Kanadan junioriliigat: Bench Clearing Brawlia etsimässä 2008–2009

[HardCore Hooligan]

Todellakin ammennettiin sitten viisautta jatkumossa suoraan "punch" McLeanin "lasilmästä" vai astuttiinko sattumalta kunniakkaalle vapaan riistan polulle, mutta joka tapauksessa Spokanen Letts esiin astumisestaan otti kymmenen iltaa ja ilman visiirinä isona kysymyksenä kaiken takana mitä Amerks tekee häpäistyn kunniansa sekä loukatun ylpeytensä puolesta kahdessa jäljellä olevassa runkosarjan keskinäisessä illassa.
AMS ottelija McColm nappasi lopulta kaksi iltaa omasta panoksestaan ja kaiken kaikkiaan dubin sykkeessä kyllä rähisty perinteiden velvoittamalla tavalla vaikka jatkumossa kunnostautuneet itsestäänselvät viihdearvollisesti korkeatasoisten iltojen luojat jääneet joukkuetasolla vaisuiksi, mutta kiekkototuutena Bladesin tai Patsin paidassa tuuletusaukkoa tehtäessä mukaansa tempaavaa sykettä touhussa mukana automaattisesti enemmän ja toki toisaalta palkitsevasti paidoista riippumatta aina armoton pyykinpesu osuvimmillaan värjää kaiken verenpunaiseksi.
Toki vapaan riiistan aikakauden termistössä myös isoa hatun noston arvoista työtä omalle joukkueelle Lettsin toimesta ja ainostaan visiirin vääristyneeseen lajikuvaan nojaten palkintolomat kuittaavat jotakin, mutta viitatusti historiasta ammentaen Nachabaur tietää ettei kiekkoa ammuta omaa häkkiin alkulämmön päätteeksi kuittaamatta ja tässä yhteydessä ennen kaikkea miten toisessa peittelemättömässä oikeaoppista lajikuvaa avartavassa pregame klassikossa yksi pelin kiistattomista henkilökohtaisen osaston merkkihahmoista Andy Ristau pistettiin pesukoneen rumpuun.

Oppituntina ilta alkaa aina alkulämmöstä ja nykypäivään palaten Jr.B:n GOJHL:ssa valovoimainen Howes sarjan kolmanessa taas taipumuksilleen uskollisesti otti roughing sekä Inciting an Opponent Misconduct paketin, joten nerokkuutta hipova tahti pysyi yllä sarjan edetessä ja tämä räjähdysaltis kaveri tekee isoa työtä pelin uskottavuuden hyväksi.
O:ssa poimintarupeaman avannut yli-ikäinen Musselman myös näytti, että kipinää vielä on ja Guelph sarjassa lähdön lisäksi samasta pysähdyksestä irti Match Penalty jälkiruokana.
Toki unelmiin vastaisi kuin Greenopin sekä Yovanicin käynnistämä alkulämmön brawl Matt Davisin oleminen edelleen liigan kattauksessa ja taivaanrantaa maalaillen minkälaisen HardCore Shown saisivat aikaan Howesin kanssa, mutta tosiasita pitää hyväksyä kuin visiirinaaman pelkuruuden ja vastakohtana ei pienintäkään kritiikkiä Nachabaurin suuntaan jos tämä vuoden vanhempana olisi polkenut ilman kypärää.

 

[HardCore Hooligan]

Vertailupohjaa haettaessa Mike Amodeo poimi maalivahdin kolaamisesta O:ssa jättipotiksi laskettavan 25 illan mairittelevan arvonannon työstään ja toki harmillisesti Amerksin Chet Pickardin merkannut Letts ei itse runkosarjaan enää keskinäisiin postilaatikoksi ilmoittaudu, mutta joukkuetason pyykinpesussa onkin kysymys joukkuetason pyykinpesusta ja henkilökohtaisella tasolla kyllä postinkantaja tapaa tarvittaessa laatikkonsa vuosienkin jälkeen.

Helmiä dubin sykkeessä suoraan aloituksesta viskelleet McEwan sekä Hunt tapasivat taas keskinäisen merkeissä ECHL:ssä ja aika näyttää kuinka kirkkaissa valoissa näitä tapaamisia vielä lähtövirrassa järjestetään, mutta lähtöviikon kruunua kohden edetessä Spits lämmitteli lupaavasti Houndsin kanssa perustason ylittäneellä neljällä lähdöllä ja tänään poimintaohjelmassa ryhmällä odostusarvollisesti myöskin nerokas kohtaaminen Whalersin kanssa.

Huomionarvoisen aktiivinen tulokas Wallace henkilökohtaisesti lämmitteli oikeaoppisesti suoraan aloituksesta otetussa Michael Finen kanssa ja vaikka kuin kypärä Harold Snepstsin päässä kuitenkin mukavasti kipinöivä puristus bongattavaksi tästä, mutta toisaalla Gensin paidassa maisemiin palannut lähtöosastolla lupaava 1991-syntynyt Victor Terreri tulessa suoraan aloituksesta Coltsin ammattijätkän Stevensin kanssa ja kulttuurinvastaisen siivouskomero ajattelun viitoittamalla tiellä tuomarit sisään lupaavasti alkaneeseen Stevensin menettetyä piponsa.

Itsestänselvästi tartuttavana sykkeessä vuorossa T-Birdsin sekä Amerksin ilta ja juuri sakot tunteella koutsaamisesta ottanut Terry Virtue toki ikuisessa henkilökohtaisessa valokeilassa takoi keihäällään klassikossa T-Birdsin kannattajia, mutta edellisen tilastollisen notkahduksen jälkeen toivottavasti kyynelehtivää koiranruokaa ei aitioiden tasolla tarjoilla myöskään asetelmia haettaessa sunnuntai Spitsin sekä Knightsin alkukantaisen villissä kohtaamisessa ja poistoihin erikoistunut Rinaldo myös akut ladattuina taas Knightsin ottelevassa vahvuudessa.

Yovanic myös juuri pikaisessa esiin astumisessa Frontsin James Marsden kanssa tämän ajon jälkeen ja Marsden taisteli tuosta panoksestaan alhaisella rimalla viisi iltaa nimiinsä, mutta hahmona nerokas Yovanic edelleen se jonka harteille paineet pankin räjäytyksestä kasautuvat ja viitatussakin lähdössä sensuroiden taas kirja suljettiin kesken lukemisen.

