettä korottamaan ja vie kyllä uskottavuutta menneiltä merkkipaaluilta sekä harkitun hyytäviltä sankariteoilta

WHL:ssä sekä OHL:ssä tauko tähän rakoon ja pelastuskeinona kiekkokartalla ongelmien tai vieroitusoireiden ilmetessä tilanteessa kuin tilanteessa vajoaminen Bobby Schmautz maailmaan. Vanhankoulun helmetless Schmautz työkalunaan "the great equalizer" naputtee tasaisen kopinan kiiriessä kulta-ajan sumuisissa halleissa ja kertoo oikeaoppisesti likaista mainettaan pönkittäen lehdissä kaivavansa vastustajilta keihäällään silmät pois päästä tuollaisena aikakautensa leimallisena muistona.
Ranneteipit ranteisiin, erkkaa lapaan, ranteet vetreiksi, vihjaavasti Tim "Dr Hook" McCracken ruudulla, hurmoksen hakemista kaiken alleen polttavan raivon kautta ja lopulta seinälle tietoisesti ilmettä ruokkimaan kiinnitetyt Larry Robinsonin sekä Mario Tremblayn kuvat loistavalla mailatekniikalla alas seinältä.

 

[HardCore Hooligan]

Nyt näkyvälle kartalle MAHL:ssä palannut entinen Erien pelaaja Evan Lagace tuollaisen aidon kiekkojätkän poistumisen O:n kehistä teki mainintana ja tarjosi samalla viihdearvollisesti korkeatasoisen esityksen, mutta ei nyt mitään tällä kokemuksella aidosti pysähdyttävää henkilökohtaista roolinottoa ja tarjolle bongattavaksi Saginawin Peter Flachen kypärällä takomista villin lähdön sykkeessä. Tarinan huipennuksena poistui tämän myötä hyvällä ilmeellä O:n kehistä ja nyt pisteen jälkeen luo uralleen tavallaan harmillisesti lisäsivuja kaljaliigassa.
Onhan näitä kunniakkaasti lähteneitä lukuisia Mississaugan Bramptonin penkille nälkäisesti heti erän alkuun painaneesta Wes Rypienistä loistavasti sijoitettuun täydellisesti pelin luonteeseen istuvaan keihään heilahdukseen O:n taipaleensa päättäneeseen Whalersin Boulericeen. Wolvesin Gary Coupal tietysti kiistattomana merkkipaaluna O:n historiassa, mutta hänkään ei ottanut panoksellaan viimeistä standing ovationia poistuessaan keihäällään pankin tyhjennettyään ja Spitsin Kugel myös värikkäästi kartalla loistavan mestarillisesti läpi vedetyn roolin vesitti tässä mielessä muutamalla vierailulla näyttämöillä. Kugelin kulttimaineen harmiksi jokaisen pelimiehen janoama arvokkain tunnustus tehdystä työstä lifetime ban myös ammuttiin alas ja tosin vaikkapa Pat Egen AHL:ssä 1952-1953 elinikäisen ansaittuaan veti jo reilun kuukauden päästä.

Wolves legenda Coupal toki ottelijanakin prime-sekä yli-ikäiskaudellaan ehdoton isojen lähtöjen jätkä ja kiistaton TOP-3 korin ottelija, joka tuohon aikaan O:n tapahtumia seuranneena veti kovalla nosteella ja todella hyvällä huomioarvolla. Suhteellisen tasokasta aikaa höystettynä poimintoina nimillä Trevor Doyle, Eric Cairns, vyö lanteillaan O:ssa otellut Matt Johnson (1993-1994), Jason Hughes, Ken Belanger, Coupalin vanavedessä kiellon itselleen metsästänyt kova Steve McLaren ja itseään sisäänajamassa vasta 1995-1996 aivan terävimmissä huippukunnossaan primekaudellaan otellut Eric Boulton.
Wolvesissa osittain samaan rakoon pienen roolin ison sitoutumisen sekä roolinoton ammattijätkä Simon Sherry, joka loistavasti tarttui annettuin vaihtoihin ja Coupalin kanssa askissa ollessaan kyseessä oli todellista kiekkoviihdettä huippuosaajilla.
Unohdettu Eric Rylands tuohon 1993-1994 sekä 1994-1995 saumaan mieleen ponnahtaessa itsestäänselvyyksien takaa hyväntason ottelija ja erityisesti Houndsin paidassa otellessaan primekaudellaan sai mennä keskiympyrään ihan uskottavan ammattijätkän leimalla aivan suurimpien sotien takana. Laadukkaita kuopattuja kiekkonimiä Sherry ja Rylands, mutta onneksi joku aina muistaa kamojen pudottelijatkin ja keihäs on oikotie onneen sekä maineeseen.