 

[HardCore Hooligan]

Kiekkototuutena itsensä likoon heittäminen näkyy tilastoista ja Port Colbornen Andrew Howes otti tällä kertaa illasta irti Misconductin sekä Travesty of Game Gross Misconductin, mutta St. Catherines kääntänyt tähän saumaan sarjan edukseen 3-2 ja tärkeimpänä kuitenkin Howes operoi tuolla tasolla jolla ansaitaan patsaista kartalla.

O:ssa tunnustetuilla mittareilla Spits sekä Whalers räjäyttivät oikeuttaen pankin ja heittivät vahvoilla listoillaan bongattavaa tarjottavaksi roppakaupalla, mutta keskeisenä otoksena tarjonnasta Greenopin Fletcherin pudottanut oikea tasokkaassa ykköskorttien vedossa ja myöhemmin Fletcherilta vaisu panos myös yksipuolisessa lähdössä Spitsin aktiivisen Wallacen kanssa, mutta lähtövirrassa iltoja jolloin sukelletaan syvälle tulee ja tosin yli-ikäisen Fletcherin kohdalla alkaa olemaan kenties ajankohtaista tehtaalle töihin meneminen.
Harmillisesti Knights illan kannalta tarinankulussa Greenop sekä Fletcherin aikaisemmin poimintarupeamaan tuhonnut MacDermid taistelivat Game Misconductit osallisuudestaan pankin räjäytykseen ja näitä siivouskomeron linjauksia on vaikea lukea sekä ennakoida kuin visiirin takaa tehtyjä jokaiseen oljenkorteen tarttuvia tulkintoja ajosta.

Kuitenkin kokonaiskuvassa Spits kaikilla pelin osa-alueilla jyräsi Whalersin ja kiekkototuutena tästä varmasti ammennettiin reilusti nostetta sekä uskottavuuutta joukkueen taakse panosten kasvaessa, joten näillä askelmerkeillä kohden kohden Knights tapahtumaa ja Devanen ulkopuolisuudesta huolimatta kiistattomana Whalers illan oppituntina oikeaoppisilla rakenteilla jääkiekko on jääkiekkoa.

 

[HardCore Hooligan]

T-Birds sekä Amerks siis tarjosivat lukuisten jatkumon rähinäiltamien lisäksi aikanaan tuon klassikon ja nyt lämmittävästi tarjolle mukavan oloinen hässäkkä perjantaihin, josta sakot molemmille ryhmille turhan korkeasta viihdearvosta ja Amerksin vastuullinen viime aikoina esillä ollut Nachabaur tienasi näpäytyksenä yhden illan tuon pysähdyksen oltua joukkueen neljäs brawl sesonkiin.
Nykymittareilla tällä tasolla ei kuitenkaan koutsata häpeällinen visiiri naamalla ja kenties uraltaan kunnniakas soturi heittikin sen heti nurkkaan huomattuaan Spokanen illan lausuntojen jälkeen miten se vääristää kuvaa pelistä, joten kiekkototuutena panos kaukana lajin kiistatomasta häpeäpilkusta kylmästä koiranruuasta ja harmillisesti tarinakulussa lauantain uusinta kaiken sallivassa sekä mahdollistavassa rähinähuumassa viihdeosastolla ohi kuin Gilliesin tai Plettin hahmojen uskottavuus kypäräpäisinä.

MacDermid tällä tiedolla ulkona toisarvoisesta Game Misconductin poikineesta lähdöstä ja tämäkin järjenvastainen linjaus todellinen siivouskomero ajattelun helmi, joka avautuu todennäköisesti vain visiirin takaa ja viihdeosaston pelastusrenkaana Greenopin pitäisi olla Spitsin ottelevassa.
Toki näkökulmana Yovanicin roolituksella mahdollisuus ottaa Greenop myös pitkäksi aikaa osuessaan hyllylle panosten kasvaessa ja jäänläheisemmällä tasolla kiikarit kuitenkin kohden ensimmäisen pudotuksen punaisia sekä vihreitä valoja, mutta tapahtuman punaisena lankana metsästetään hurmoksellista nostetta sekä elintärkeää uskottavuutta tulevan menestyksen taakse ja kuten todettua HCH:n pelikirjalla Yovanic poimisi molemminpuolista jättipottia toivoen lähdön Greenopin kanssa alkulämmössä, vaihtoaitiosta kehään tullen tai käytävällä.

 

[HardCore Hooligan]

Ei haetun kaltaista osumaa ja kenties runkosarjan lopussa Branchin siivousinnon tuntien ei heitetty levyjä kutoselle, mutta kuitenkin kiekkototuutena mielenkiintoinen pysähdys ensimmäisessä erässä ja värikartalla hahmona armottoman nerokas Yovanic luovutti verta jopa suurempaakin jälkiselvittelyä lupaillen.
Spitsin Wallace tässä kuitenkin se illan suurin tähti ja todellakin merkkasi Yovanicin hyvällä ilmeellä, mutta tapahtumaketjussa ensin Ellis tunnelmaa sähköistäen ajeli Yovanicin ja näin ollen Spits jyräsi kaverin tyylikkäästi ulos tästä näytelmästä.
Saattaa tähänkin joku hysteerikko puuttua ja kokea sen loukanneen puhtoista lajikuvaa, mutta HCH:n näkökulmana kentällä olleen Saltersin olisi pitänyt heittää tuossa saumassa itsensä likoon ja pestä pyykkiä huolella isojen panosten ollessa kyseessä.

GOJHL:ssa Port Colborne ulos ja O:ssa Wolvesin Kyle Tarini sekä Ottawan Puck Bunny listan Pieter Schinkelshoek heittivät henkilökohtaiseen valokeilaan oikeuttavan helmen oikeaoppisesti suoraan aloituksesta otetussa, mutta puolitiehen jääneestä huolimatta Spits sekä Knights lienevät kohtaavan panosten kasvaessa ja poimintarupeaman isoihin onnistujiin laskettava Wallace ottanut nyt tililleen kunniakkaat 25 lähtöä.

 

[HardCore Hooligan]

Palkontojenjaossa siivouskomero ajattelun kädenjälkenä kahden illan peruspaketit Spitsin Dupoisille sekä Knightsin DeSandolle toisarvoisesta lähdöstä tuossa pysähdyksessä, jossa odotusarvoon nähden vaisuksi jääneen illan ykköstähti Wallace merkkasi Yovanicin ja kaiken kaikkiaan poimintarupeaman joukkuetason aktiivisin Spits kyllä kerännyt merkittävästi uskottavuutta tulevan menestyksensä taakse.