 

[HardCore Hooligan]

Aina huomionarvoisena Kingston Canadiansin Marc Laforge toki myös kunniakkaasti poistui ovien sulkeutumisen kautta ja aikaisemmin mainitusti muutaman esimerkin kautta todella villiä materiaalia tämä kiistatta iso pelaaja kartalla loi tarjolle viihdettä arkensa piristykseksi janonneelle kansalle. Dave Branch tuolloin jo ajamassa tätäkin viihdyttäjää ulos liigasta ja kyseisessä tapauksessa iso rooli pelin päättäneessä brawlissa, jossa hyökkäsi yhteensä kahdeksan Guelphin pelaajan kimppuun näiden ollessa haluttomia tai valmiiksi lähdön mukaansa tempaavassa sykkeessä mukana. Iski Platersin maalivahdin Andy Helmuth pään jäähän syytelistassa ja ehdottomasti kiekkomakuuni uppoavaa tavaraa tämä varmasti puhutteleva roolinottaminen.
Ainakin jos puhutaan jotenkin syvemmin hahmotettavissa olevista n. 20-kaudesta O:n näyttämöillä keskiympyrässä kovimman nimen itselleen ovat otelleet milteinpä samaan aikaan Chris Simon sekä Louie Debrusk. Tästä eteen päin TOP-10 korin sijat ovatkin sitten vapaata pelikenttää henkilökohtaisille mieltymyksille ja aina värittyneille tulkinnoille. Rangers ja Spits jylläävät ainakin oman aikakauteni piireissä, mutta tämä on jo toista tarinaa ja edelleen toki liputan kiitoksena Darcy Harriksen yli Brandon Sugdenin.
Arvaamattomista villiä materiaalia tuottavista viihdyttäjistä puhuttaessa taas Laforge tähän haarukkaan kyllä todella vahvoilla ja tätä jaloa nimeä ei kiekkoihmisen koskaan tule häpäistä, koska niin laajalla rintamalla kaveri heitti tarjontaa bongattavaksi ja hyväksytti monet asiat ikuisiksi ajoiksi osaksi tätä peliä tienraivaajana. Vahvana haastajana jo Londonin paidassa 1985-1986 poistunut Greg Smyth ja huikea potentiaali rajunpaakin makuun toimivaan viihdyttämiseen tässäkin O:n virstanpylväässä.

 

[HardCore Hooligan]

Marc Laforge siis lähes yhtä värikäs kuin Bill LaForge ja isoja palasia O:n historiallisessa palapelissä molemmat. Molemmat toki David Branchin hampaissa korkean viihdearvonsa seurauksena ja tuollainen paha asiavirhe tuossa oli visiirinaamaisen muistikatkoksen vuoksi, että vahvasti Kingstonin paitaan leimaantunut Laforge tuo viimeisen mestariteoksensa loi jo Wolvesin paidassa 1987-1988. Visiirinaamaisuus on aina amatöörimäisyyttä ja aito kiekkoihminen ei itseään tai peliä visiirillä häpäise, mutta pahoittelut tästä ja toivottavasti ei tule ilmi seuraavissa helmetless bileissä.
Kingston Canadians sykähdyttää nimenä aina ja Logo kyllä yksi tunnistettavimmista junnukiekon puolella vaikka nimi vaihtui Raidersiksi jo kaudeksi 1988-1989. Tätä nimeä kannettiin yksi rupeama ja siitä lähtien Frontenacs tuttuna tarinana. Mainitusti Laforge K-paidassaan isossa roolissa alkulämmön tulisessa brawlissa Bellevillen kanssa 1985-1986 kolmiosaisessa tanssissa Daran Moxamin kanssa, mutta joukkuetasolla historiassa myös osallistuminen ehkä O:n historian kuuluisampaan alkulämmön brawliin Toronto Marlborosin kanssa, joka 80-luvun puolivälissä veti tuomarit jäälle alkulämpöön tarkkailemaan tilannetta ja merkittävää panosta siis kiekkohistoriaan joukkueilta.
Mielenkiintoisesti Laforge on itse sanonut saaneensa tulokkaana vedettyään Kingstonissa ensimmäisen lähdön standing ovationit asiaan kuuluvasti tehdystä työstä ja tarjotusta viihteestä. Näin sen pitää mennä ja näin kulttuuri elää sekä valitsee omansa. Tätä kautta Laforge juuri sisäisti tuon roolinsa ja ymmärsi mikä on se tie, jota pitkin hän tulisi urallaan kulkemaan ja tosin lämmittävästi taipaleelle mahtui paljon harkitsematona materiaalia hetken ainutlaatuisessa huumassa OHL:n jälkeenkin.
Parivaljakoista taas parhaimmillaan pitelemätön Laforge sekä kovalla nimellä jo junnupuolella otellut Jeff Chychrun pari kauden ajan samalla lähtölistalla ja näiden johtotähtien varassa oli turvallista lähteä 80-luvun kuumiin iltoihin. Näin varmasti Canadians kannattajienkin silmin tuohon aikaan ja väärillä pelimerkeillä on vaikea pelata jääkiekkoa.

 

[HardCore Hooligan]

Pyöreästi 1987-1988 kaudesta siis jonkinlainen kuva halussa ja koottu sieltä täältä tuo 20-kauden O:n kattaus vuosien varrella. Ei mitään kiveen taottuja totuuksia vaan enemmänkin oma näkemys melko kotoisalta alueelta ja uskoakseni mainitusti kaksi ensimmäistä on suhteellisen yleisesti tunnustettuja ja itse asiassa aika kiveen hakattuja nimiä.
WHL:ssä tunnelma oli katossa jatkuvan värikylläisen ilotulituksen myötä ja ilme karu erityisesti tuolla 70-luvun loppupuolella ja 80-luvun alussa. Villiä materiaalia tarjolla erityisesti New Westminster Bruins antaessa tälle junnupuolen goonikiekolle kärkiryhmänä kasvot 1970-luvulla ja 80-luvulla maine junnupuolen rautaliigana vanhaa rautaliigamyyttiä mukaillen. 80-luvun edetessä myös enforcer-kulttuurin pioneerityötä kasvatettujen pelaajatyyppien kautta ja onneksi tuo rähinäperinne laatubrawlien kautta säilyi hyvin vahvana pitkään siellä taustalla.
OHL:ssä kulta-aikaan myös penkkejä tyhjennettiin aikaukauden ainutlaatuiseen henkeen ja hässäköitiin pitkän kaavan mukaan huippuviihdettä tarjoten, mutta aivan vastaavankaltainen rähinäkiekon leima ei tarttunut O:n nimeen vaikka erityisesti Bill LaForge antoi kaikkensa varmasti O:n puolella koutsatessaan tärkeän asian hyväksi. OHL:ssä kuitenkin koko seuraamiseni ajan korostunut tämä right off the draw, buckets off sekä toe-to-toe kulttuuri. Oikeastaan tämä on havaittavissa jo 80-luvun elämäänjääneiltä valitettavan harvalukuisilta pätkiltä sekä nauhoilta suhteutettuina nykypäivään ja 1987-2007 OHL:n kovimmat suoraan aloituksesta keskiympyrässä/vapaalla jäällä keskialueella primekaudellaan.

1. Chris Simon ( 1991-1992)
2. Louie Debrusk (1990-1991)
3. Tie Domi (1988-1989)
4. Matt Johnson (1993-1994)
5. Bobby Babcock (1987-1988)
6. John Erskine (1998-1999)
7. Troy Crowder (1987-1988)
8. Brad May (1989-1990)
9. Mark Major (1989-1990)
10. John Tripp (1996-1997)

Oikeudenmukaisuudesta jopa jääväsin pari itsestäänselvää omaan pussiin pelaamista istuvasti O:n näköisten Jake Gilmourin sekä Steve McLarenin toimesta, jotka molemmat saattaisivat hyvin mennä läpi tällä listalla millä tahansa mittareilla ja tietysti Darcy Harris puuttuu myös, mutta tämä toe-to-toe soturi oikeutetusti poissa tällä kertaa tässä kattauksessa. Kovin myös painottuu linjani mukaisesti menneisyyteen ja puolustuksena vaikkapa Matt Carkner sekä Brett Clouthier hyvin lähellä nimeämistä tuoreemista ottelijoista, mutta eivät toki koskaan ohi Dennis Bonvien (1992-1993) tai Brad Brownin (1994-1995).

Laforgesta vielä vaikka jokainen lähtö on arvokas bongarille sekä keräilijälle, mutta varmasti monille tuo kiistaton tappio tyylikkäällä verenluovutuksella Darin Kimblelle tutuin isosta liigasta. Kuitenkin todellinen väriläiskien helmi Greg Smythin kanssa Hartfordin paidassa ja Laforge käveli yli tässä O:n arvaamattomien tasonmittauksessa. Lännen loistavan ilmeen sekä sitoutumisen nyrkkeilysäkki Brent Hughes jäihin vasurilla ja alhaalla taustana Laforge tarjoili keihästään Hughesille vuosia aiemmin Binghamtonin riveissä ja jos Jimmy Mann vahvuutenaan puri head butting oli Laforgen leimallista erityisalaa.

 

[HardCore Hooligan]

Joulun koittaessa perinteisen Ontarion Jr.B:n Golden Horseshoen kärjessä painaa 1989-syntynyt Wheatfield Jr. Bladesin Scott Retzlaff ja elintärkeää uskottavuutta koossa 140-minuuttia 31-matsissa. Kaverilla viimeksi lähtö kuumassa illassa Welland Jr. Canadiansin Robby McAndrewin kanssa ja saman ryhmän aktiivisesti game liigassa esiintynyt 1989-syntynyt Ian Braun otti lähdön Canadiansin James Falovon kanssa sekä seuraavassa Stoney Creek Warriorsin yli-ikäisen Greg Brylin avustuksella toisen mukavasti putkeen.
Myös Jr.B:n WOHL:n ykköspaikalla rupeamaa eteenpäin polkee 1989-syntynyt Petrolia Jetsin Greg Zavitz, jolla taskussa 138-minuuttia 29-pelissä ja viimeksi veto alla St. Marysin Brett Petrien kanssa. OHL:n Londonissa myös tähän sesonkiin tunnelmia haistellut Petrolian Anthony Iaquinto otti 22.12 taistelun OHL:stä myöskin tutun 1988-syntyneen St. Thomasin Matt Davisin kanssa ja ongelmapelaajan maineessa olevan kiistatta värikkään Davisin kolmas lähtö WOHL:ssä tähän kauteen ja yksi keskinäinen myös Zavitzin kanssa alla. Davis on hyvä pitää tapahtumissa mukana potentiaalisena viihdyttäjänä ja poimintoina 2006-2007 penkiltä Spits matsissa askiin sekä mukana huomionarvoisesti kuumassa Sarnia matsin brawlissa 2005-2006, jossa Londonin Jarram jyräsi takaapäin suoraan aloituksesta Danny Angerin ja viihdearvoltaan korkeatasoinen hetki OHL:n historiassa.
Mid-Westernin ykköspaikkaa pitää vahvalla otteella myöskin O:n ympyröistä tuttu 1989-syntynyt Matt Reis ja Brantfordin pelaajalla taskussa taisteltuna kovat 140-minuuttia uskottavuutta 27-pelissä. Viimeksi Owen Soundia vastaan lähdössä mukana 22.12 ja vastakkaisesta tuleen 1990-syntynyt Cody Vaisanen.