Todellisena viime kierrosten onnistujana Houndsin Jordan Nolan tuhosi Whalersin Mahalakin vasemmallaan ja on nyt jonossa odottamassa työnäytteensä arvioimista, mutta isona oikeutuksena jättipottia saatetaan visiirin takaisesta tulkinnasta riippuen tavoitella ja itkijänaisten kuoroista huolimatta viime kädessä vain nälkäistä postinkantoa Nolanilta.

Henkilökohtaisen valokeilan ansaiten jonossa ansioistaan myös Bullsin Eric Tangradi ja nerokkuutta hipoen heitti Gens illassa kolme vesipulloa kohden tuomaria, joten kiekkototuutena tunnetta ei ole koskaan liikaa ja viihdeosastolla isoa roolia Bullsin suhteellisen harmaassa arjessa.

Lopullista ratkaisua ennakoivista linjauksista puhuttaessa Spits poiminut koriinsa tuplasti enemmän lähtöjä kuin Q:n aktiivisin Moncton ja tässä valossa itselleni bongarina suhteellisen vieraan maaperän Q taapertaa jo miltei haudan partaalla, mutta opetuksena jakkupuvut pysyköön roolissaan ja dubin sykkeessä aktiivisuusosaston yllätyskortti Brandon tavoittelee tiukasti viimeisillä poimintakierroksilla 100 lähdön kunniakasta rajaa.

 

[HardCore Hooligan]

Kiertoajelussa Brandonin reipas uskottavuuden kerääminen joukkuetason aktiivisuudella kyllä yllättävää myös joukkueen lähtölistaa tutkailemalla ja tasaisessa vahvuudessa ei tuollaista puhdasta TOP-10 korin ottelijaa ole McCuen poistuttua alkurupeamasta, mutta ykköskorttina operoi yli-ikäinen perusosaston iskijä Chad Erb ja huomionarvoisia askeleita lähtörintamalla on henkilökohtaiseen valokeilaan oikeuttaen ottanut myös 1990-syntynyt Jordan Hale.
Brandon mukana myös panosten kasvaessa runkosarjan jälkeen ja GM/Head Coach Kelly McCrimmon ansaitsee todella puhtaat paperit, mutta eiköhän lähtölistojen tasolla dubin tämän sauman ykkösryhmä Hitmen liene se jota Memorial Cupin sotiin Spitsin tai Knightsin kanssa samaan kehään viihdeosastolla toivotaan ja bench clearing brawlia lähtötaivaalta tavoitellen Q:n Rimouski Océanicin isännöimässa tapahtumassa toivorikkaasti katsotaan ammentavasti menneisyyteen.

Lukuisia rähinäiltamia sykkeessä taipaleellaan todistaneen Mollekenin johtama Blades jatkaa myös kauttaan ja lähtöosastolla poimintarupeama tosin odotusarvoon sekä perinteisiin suhteutettuna laskettava pettymykseksi, mutta lähtölistojen onnistujista puhuttaessa Bladesin ykköskortti 1990-syntynyt Teigan Zahn ottelee TOP-10 leima rystysissään kauden näytöillään ja 1992-syntynyt iltojen sähköistäjä Charles Inglis sekä 1991-syntynyt aktiivinen Darian Dziurzynski ehdottomasti panokseltaan esiin nostamisen arvoisia.
Bladesin ottelevassa viime kierroksilla näyttäytynyt 1993-syntynyt Duncan Siemens ja isojen odotusten kaverista tosin tuskin keskiympyrän laadukasta suorittajaa haetaan, mutta pidetään toisaalta hyvin Blades muottiin istuvana kovaotteisena tulevien sesonkien leveyden tuottajana ja eiköhän lähtökohtaisesti henkilökohtaisella tasolla tilaukseen muutama illat liekkeihin heittävä poisto dubin taipaleella.

O:ssa on kuin lähdönjanoisiin rukouksiin vastaten suurella todennäköisyydellä luvassa ensimmäisellä kierroksella Knightsin sekä Ottersin varmasti sähköinen sarja ja postinkantoa oikeaoppisuuden lakien nojalla lupaillen poistoihin erikoistunut Rinaldo merkkasi Erien Yoganin, mutta puhtaasti lähtölistojen tasolla tätä sarjaa ei ilman muutamaa henkeäsalpaavaa pysähdystä läpi tahkota ja onnistuessaan aina toivottavien henkilökohtaisten roolin ottamisten kautta kyllä armotonta pankin räjäyttävää pyykinpesua myös sykähdyttävässä kattauksessa.

Kokemuspohjaisesti matsi ollut veretseisauttava tapahtuma, jos kännykkä on parempi suosiolla pitää suljettuna seuraavan päivän ja todellakin tuosta Houndsin Nolanin taistelemasta tulevasta arvonannosta Mahalakin tuhoamisesta on vedettäsissä myös johtopäätöksiä arvaamattomien pelitilanne lähtöjen tuomittavuudesta, koska onhan se itsestäänselvästi bullying paketin arvoista ettei lähdetä oikeaoppisesti suoraan aloituksesta ja oteta rehellisesti pitkänkaavan mukaista square offia.
Ehkä jätämme kuitenkin viitatusti suosiolla siivouskomero ajattelun arvuuttelun sikseen ja toteen näytetysti kylmä koiranruoka tuottaa kartalla vain pohjatonta myötähäpeää, mutta onnellisten lähtötähtien alla myös Saginaw vastaan Whalers mahdollinen heti avauskierroksella ja oikeiden arvojen kannalta pääasia kuitenkin lienee O:n mestarin tuleminen näistä Western Conferencen joukkueista.

 

[HardCore Hooligan]

Usean valokeilan osalleen taistellut Gensin Tyler Taylor vahvalla ilmeellä mukana kolmen lähdön Brampton illassa ja kolasi ensin Craig Mooren Gensin penkille, joten paikalle ui Bramtonin vahvuudesta Ben Alavie ja kaveri putosi tässä pysähdyksessä Taylorin oikeaan.
Taylor poimintarupeaman eräs isoista valopilkuista ja Gensin listalta 1991-syntynyt Victor Terreri myös tulessa oikeaoppisesti suoraan aloituksesta otetussa Bramptonin ammattijätkän Gregorackin kanssa, joten maisemiin palattuaan ansainnut kiistatta pikaisesti ottelijanleiman rystysiinsä ja arvioiden primekauteensa asti maisemissa operoidessaan ainakin 40 lähtöä heittää vielä bongattavaksi.