Paketteja avatessa on hyvä muistaa, että kiekkomaailmassa Bobby Schmautz saattaa piileskellä jonkin paketin katköissä äärimmäisen nälkäisenä pelivuosiaan kaivaten ja Bruinsin metsästysasussaan odottaa siellä työkalunsa "the great equalizerin" kanssa vapauttajaansa. Lajinsa viimeinen on kuitenkin riskialtis kaveri menneisyydestä päästettäväksi irti nykypäivän linjanvetoja hämmentämään häikäilemättömällä peli-ilmeellään sekä keihäällään joulun rauhaa rikkomaan. Epäonnekkaan tai toisaalta kiekkomittareilla ehdottomasti onnekkaan silmät saattavat olla "Dr. Hookin" käsittelyssä vaarassa ja pelastavana ratkaisuna tarjoan toiseen silmään Glen Sonmorin lasisilmää ja toiseen Ernie "Punch" McLeanin vastaavaa. Paljon näkemystä peliin he kaivoivat tuosta yhdestä ja mitä sitten saisi irti kahdesta?

 

[HardCore Hooligan]

Lännen Jr.B:n ympyröissä KIJHL:ssä joulu kohdattiin Golden Rocketsin 1991-syntyneen Zachary Baban vetäessä porukkaa ja koossa vakuuttavat 323-minuuttia 28-matsissa. Näillä luvuilla uskottavuutta pelaajana kiekkopiireissä kyllä hankitaan ja iän puolestakin aikaa vaikuttaa kehissä vielä edessä on. Vahvan uskottavuustilasto panoksen lisäksi aktiivisuustilastoissa viimeksi lähtö alla 14.12 Grand Forks Border Bruinsin Casey Shawn kanssa ja raiteilla pysyessään tämä juna puskee kohden tilastollisesti kovaa rupeamaa. KIJHL:ssä toisena polkee Princeton Possen 1989-syntynyt Cody Sutherland, jolla taisteltuna kasaan 304-minuuttia 27-matsissa ja lähdössä mukana viimeksi 21.12 Chase Chiefsin Jason Reardonin kanssa. Molemmilla kaukaa viisaasti tavoiteltu 300-uskottavuusminuutin raja rikki jo tässä vaiheessa, joten voivat lasketella kevätpuolen ilman paineita menemään ja antaa tapahtumien tulla kuin itsestään tarjolle bongattavaksi.
PIJHL:ssä himoittua johtopaikkaa pitää Abbotsford Pilotsin 1988-syntynyt Jared Abrams ja vääntänyt askissa kasaan 169-minuuttia 28-pelissä ja VIJHL:ssä taas Saanichin 1990-syntynyt Ryan Smith, jolla tilillä 188-minuuttia 28-matsissa. PIJHL on Jr.A:n BCHL:n tavoin yrittänyt uudistaa kasvojaan 2000-luvulla ja esitellyt tavoitteitaan muokata itseään menneisyyden tappeluliigasta tulevaisuuden kasvatusliigaksi, mutta aika vaikea on pyyhkiä pois puhuttelevaa kulttuuria jossa ihmiset saivat bongattavakseen kuin sanattomasta yhteisestä sopimuksesta vähintään kolme iltaan lähtötasona ja tuo oli se keskeisin syy saapua paikalle nauttimaan kiekkoviihteestä (toisaalta onko olemasssakaan muita syitä?).

Jos kiekkomittareilla kävi niin onnekkaasti, että Sonmorin lasisilmä löytyy nyt toisesta ja McLeanin vastaava lasinen pelisilmä toisesta pahimman jouluhumun tauottua on syytä ryhtyä vakavasti harkitsemaan koutsausuraa. Näkemyksen valmennuksellinen sekä peluutuksellinen oikeaoppisuus olisi taattu pyyhkien jopa kertaheitolla entiset Mikki-Hiiri filosofiat pois häiritsemästä ja pelikirjassa vanhankoulun uskottavuutta olisi kuin kypärättömässä kiekkoilijassa toivottavaa hämmennystä takuuvarmasti tässä nykypäivän äärimmilleen siistityssä ilmastossa aiheuttaen.
Jos itse joulun yllätysvieras "Dr Hook" Schmautz taas vielä jaksaa keihäänsä kanssa vapaudenhuumassa riehua silmiä tyylilleen uskollisena saaliikseen janoten eikä rauhoittumisesta ole tietoakaan vaan tämä 70-luvulle johdattava villi meno vain yltyy on nuori kypärätön Larry Robinson Habs paidassa tuotettava paikalle rauhoittamaan ikuisena totuutena Schmautz. Kärsivällisesti on tosin odotettava, että Schmautz ensin koukkii, tökkii ja naputtelee Robinsonia vielä muutaman päivän ennen kuin Robinson tästä ottaa tarvittavan kipinän ja pistää joulun tietynlaisena kruununa Schmautzin ojennukseen sekä takaisin pakettiin.

 

[HardCore Hooligan]

Tapahtumia odotellessa Ontarion kiekkokuvioissa Central C:n kärjessä polkee 1988-syntynyt Port Perry Mojacksin Shane Rivers ja napsittuna luottamusta herättävät 130-minuuttia uskottavuutta 21-matsissa. Aktiivisuustilaston puolella viimeksi veto alla 23.12 Little Britainin 1986-syntynyt yli-ikäinen Corey Marquisin kanssa. Kavereille toinen keskinäinen puristus tähän rupeamaan ja Rivers vetänyt läpi mukavata 6-lähtöä, joka game liigassa on varsin mallikelpoinen tahti ja jättää toki vielä nälkäiselle sopivasti parantamisen varaa.
Myös C:n ympyröissä Great Lakesin ykköspaikalla kauttaan eteenpäin painaa Mooretown Flagsin Jamie Aikin ja taisteltuna nimiin 197-minuuttia 23-pelissä, joka varsin kelpo potti ja tilastolliset uskottavuuspisteet taskuun. Lähdössä mukana viimeksi 22.12 Alvinstonin Travis Plantin kanssa ja rupeamaan kasattuna aktiivisuuspuolella 5-merkintää tanssilattialla.
Georgia Bayn vahvimmin uskottavuutta haalinut on Penetang Kingsin 1988-syntynyt Kelly Loughran, jonka saldo kauteen tasokas 157-minuuttia 28-matsissa ja kovalla työllä ansaitut game merkinnät tunnetusti putoavat tilastoista tehtyä työtä halventaen pois. Kaivoi yksipuolisen merkinnän Allistonia vastaan viimeksi 1.12 ja 6.12 mahtipontisesti iltaan matsissa Schombergin kanssa kaksi misconductia sekä kaupan päälle tupla game misconduct uskottavuutta tuomaan.

Tämän lisäksi Ontarion kiekkosyövereistä löytyvät tältä tasolta Empire B junior C, Niagara & District Jr. C sekä Western C ja rehellisesti ei voida ainakaan minun mittareillani puhua nykyisellään mistään takuuvarman ilotulituksen rähinäliigoista. Oudosti tosin yleinen kuva on tämä ( toisaalta toki myyttiä pitää ruokkia) ja pahaa huijausta niille taustoja tietämättämille bongareille, jotka kiekkoviihteeltään hakevat vähintään kolmea varmaa osumaa joka iltaan lähtötasona ja lauantaiksi kuin tilattuna tulevaa kuumaa brawlia tuomaan väriä iltaan. Juna meni jo ja kiikarit kädessä siinä asemalla ei voi kuin katsoa menneisyyteen!

Ilotulitusta kun sivuttiin ja värikartalta vuoden vaihtumisen juhlintaan ehdottaisin kiekkomaailmassa eräänä ratkaisuna ohjelmiston rakentamista Jimmy Kornin panoksen varaan. Viihdearvoltaan kiistatta korkeatasoinen viihdyttäjä tuomaan tunnetulla ammattimiehen otteella väriä juhlintaan ja osoituksena ajelee varmasti maalivahtien yli tämän viihdyttäjän roolinsa tiedostaen, kiipeilee hyvällä ilmeellä juhlahumussa plekseille killumaan kuin itsestäänselvyytenä ja pakonomaisesti tilattuna suorituksena pyrkii vastustajan penkille lopulta näin räjäyttäen taivaan suureen väriloistoonsa. Tämä vain eräs ratkaisu ja kiekkokartalta viihdyttäjiä kyllä löytyy laidasta laitaan, mutta miten kukin sitten sen viihteensä rakentaakin.

 

[HardCore Hooligan]

Palaillaan arkeen ja lännen kierroksen isona kysymyksenä on saako Beachin oikeallaan tuhonnut Tri-City Mitch McColm Tips matsissa kurvailla kuninkaana askissa vai onko postinkantajia liikkeellä? Englishille siis iso mahdollisuus ottaa roolia isossa pelissä ja uskottavuutta illan näytelmässä testataan puolin sekä toisin. Todellinen herkkupala kuitenkin paikallisille bongareille ja alkulämmössä jo ammattimaisella otteella katse liimattuna lähtölistalta poimittuihin pääosanesittäjiin. Hetkeäkään ei hukkaan piinaavan odotuksen poltellessa sisuskaluja ja aito bongari aina seuraa alkulämmön parinvalinnan alusta lopuun katsomossa kiikarit valmiina.
Tulessa kierroksella myös Hitmenin tulokas Schmautz sekä Giantsin yli-ikäinen perussoturi Hunt ja molemmilla hyvin poimineilla aktiivisuustilastossa nyt 11-merkintää. Rebelsin Esposito avaa tauon jälkeen perjantaina Oil Kingsin listaa vastaan ja koko kiekkoa seuraavan maailman huomio itseoikeutetusti tulloin tuossa illassa. Cody Esposito koko käsi tähän ilmastoon ja aletaan oikeutetusti puhua yhdestä merkkipaalusta tähän rupeamaan kartalla.
Lännen uskottavuustilastossa Portlandin 1988-syntynyt Scott Gabriel on kärjessä 129-minuutilla ja perässä yli-ikäinen Seattlen Benn Olson 122-minuutilla, mutta 300-minuutin tavoiteltu rajapyykki jäänee siis rikkomatta ja viime rupeamaan ykkönen vielä silloin Raidersin Mike Gauthier napsi vertailuna 264-minuuttia.