Ketä sitten lie näitä kirkkaiden valojen ulkopuolisia tapahtumia raportoimassa ja joka tapauksessa ehdottomasti näpyttelyn oikeutaen O:n ohjelmassa tänään Spits vastaan Whalers. Viimeksihän nerokkaaksi laskettavassa illassaan tarjosivat kunniakkaat kahdeksan lähtöä ja tarinankerronnallisena kruununa illan loppuun Ryan Hayesin jonotuspaikan poikinut Match Penalty poikittaisesta.
Spits siis joukkuetasolla ylittänyt runkosarjaan 100 lähdön rajapyykin ja uskottavuutta mainitusti näin tunnustetuilla mittareilla takana melkoisesti, mutta myös Whalers ottanut paikansa kolmen aktiivisimman joukossa Knightsin ohella ja panosten kasvaessa Eastern Conferencen kärkiryhmistä juuri Bramptonin voisi lähtölistaltaan Peluson johdolla mainita huomionarvoisimmaksi tulevaa O:n finaalisarjaa silmälläpitäen.
Toki isona kysymyksenä iltaan palaako Fletcher takaisin ja toisena kuinka paljon pyykkiä on vielä pestävänä, mutta sauma runkosarjan lopussa varsinaiselle pankin räjäytykselle villin illan muodossa ei paras mahdollinen ja edelleen vanhankoulukunnan ajattelusta ammentaen taipaleella tulee iltoja jolloin pelataan enemmän uskottavuudesta kuin pisteistä.
Tulokasottelija Devane teloi kätensä helmessä Saginawin Schnellin kanssa ja tämä liimannut kintaat käteen, mutta tulokasosastolta Spitsin Wallace noussut erääksi O:n näytelmän pääosanesittäjistä viime kierroksilla ja toivoa antavana näkökulmana iltaan Whalersin Velluccin pelikirjassa harvemmin jätetään väliin mahdollisuutta sekoittaa vastustajan rivejä.

Dubin sykkessä pienen notkahduksen tasossaan ottanut Hawksin Tayler Jordan on kätensä murrettuaan joukkueen runkosarjan loppuohjelman sivussa ja näin ollen kauden lähdöt on kaverilta poimittu, mutta lienee takuuvarmasti keskeisiä hahmoja lännen palapelissä pirmekaudellaan 2009-2010 ja lyhyen sytytyslangan omaavana taistelija HCH:n makuun.

 

[HardCore Hooligan]

Spits vastaan Whalers ohi ja ehkä panosten kasvaessa palataan asiaan, mutta varmistuneesti reippaasti uskottavuutta kerännyt Spits avaa Attackin kanssa matkansa kohden Memorial Cupin sotia ja synkkinä pilvinä lähtötaivaalla kuin edessä siintävät lopullisen ratkaisun linjaukset OS vaeltaa juuri nyt kuuden illan lähdöttömässä putkessa runkosarjan loppuun joukkuetasolla.

Houndsin Nolan jonottavista panoksensa suhteen mielenkiintoisimpana edelleen odottaaa mopin pyyhkäisyä, mutta Bullsin perinteikkäässä vesipullojen heittelyssä kunnostautunut Eric Tangradi nappasi kolmesta hudista neljä iltaa ja kiekkototuutena pätevämmällä nimellä ei kymmenen iltaa olisi riittänyt.
Toki maine pitää kartalla ansaita ja palkintolomat viihdyttäjän arvon mukaan, mutta myös työnsä arviointia odottanut Whalersin Ryan Hayes taisteli Spits illan poikinttaisestaan kuusi iltaa ja kieltämättä ei tämäkään kädenjälki aivan kiekkorealismin merkkiteosten tasolla.

Aktiivisuuskuninkuudesta kisattaessa dubin sykkeessä Hitmenin tulokas Burgart sekä Cougarsin ammattijätkä Halliday poimineet koriinsa 20 lähtöä rupeamaan ja Rocketsin loistavasti itseään esiin nostanut Mitchell Callahan taistellut kasaan 19 lähtöä, mutta 1991-syntyneeltä Callahanilta 2010-2011 primekauteen laskien onnistuessaan myös ainakin 40 lähtöä vielä bongattavaksi ja toinen samanikäinen tulokas Rocketsin vahvuudesta Curt Gogol varmasti myöskin lännen lähtöosaston keskeisiä hahmoja suoraan aloituksesta seuraavina kausina.

O:n näyttämöllä Coltsin Stevens Spitsin Wallacen imussa painanut yli 20 lähdön rajapyykin ja koossa nyt 21 lähtöä, mutta varmasti lämmitävästi eniten lähtöjä sekä boksia ottanut Spits koko liigan ykkösryhmä ja palasten loksahdellessa kohdalleen kohtaa vielä OS sarjan jatkoksi ensin Whalersin sekä sitten viihdeosaston täysosumana Knightsin.

Toki ei tässä nyt yltiöpäisesti bench clearing brawlia lähtötaivaalta toivota Amerksin sekä Spokanen ottaessa taas sykkeessä yhteen ja kuitenkin tunnustetuilla mittareilla kiistatta oikeuttaa näpyttelyn sisältämänsä latauksen puolesta, joten O:ssa Erien sekä Guelphin illassa nähtävän vihreän jää tapahtuman jatkoksi dubissa kuitenkin toivorikkaasta luonnollisesti luovutetulla verellä värjätyn jää tapahtuma ja tässä yhteydessä kehässä luovutetusta verestä välähdyksenomaisesti mieleen kartan merkkipaaluksi laskettavan Marc Laforgen osallistuminen ison liigan lähdössä terävimmillään nerokkaan toe-to-toe hahmon Kimblen kanssa.

Kautensa GOJHL:ssa päättänyt Howes sai lopulta kaksi iltaa ja mainetekojen luomista jatkettaneen taas ensi kaudella, mutta Brantfordin O:sta tutut Luke Van Moerkerke sekä avaussarjassa 43 minuuttia kasaan neljässä illassa taistellut Kody Musselman jatkavat ja vastaan tulevan Listowelin lähtölistalla operoivan Ari Lifschutzin kautta isoa lähtöä lupaillaan tähän sarjaan.

 

[HardCore Hooligan]

Todellakin "bullyhunter" Branch ylitti itsensä ja onnistui luomaan siivouskomero ajattelun todellisen merkkipaalun moppaamalla Houndsin Nolanille mahtipontisen 20 illan paketin, joten jättipotti käteen puhtaasta pelitilanne lähdöstä ja eiköhän tämäkin HCH:lle avautumattoman kokonaisuuden punainen lanka ole poimitavissa vain visiirin vääristyneeseen lajikuvaan nojaten.