Sarjassa ehdotuksia uuden vuoden vastaanottamisen viihdevastaaviksi ja kiekkokehissä testatuiksi väriläiskiksi on vuorossa aito helmetless Jeff "bru" Brubaker. Ei ehkä tuollaista näkyvää potentiaalia suureen pankin tyhjentävää ilotulitukseen henkilökohtaisen panoksen kautta tai kirkkain valoin loistavaa kykyä veretseisauttavaa roolinottamiseen, mutta helppoa ratkaisua emme nyt hae vaan luotettavaa viihdyttäjää vaativaan vanhankoulun makuun. Itse linjaan itseni tähän kastiin ja tilattu homma pitää hoitaa tyylillä sekä aidon kypärättömän ammattiylpeydellä.
Alkulämmössä Maple Leafsin paidassa aivan punaviivan päällä keskiympyrässä jauhamassa purkkaa kasvot kohden vastustajan maalia ja varmasti jo pohjien aikana sitoutuisi viitatulla ammattiylpeydellä tulevaan iltaan tunnelmaa kattoon kohottaen sekä ilmoittaisi kiekkokehien ikuisella selkokielellä illan juhlailmeensä läsnäolijoille. Viihdyttäjä ei todetusti koskaan alkulämmössä piileskele kehän kulmissa ja näin Brubakerin välityksellä varma potentiaali käyttöön jo alkuillasta tarkoin hoidettujen rituaalien kautta.
Pyörät pyörimään luottavaisin mielin vailla keksittyjä tekosyitä ja jokainen vuoden viimeisen illan "tähti" saisi haluamansa pilkahduksen armottomalla kädellä koetellun nyrkkeilysäkin toimiessa kokonaisuuden tukipilarina. Isossa liigassa "brun" tyyneyttä sekä nuhruista tyylikkyyttä koeteltiin pyysinpesun lomassa osuvan laadukkailla oikeilla sekä aina puhuttelevilla vasureilla, mutta vastaanottamiseen erikoistunut postilaatikko jauhoi ilmeenkään värähtämättä purkkaa ja oli työpisteessään seuraavassa alkulämmössä kellon tarkkuudella.
Varmaa sitoutumista valittuun teemaan ja yhtenä poimintana katalogista tuli aitiosta käsin ottamaan Glen Cochrane oikeita sisään rooliinsa sitoutuneena köyhän miehen ammattijätkänä, mutta shown roolit on jaettu ja "bru" tarjonnee iltaan avoimen tanssin seisoen lopulta pyörähtelyn ollessa ohi tiukasti tolpillaan ottamassa valomerkkiä vastaan kuten Dave Richterin ( all-time TOP-5 square off makuuni tässä vedossa) vasurilla tarjotun ilotulituksen jälkeen. Helmetless lyö lähtökohtaiseti aina uskottavuudessa kypäräpäisen, värikartalla verenluovutuksessa kiitettävää panostusta läpi uran, hammaskaluston uskottavuus kiekkomittareilla Brubakerin kohdalla myös vakuuttavalla tasolla ja hahmon kokonaisvaltainen viihdyttävyys aivan huippuluokkaa.

 

[HardCore Hooligan]

Itsestäänselvyytenä ohjelmassa Eric English vastaan Mitch McColm ja jopa katsojat olisivat saaneet vetää päähänsä joukkueiden lisäksi mikki-hiiri lippikset poistuessaan, jos tätä lähtöä ei olisi nähty ja paljon uskottavuutta lajin ympärillä pelastettiin kavereiden pudottaessa kintaansa. Nämä ovat niitä vedenjakajia kartalla jolloin voidaan myydä kaikki alennuskorista tai pitää kiinni niistä rakenteista joiden varaan peli on rakennettu ja vanhakoulu kiittää vilpittömästi koko sydämmestään pääosanesittäjiä.
Giantsin Hunt toki varmana poimijana työnsä ääressä ja Blazersin listalta korttiin tarttui tilatusti ykköskortti yli-ikäinen Mike Gauthier, joten pikku palkintoa bongareille varmasti ennakoidusta osumasta ja todella mukava perustason kolmen lähdön ilta saatiin aikaiseksi.
Blades sekä Raiders heittivät taas tarjolle pientä hässäkkää kuumassa illassa Raidersin Dustin Cameronin ajon jälkeen ja ajosta arvostettavasti tillille elbowing (major), joka aina tavoiteltu merkintä ja todennäköisesti kaveri tienaamaan lisää uskottavuuspisteitä henkilökohtaisesta panoksestaan pelin hyväksi palkintojenjakoon.

 

[HardCore Hooligan]

Portlandissa rupeaman avannut potentiaalia ottelijana omaava Tayler Jordan on vetänyt midget ympyröissa Tisdale Trojansin paidassa ja kasassa varmasti kiekkoihmisiä lämmittävät 91-uskottavuusminuuttia 11-matsissa. Ilme puettuna päälle ja varmasti haluttu kaveri testattavaksi, mutta toivottavasti kaivaa itsensä takaisin lännen ykkösliigaan ja 1990-syntyneenä aikaa tähän vielä reippaasti on. Samaa ikäluokkaa leukansa taistelussa murtaneen Bladesin Kevin Philpin kanssa ja ehkä vielä bongarien iloksi joskus nämä kaksi isossa lähdössä keskiympyrässä WHL:ssä.
Toinen menetys Raidersissa avannut 1989-syntynyt Cody Vann ilmaisee itseään Jr.A:n MJHL:ssä ja koossa pysäyttävät 173-minuuttia 17-matsissa. Tilastot jo kertovat jätkän olevan tulessa ja roihuaa kyllä väärällä tasolla tällä hetkellä. Gauthier myös pihalle Raidersista tähän sesonkiin ja kun sivussa ollut Klotz ilmestyy seuraavassa Prince Albert väännössä 12.1 punaviivalle venyttelemään nivusiaan katse ajelleeseen entiseen Blades jätkään Cameroniin liimattuna kuka Raidersin vahvuudesta liukuu siihen punaviivalle Klotzin kanssa kasvotusten hoitamaan tilanteen? Klotz toki viime rupeaman aikana kovassa nosteessa otelleena kiekkotermein merkkasi Vannin ja pisti nenän poskelle, mutta pitkässä juoksussa tuokin muuttuu uskottavuudeksi ja kiistatonta kovuutta on myös ottaa.

Jimmy Mann puree vaihtoehtoisesti seuralaisena tai porukan jäsenenä lämpenet sille tai et, mutta jos joku kartalla tunnetaan tästä taipumuksesta se on seuraava ehdokkaamme Jimmy Mann ja huomannet illan mittaan tavalla tai toisella asemastasi riippuen myös kiusalliset taipumukset käydä hiuksiin kiinni sekä työntää sormia silmiin. Omaksesi jos tunnistat ongi näillä vesillä ja todella häijjy kaveri mukaan juhlakalustoon tästä huikealla likaisuuspotentiaalilla pudoten varmasti selkään taputeltavana rankempaankin kiekkomakuun. Ottaa varmasti varaslähdön ja heittää yhtä varmasti yhden ylimääräisen, mutta luo ennustettavuudessaan kiistatonta turavallisuutta viihdevastaavana ja toisaalta yllätysmomenttina voi sammuttaa valonsa todellisen naapurit hiljentävän ilotulituksen järjestäen.
Välttämättä en liputa tätä ratkaisua, mutta en myöskään jälkikäteen osoittele sormella Mikki-Hiirenä ja puhtaasti tanssien kannalta on myönnettävä ettei montaa puhuttelevampaa vasuria tarjonnasta löydy. Mann varmasti huomataan tasokkaassakin kattauksessa erikoisvahvuuksillaan ja Jets paitaan pukeutuneena kävelee kaikkien nykypäivän harmaiden sankarien yli olankohautuksella. "Bru" otti yhden hämmentävästi Mannia vastaan itselleen ja kerran Mann taipumuksilleen uskollisena upotti hampaansa Brubakeriin, mutta kiekkototuutena voin luvata muiden ilotulitteiden ollessa jo ammuttuna taivaalle Mann heittää vielä yhden iloksenne allekirjoituksena ja saattaa sieltä lähteä tunnelmaa kohottamaan myös todellinen sarja vasemman käden juttelua kiellon päälle.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa Sudbyry jatkoi linjoillaan joukkuetasolla ja pari merkintää muistoksi illasta S.S Marien kanssa. Houndsin vahvasti ennen joulua esiintynyt 1990-syntynyt tulokas Jake Carrick lähdössä mukana ja vastakkaisesta tuleen Wolvesin 1991-syntynyt Marcus Foligno.
London on kutsunut ylös Greg Zavitzin WOHL:stä ja juuri mainitulla Petrolia Jetsin kaverilla kerättynä 138-minuuttia 29-matsissa. Knightsin vahvuudesta edelleen Jordan Shine sekä Cody Smith poissa ja Zavitz saa ison mahdollisuuden hyvässä ympäristössä pistää nimeään esiin. Yön Spits matsissa Zavitz jo linjassa ja merkinnöittä taapersi, mutta kahdessa seuraavassa pelikieltoja kunniakkaasti ansainneen Sarnian kanssa ollessaan edelleen lähtölistalla kovalla asenteella punaviivalle ilmoittamaan läsnäolosta sekä halukkuudesta ja ainakin palaava "Deeds" Sarnialta on poimittavissa perustyöllä mukaan.

Lännessä huomion keskipisteenä painanut Rebelsin Esposito jäi neljään ja kieltämättä hivenen tyhjä olo tästä huumasta jäi käteen, mutta aika kultaa muistot ja nykyisellään neljä neljään on luottamusta herättävä tahti. Ilme päälle ja perusasioiden kautta uuteen putkeen poimimaan lähtöjä, joten Cody Esposito on paikkansa huomionarvoisena lunastanut ja aktiivisuus tässä pelissä palkitaan aina.
Tipsin aivotärähdyksen jälkeen askiin palaillut hämmentämisen erikoismies 1990-syntynyt Kyle Beach taas tyylinsä mukaisesti tapahtumien keskipisteessä Seattle matsissa ja korttiin muistoksi illasta kova Benn Olson. English ei lähtölistalla ottamassa Olsonia ykköskorttien vedossa ja uskoakseni voimme hyvällä omallatunnolla antaa rupeaman näytöillä Tipsin vahvuudessa tämän arvonimen Englishille yli 1988-syntyneen kakkoskorttina ottelevan Jonathan Hartyn.
Raidersin Dustin Cameron otti tuosta Blades matsin ajostaan yhden ja yksi vedetystä ajosta tuntuu lähinnä tehdyn työn halventamiselta. Patsin Todd Kennedy taas sivuun tapahtumista toistaiseksi ja Kennedy kolasi Brandonin Jay Fehrin yli, joten Fehr pihalle näyttämöltä varmasti merkattuna ja Kennedy odottelee toiveikkaana isoa pottia palkintojenjaosta.