Nolanille näin kuitenkin sankarinviitta harteille ja dubin sykkeessä jäätä ei tähän saumaan värjätty punaiseksi, mutta tärkeänä antina Stayzerin hanskattomien elonmerkkien lisäksi Knights vastaan Otters panosten kasvaessa O:n puolella varmistui ja odotusarvoltaan ehdoton biitintuoksuinen herkkupala kartalla.

Rocketsin Gogol operoi kierroksella Blazersin kanssa kahdella lähdöllä ja tulokaskorttiin Blazersin valoisaa tulevaisuutta bongarille lupailevalta listalta 1992-syntynyt Brandon Underwood sekä 1991-syntynyt Linden Saip, mutta ryhmät saattavat avata myös panosten kasvaessa vastakkain tasokkaiden lähtölistojen sarjassa ja Rockets kyllä Granthamin johdolla todella mielenkiintoinen ryhmä haettassa Western Conferencen puolelta uskottavuutta omaavaa vastustajaa Hitmenille.

 

[Swift]

Kyllä on hienoa luettavaa tulevaisuuden nimistä. Iso käsi sinne HardCore Hooliganin suuntaan!

 

[HardCore Hooligan]

Kiitokset ja syvällä Jr.C:n askeissa yli-ikäinen "Shiner" joukkueineen Great Lakesin finaaleeihin ja tasonsa säilyttävä kehien arvonsa todistanut sekä Branchilla mittauttanut väriläiskä ottanut nyt taipaleellaan panosten kasvaessa 67 minuuuttia uskottavuutta yhdeksässä illassa.
Finaalisarjassa vastaan Essex ja tämän ryhmän lähtölistalta Anthony Iaquinta sekä Wes Tan tuollaisia esiin nostamisen arvoisia pelin olennaisella osastolla ja näin ollen Dresdenin parivaljakko Shine sekä juuri ottelukelpoisuuden kannalta huolestuttavasti Leaving the Bench Game Misconductin napannut Brent Shaw löytänevät leikkikaverit itselleen.

Jr.B:n kehissä yli-ikäisen Musselmanin ollessa latailemassa akkujaan tuon edellisessä sarjassa tienatun Match Penaltyn jälkeen Listowelin Lifschutz kuitenkin lähtöön kiinni heti avauksessa Brantfordin aktiivisesti game liigassa esiintyneen 1990-syntyneen Matt Mascarinin kanssa.
Stoney Creek Warriors edelleen mukana myös GOJHL:n tapahtumissa ja lähtölistalla huomionarvoisten 1990-syntyneen niin ikään terävästi game liigassa poimineen Shawn Dunsmuirin sekä OPJHL:n pudonneessa Hamiltonissa esiintyneen Joel Stevensin lisäksi O:ssa ottelijanroolissa 2007-2008 operoinut Peter Mrksic, joka kunniakkaasti luovutti verta Neuberin kanssa keskiympyrässä ja OPJHL:n askeissa 2006-2007 poimintarupeaman tarjonnan keskeisimmissä otoksissa otti kahdesti lähdön Steve Natywaryn kanssa.

O:ssa valmennuksensa puolesta heti alkukaudesta viihdeosastolla isojen odotusten ryhmäksi HCH:n toimesta nostettu Petes edelleen taistelee paikastaan suuriin peleihin ja rehellisyyden nimissä sesonki ei nyt aivan odotetun kaltaista ilotulitusta yhteenvetona ole ollut.
1990-syntynyt Jack Walchessen toisella kaudellaan kuitenkin ottanut usean valokeilan ylleen ja nälkäisellä kaverilla poimittuna korissaan 16 lähtöä, joista muutamat menevät läpi helminä ja tunnustetuilla mittareilla hyvin heittänyt kaveri lähtövirrassa itseään likoon.
Zack Kassian kuitenkin se suurennuslasilla seurattu 1991-syntyneenä ajankohtaisena ja askel lähtörintamalla ei nyt varsinainen harppaus 2008-2009, mutta pelaajatyyppinä hyvin vertailukelpoinen dubin sykkeestä nousseen Lucicin kanssa HCH:n näkemyksellä ja edelleen täysin realistisena tavoitteena poistuneiden kautta O:n asetelmissa TOP-5 status 2009-2010.

Tulevaisuudesta puhuttaessa Kootenayn lähtölistalla itseään on sisään dudin sykkeeseen ajanut 1992-syntynyt jatkumossa poikkeuksellisen huomionarvoinen Drew Czerwonka ja tällä otoksella 2010 ison liigan poimintatilaisuudessa näitä keskeisiä hahmoja, mutta tulevaisuutta valaisten muutamaan otteeseen Kootenayn ottelevassa esiintynyt myös 1993-syntynyt Brendan Hurley ja päänavauksena 8.3 Tigers illassa korttiin dubin uran ensimmäinen lähtö Thomas Carrin kanssa.
Molemmat Kootenayn ykköskierroksen varauksia Bantam Draftissa peräkkäisinä vuosina ja ensi poimintarupeamaan pelkästään tästä parivaljakosta irti melkoinen kasa lähtöjä tuomaan uskottavuutta joukkueen taakse, mutta Cherwonkallakin vielä tuo lopullinen status määrittelemättä ja joka tapauksessa äärimmäisen puhuttelevan peli-ilmeen omaava härskiotteinen kaveri kyseessä.

 

[HardCore Hooligan]

Todellakin isoa rahaa pankkiin tuo 1993-syntyneen Hurley avauslähtö ja toisaalta iso valoa tarjolle dubin sykkeessä Brandonin suunnalta joukkuueen rikoessa 100 lähdön rajan runkosarjaan heittämällä parustason ylittäneessä viiden lähdön illassa Warriorsin kanssa.

Poimintakierroksella myös uusinnassa Rocketsin Mitchell Callahan otetulla lähdöllä Blazersin Linden Saipin kanssa rikkoi nymymittareilla kunniakkaan 20 lähdön rajapyykin ja samaan iltaan aktiivisesti poimtarupeamaansa runkosarjan osalta päättelevä Rocketsin Curt Gogol otti korttiinsa Blazersin tulevaisuuden nimistä 1991-syntyneen Brett Lyonin.
Tulevaa ottelusarjaa ennakoiden ja asetelmia pohjustaen iltaan sijoitettu myös maalivahtien lähtö ja takuuvarmasti räjäyttää aina pankin viihdeosastolla.