 

[HardCore Hooligan]

Niagaran alle odotusten sekä mielestäni myös oman tasonsa otellut Fletcher tulessa O:n kierroksella ja tässä lähdössä vastassa mielenkiintoinen nimi Guelphin porukasta Kyle Steckley. 1990-syntynyt kaveri on vetänyt Golden Horseshoen kehissä Fort Erie Meteorsin paidassa ja napsinut 73-minuuttia 28-matsissa. Aktiivisuuspuolella kolme lähtöä alla runkosarjaan siellä ja nyt iso kala korttiin, joten huomio on taattu ja tästä suurennuslasin alla valitulla tiellä eteenpäin.
Spits on O:ssa myös nostanut huomionarvoisen nimen mukaansa 1990-syntyneen Adam Wallacen kautta, joka otti pari vetoa Spitsin leirillä nyt OPJHL:ssä vetävää Luke Turcottea vastaan ja Jr.B:n WOHL:ssä Leamington Flyersin paidassa vetänyt jätkä otti heti ensimmäisessään oikeaoppisesti lähdön Londonin Garett Hunterin kanssa suoraan aloituiksesta.

Lännessä toki keskinäisessä perussoturit Hunt sekä Rocketsin McEwan vastakkain ja odotukset aina korkealla helmen suhteen näiden huippuosaajien ollessa askissa. Bongareille tarjoavat arvostettavasti melko varman osuman ja näin ei mitään sattuman tai arvailujen varaan. Muutenkin pirteä neljän lähdön ilta ja Huntille aktiivisuustilastoon mukaan kaksi tärkeää merkintää.
Polvivaivainen Klotz sivussa Pats matsista, joten melkeinpä myöskin jo tavaksi tullutta tasonmittausta ykköskorttien välillä ei nähty vahvasti otelleen Elderin kanssa ja English myös pois lähtölistalta potentiaalisessa Moose Jaw matsissa. Vahvasti itseään liigaan sisäänajanut English veti aina huomionarvoisesti molemmilla käsillään McColm vedossa ja lämmittävästi hyvää juttelua myös vasurilla ammattijätkän otteella. Muuten buckets off lähtö perustason square-offilla tyylikkyysarvoltaan ja tässä lopulta melko ympäripyöreässä lähdössä tärkeintä oli se, että pääosanesittäjät löysivät toisensa tilatusti ja kamoista luovuttiin oppikirjan mukaisesti. Tipsin sekä Warriorsin matsissa kuitenkin lauantai-iltaa kunnioittaen tarjolle nautittavaksi brawl ja ratkaisuna se toimii aina. Tällä hätäisellä tiedossa päivänsankarin merkintänä Moose Jawn Brad Riege taisteli aina kiekkopiireissä hyväksyvää nyökkäilyä aiheuttavan match penaltyn henkilökohtaisesta panoksestaan purtuaan itsestäänselvästi tapahtumien keskipisteessä ollutta Kyle Beachia ja kunniakkaasti Jimmy Mannin jalanjäljillä tässä selvästi ollaan.

Marc Laforge, Link Gaetz, Kerry Toporowski, Greg Smyth, Gary Coupal sekä Rob McCaig kiistatta huikean arvaamattomuuspotentiaalin omaavina huippuluokan viihdyttäjinä sivuun ja tästä sarjasta tarjolle oman taiteen alansa legenda Paul Higgins. Todella räiskyvää värikylläistä viihdettä tarjolla kaikki rajat rikkoen ja varmasti kirjaimellisesti osuvaa asennekasvatusta siinä sivussa tulevan vuoden koitoksia silmälläpitäen. Repertuaari on hämmästyttävän laaja ja vastuu ehdottomasti tilaajalla, kuten kuuluisassa tapahtumassa 1982-83 Torontossa kansa vaati Kornin poissaollessa pukeneen Higginsin askiin Minnesotaa vastaan penkiltä ja mainitusti kuumissa illoissa viihtynyt Plett Higginsin liukuessa viereen puolestaan penkille koko hallin seuratessa tätä tapahtumaa haltioituneena seisaaltaan. Tässäkin olisi ollut vain taivas rajana tarjonnalle ja suuruutta on se, että räjäyttää pankin kotihallissaan hypätessään kentälle ja Maple Leafs kannattajat olivat nopeasti löytäneet omansa kadottaen sen turhan nopeasti.
Henkeä salpaava ilotulitus alkaa jo saapumisesta ja tunnetusti heilutti uskottavuuden takeena keihästään myös kehien sekä hallien ulkopuolella 80-luvulla mainettaan pönkittäen. Omienkin kesken arvaamaton korkeimman asteen sekopää ja todellinen extreme-kokemuksia avokätisesti tarjoava Hardcore-paketti tästä iltaan täytettynä mitään kunnioitamattomalla keinoja kaihtamattomalla halveksunnalla vastustajaa kohtaan. Juuri näin ja Paul Higgins kiistatta yksi suurista!