Lauantain kaiken sallivassa sekä mahdollistavassa rähinähuumassa Kootenayn sekä Hurricanesin maalivahtien poistojen lisäksi myös brawl Cougarsin sekä Giantsin illassa ja merkinnän illasta irroittanut ammattijätkä Tyler Halliday näin aktiivisuuspörssin kärkipaikalle.
Halliday sesongin iso kultturin pelastusrengas sekä tekohengittäjä primeikäisenä ja tarjolla olevan aktiivisuuskuninkuuden kyllä kaverille mielihyvin suo.

OS sekä Spits hakivat asetelmia keskinäiseen sarjaansa perustason kolmella lähdöllä ja illan keskeisimpänä antina vaisuksi Spitsin vahvan listan puristuksessa jäänyt 1990-syntynyt Pat Moran kiistattomassa suoraan aloituksesta otetussa helmessä hyvällä ilmellään Attackin 1991-syntyneeen Mark Ramkeman kanssa.
Attackin toisella kaudella arvostusta nostattaneita askeleita lähtörintamalla ottanut 1990-syntynyt Paul Bezzo myös tulessa oikeaoppisesti suoraan aloituksesta Harry Youngin kanssa ja mukavan rupeaman kasaan otelleelle Bezzolle töitä joukkueensa ykköskorttina riittäneen panosten kasvaessa.

Amerksin sekä Spokanen lauantai-ilta väliin Chiefsin 11 jätkän kärsittyä ruokamyrkytyksestä ja todellakin otettiinko Amerksin toimesta LaForgen nerokkaat opit käyttöön, mutta toki Sauterin omassakin sukupuussa on ammennettavaa ja kiekkototuutena viime kädessä kaikki keinot on käytettävissä yli-otetta haettaessa.

 

[HardCore Hooligan]

Lännessä Raiders sekä Oil Kings vetävät tie-breaker matsin Eastern Conferencen viimeisestä jatkopaikasta ja voittajaa vastaan Burgartin, Schultzin sekä Planten Hitmen aloittaa matkansa kohden Memorial cupin sotia, mutta muista kärkiryhmistä reippaasti uskottavuutta menestyksensä tueksi kerännyt Brandon avaa Kootenayn kanssa ja kuitenkin perinteisiin suhteutettuna vaisun rupeaman läpi vetänyt Blades aina huomionarvoisena kohtaa varmasti sarjaa läsnäolollaan sähköistävän Kyle Beachin Hurricanesin.

Mainitusti Spokanen Letts vapaan riistan aikaudesta ammentaen kolasi roolia ottaen Amerksin Chet Pickardin sivuun tapahtumista ja juuri Hurricanesin maalivahti Metsola kannettiin pihalle Kootenay illasta, kun tapahtumienvirrassa ensin vastapuolen Lieuwen oli saanut maistaa dubin sykkeen kovuutta ja suoraan kyseenalaistamattomaan roolin ottamiseen palaten Amerksin 1991-syntynyt tulokas Spencer Asuchak merkkasi Cougarsin Colin Schergerin taistellen näin sesongin loppun itsensä ulos näyttämöltä.
Taustalla valoisaa tulevaisuutta sykkeessä pedaten Asuchak kunnostautunut henkilökohtaisen valokeilan arvoisesti ja osaltaan varmasti kädenjälkenä sähköä tuleviin värikylläisiin tapahtumiin tuoden kolasi Spokanen maalivahdin Tokarsin. Näiden kiintopisteiden välissä otti Tipsin illan Trevor Bauerin merkkauksestaan kaksi iltaa jälkikäteen huomioituna arvon antona ja kenties voimme alkaa sovittelemaan tunnustetuilla miattareilla kunniakasta poistajan leimaa tämän loppurupeamasta heränneen nousukkaan otsaan.

Tuon jopa O:n Knights vastaan Otters sarjan odotusarvoltaan viihdeosastolla lyövä Rockets vastaan Blazers edelleen lopullisesti varmistumatta ja tänään ryhmällä poimintaohjelmassa siirretyssä Spokane, jonka lähtölistalta ollut poissa tuon armotonta villinpuoleista pyykinpesua sisältäneen Amerks illan jälkeen kätensä rikki taistellut 1991-syntynyt otteillaan olennaisella osastolla vakuuttanut tulokas Cory Baldwin ja tuossa jatkoa panosten kasvaessa ehdottomasti kaipaavassa aina valovoimaisessa maalivahtien lähdössä Blazersin Jon Groenheyden tuhosi jäässä ollutta Rocketsin Adam Brownia lähes kuin Brown aikoinaan ison liigan kiistattomassa klassikossa Kytea.

Western Conferencen puolella muuten mukavan brawlin yleisö kunnioittaen tarjonneet Giants sekä Cougars jatkavat tarinaansa panosten kasvaessa avaussarjassa ja toivorikkaasti pyykkiä on vielä runsaasti pestävänä, mutta O:ssa poimintana Frontsin Bobby Mignardi ehdottomasti valokeilan ansaiten yllätyskorttina haastoi ensimmäisenä Branchin ottamalla oikeaoppisesti pipon pois päästään pelitilanteesta otetussa ja edelleen erityisesti suoraan aloituksesta kulttuurinvastainen buckets on kuin kypärä Dwight Fosterin päässä.

 

[HardCore Hooligan]

Rockets kaatoi Chiefsin ja näin palkintona bongareille kohtaa odostusarvollisessa herkkupalassa Blazersin, joten kiekkototuutena kuin peiliin katsoisi ja kylmäksi jättäessä tunnistat itsesi visiirinaamaksi.
Toki puhtaasti arvaillen eiköhän lukijakunta karsiutunut kolmatta rupeamaa näpytellessä aika hyvin ja hyvänä pohjana sarjaan tuo runkosarjan keskinäiset päättänyt maalivahtien lähtö, mutta tosiasioiden ääreen pysähtyen ratkaisut nähdään osastolla Rocketsin Grantham, Callahan, Gogol sekä Bloodoffit vastaan Blazersin Grbavac, Lyon, Saip, Caron, Underwood, Shattock sekä kokemusta lähtölistalla edustavat yli-ikäinen Wasden.
Näkökulmana uskottavammin sarjassa esiintynyt jatkakoon ja näin ollen itse peli voittaa, mutta mennneisyyteen vielä katsoen molemmille ryhmille sakot tuosta turhan korkeasta viihdearvosta ja puhtaasti joukkuetason sakkorintamalla Cougars se kunnostautunein
Tämä dubin toimintamalli tunnustetuilla mittareilla ehdottomasti perustellumpi kuin Branchin peliä halveksiva hysteerinen moppaaminen ja piikki kohdistuu tässä yhteydessä erityisesti siivouskomero ajattelusta suoraan johdettuihin peruspakatteihin toisarvoisista.

Tuosta lajikuvaa avartavasta Brown vastaan Kyte kohtaamisesta legendaarisen taisteluparin välillä illan tie-breaker kohtaamiseen ja panosten kasvaessa Oil Kings vastaan Hitmen saattaisi toivorikkaasti myös poikia jotakin näkemisen arvoista.
Tuskin aarteista ammentaen Hunter vastaan McClelland tyylistä tuuletusaukkoa tarjoillaan, mutta tunteen noustessa kattoon kaikki on mahdollista ja harmillisesti näiden viihdejanoisten toiveiden yksi potentiaalinen toteuttaja runkosarjassa reippaasti loukkantumisen johdosta lähtöjä missanneen tulokkaan Jesse Pearsonin läsnäolo kyseenalaista.

 

[HardCore Hooligan]

Oil Kings jatkaa dubin sykkeessä ja asetelmiltaan kuitenkin osuessaan lupaava sarja käyntiin Hitmenin kanssa torstaina.
Samaan aikaan tuon tie-breaker matsin kanssa tahkottiin siirretty Amerksin sekä Chiefsin kesken ja parit mukavat villinpuoleiset rähinäiltamat sesonkiin ottaneet vetivät tämän odotetusti tähän saumaan harmaasti läpi, mutta askelmerkkien osuessa panosten kasvaessa kohdalleen vetävät kiistattomassa odotusarvollisessa herkkupalassa vielä yhteen ja tästä toivorikkaasti myöhemmissä vaiheissa tuon ensimmäisen kierroksen kohokohdan Rocketsin sekä Blazersin sarjan jälkeen tarjolle armotonta pyykinpesua sisältävä klassikoksi nouseva sarja. Spokanen Letts myös takasin ottelevassa postilaatikkona ja onko jopa asetelmiltaan liian nerokas toteutuakseen?
Eastern Conferencen puolella tulevaisuuteen katsoen hyvällä onnella myöhemmissä kuvioissa myös kunniakkaasti pariin otteeseen sykähdyttävästi rähisseet Tigers sekä Hurricanes kohtaavat jännitteitä varmasti sisältävässä, mutta tämä edellyttäisi perinteisesti viihdeosastolla vahvan kortin Bladesin putomista ja uhrauksia pitää oikeiden arvojen puolesta tehdä myös näissä lähtötoiveissa.

Esiin ansioistaan nostettu Amerksin Asuchak taisteli tuosta merkkauksestaan taas kaksi iltaa ja räväkästi tuhoa aiheuttaen kaveri kyllä polki tämän sesongin loppuosan, mutta arvostusta metsästettäessä O:n olosuhteen jättipoteille huomattavasti suotuisammat ja Branch olisi luultavasti Asuchakille uusijana mopannut vimmoissaan huomattavasti merkittävämmän potin.

O:n matsit käyntiin tänään muutamalla sarjalla ja tuo valokeilan ansaitseva potentiaalinen kentän punaiseksi värjäävä Ottersin sekä Knightsin kesken avataan perjantai, mutta loistavasti polttoaineena täällä HCH:n toiveet kohtaavat poimintarupeaman näytöt kaiken yhteen nitoen ja Spitsin ilme sekä rakenne tasolla jonka tukemisen voi ylpeästi tunnustaa.

Lännessä rähinäperinteen kulmakivi Pats ulos merkityksellisistä ja totuuden nimissä poimintarupeamaan kerätyllä uskottavuudella Garrett Mitchellin hyvästä panoksesta huolimatta kohtalo tunnustetuilla mittareilla kiistatta oikeudenmukainen.
Toki puolustuksena historian luomat saappaat isot täytettäväksi uskottavuustasolla ja lämmitelkäämme epätoivoon vajoamista välttääksemme Patsin sekä Bladesin olennaisella osastolla onnistuneiden rähinäpitoisten 2007-2008 poimintarupemien nykymittareilla lähes tarunhohtoisessa loisteessa, mutta varastaen sisältöä Lax kuvioista ammentaen Rory Smith sekä Troy Bonterre hetki sitten tyylikkäässä ja Smith kyllä pitää työnjälkensä kiekkolähdöistä tulla tavalla tasokkaana.

 

[HardCore Hooligan]

Taitavat nämäkin olla ajankohtaisia tähän saumaan ja kiekkototuutena myös lähtörintamalla merkitykselliset ovatkin sitten oma lähtömaailmansa. Toki eivät missään nimessä nämä listaukset sitä kokonaisuuden olennaisinta antia ja punaisena lankana tärkeämpää on junan kulkeminen lähdöstä lähtöön, mutta jokaisella ottelijalla se oma suoraan aloituksesta oteltu leimansa rystysissään ja tehtyä työtä pitää kunnioittaa kuten veren luovuttamista oikeiden arvojen hyväksi.

Dub

1. Matt McCue Tigers
2. Ryley Grantham Rockets

3. Sena Acolatse T-Birds

4. Rigby Burgart Hitmen
5. Cam Abney Tips

6. Mitch McColm Amerks
7. Dustin Donaghy Chiefs
8. Devon Leblanc T-Birds

9. Cory Baldwin Chiefs
10. Tayler Jordan Hawks

Rimaa hipoen ulos korista Cloud T-Birds, Zahn Blades ja Sommers Warriors ja tuloksottelijoista Blazersin Grbavac hyvin lähellä tätä leimaa.

O

1. Kyle Neuber Majors
2. Anthony Peluso Brampton
3. Richard Greenop Spits

4. Brandon Mashinter Bulls
5. Luke Gazdic Otters

6. James Delory Gens
7. Scott Fletcher Whalers

8. Peter Stevens Colts

9. Jordan Nolan Hounds
10. Leigh Salters Knights

Kenties vääryydellä ulkona Kassian Petes, Devane Whalers, Schnell Saginaw sekä Baldwin Guelph, mutta kauttaaltaan tasoltaan lyö tähän poimintarupeamaan Dubin vertailussa kuin 70-luvun jääkiekko viihdearvossa nykypäivän ja laajennetussa kuvassa TOP-20 korissa Spitsin panosten kasvettua voitolla avanneelta vahvalta listalta myös Young, MacDermid sekä Wallace.

Yksityiskohtaisemmat perustelut ripoteltuina pitkin sesonkia kuin ammattijätkän lähdöt ja nuo jaottelut HCH:n näkemyksellä kuvaamaan asetelmia TOP-10 korin sisällä, mutta tämä viime kädessä epäolennaisuuksin takertuva pysähdys vain välietappi matkalla kohden hurmoksellista ympäristöä merkkiteosten luomiseen ja muistutuksena kuten visiirin takaa tulkittiin nämäkin pureskeltu valmiiksi HCH:lle alunperin Kingstonissa.

 

[HardCore Hooligan]

Piikkinä heti HCH:lle Ian Schultz vahvalla ilmeellä sarjan avausillassa mukana lähdössä Oil Kingsin Drew Nicholin kanssa ja pisti kyllä tulemaan isoa viestiä jatkoonmenijästä oikeallaan, mutta isona kysymyksenä onko Nicholista kiekkotermein enää pelaamaan tätä sarjaa ja kyllä lähtötotuutena Schultzkin kolkuttelee runkosarjan näytöillään TOP-10 tason portteja.
Tärkeimpänä tässäkin pelitilanteesta otetussa buckets off ja buckets on kuin kypärä Bobby Schmautzin päässä, mutta arvostusta ansaiten Schultz on yhdessä toisen Hitmen soturin Burgartin kanssa kritisoinut tätä O:n puolella kulttuuria nakertavaa siivouskomero ajattelun neroleimausta ja kosketuspintana O:n kuvioihin ottanee isolla näytämöllä Memorial Cupissa Youngin, MacDermidin tai Wallacen aikaan 0.06.

Odotusarvollisesti isot sarjat avataaan tänään ja Ottersin sekä Knightsin avausillassa Knightsin jännitteiden luomisen mestari Rinaldo postilaatikkona kehään ja isona kysymyksenä täällä kuka poistaa kenetkin?
Lisämausteena Erien toe-to-toe maestro Liambas palasi lähes koko poimintarupeaman missattuaan ottelevaan ja lähtee tyhjän korin pohjalta tähän varmasti sähköiseen sarjaan, mutta lähtöjä otettavaksi nälkäiselle varmasti löytyy tarinan käänteissä ja oikeuttaen Ottersin lähtölista Gazdicin, Biggersin, Lucianin, Shawn sekä Liambasin kautta riittää kyllä rajumpaankin pyykinpesuun.

Houndsin primeikäinen listauksen tietynlainen yllätysnimi Jordan Nolan ei tuota asemaansa lunastanut pelkästään tuolla mahtipontisella 20 illan jättipotilla Mahalakin tuhoamisesta ja entisellä Spits taustallaan vaan kaiken kaikkiaan otteli hyvän rupeaman kasaan.
Toki otti perustason kruunuksi lisäpisteitä mainituista seikoista ja niin tekee myös kypärätön suhteessa kypäräpäiseen ja visiiritön visiirinsä takana pelkäävään mitättömyyteen.
Kuitenkin toivottavasti tarina jatkuu yli-ikäisen lomailun ollessa aikanaan ohi 2009-2010 ja puhtaasti tulevaa ennakoiden itsensä toistaiseksi ulos O:n kuvioista rähissyt taparikollinen Mike Mascioli antaa Branchille mopattavaa Knightsin paidassa ensi kaudella, joten näin käydessä palaset loksahtelevat paikoilleen kuin itsestään ja Nolanin tilastollisesta pankin räjäytyksestä huolimatta lienee pitkässä juoksussa kunnostautunut Mascioli O:n Bully 2008-2009.

 

[HardCore Hooligan]

Todellakin visiirin takaa aina tuo näkemästään syvästi järkyttyneen mitään sanomaton hokema tuli selkään tai kädet ylhäällä ja tämä kaivetaan vaikka suurennuslasin avulla esiin, mutta pelin ytimeen porautuen poistoihin erikoistunut Rinaldo sarjan avausillassa mitään arvailujen varaan jättämättä merkkkasi Ottersin Ryan O'Reillyn ja viime kädessä ajo on aina vain ajo.
Rinaldo illassa myös lähdössä mukana ja tuo O'Reillyn kolaamisesta tullut pysähdys olisi voinut todella räjäyttää pankin, mutta tärkeimpänä kiitos Rinaldon sähköä varmasti seuraavan kohtaamisen taakse melkoisesti ja Branch mopanneen hysteerisyyden vimmassa Rinaldon pitkäksi aikaa sivuun tapahtumista.
Vahvasta lähtölistasta huolimatta Ottersin uskottavutta joukkuetasolla on naarmutettu melkoisesti yhden taistelijan toimesta ja kuilun partaalla kasvot pelastetaan vain armottomalla pyykinpesulla, mutta myös kiekkottouutena sanomiset hoidettakoon aina viimeiseen puheenvuoroon kehässä ja punaisena lankana jättipotit eivät poista yhtäkään naarmua kilvestä.

Spits jatkoi toisella voitolla ja nostetta jatkoon tuomaan käänsi myös illan molemmat lähdöt itselleen, mutta hyvin itsensä likoon heittäen OS tulokas Mark Ramkema suoraan aloituksesta tulessa Lane MacDermidin kanssa ja toisaalta suuntaa haetaessa MacDermidin nyrkeistä vahvaa viestiä OS:n vahvuudelle sarjan jatkoonmenijästä.

Toinen odotusarvollinen herkkupala Blazersin sekä Rocketsin kesken avattiin olennaisella osastolla rauhallisesti ja toisaalla jopa vanhauskoistakin hämmentäen Brandonin reippaasti uskottavuutta taakseen kerännyt lista tuotti taas dubin sykkeessä Kootenayn kanssa heittämällä perustason ylittäneet viisi lähtöä, joten ilme tuntuu olevan edelleen kohdallaan ja oikeaoppisuuden lakien nojalla Wheaties pelaa tänä keväänä vielä pitkään.

Sykkeessä myös Hurricanesin sekä Bladesin sarjassa iltojen sähköistäjä Beach ulos näytelmästä kunniakkaasti Cross Checking Majorilla ja biitiä huuleen pyörittelen Bladesiin Niemeen heittetty poikittainen hyvin kaukana kiekkorealismin klassikoista, mutta toivorikkaasti kenties tällä roolin ottamisella sarja liekkeihin ja kiekkototuutena aikaisempi kunnostautuminen antaa aina vetoapua näissä tuomioissa.

 

[HardCore Hooligan]

Homma jatkuu tänään lauantain kaiken sallivassa sekä mahdollistavassa rähinähuumassa ja katseet kohden Blazersin sekä Rocketsin toista näytelmää, jossa lähtölistojen tasolla väkisinkin kellot seisastuvat jossakin vaiheessa ison pysähdyksen merkiksi ja täältä ikuisuuteen uskottavuutta menestyksen tueksi kiekkototuutena lunastetaan kintaat pudotettuina.

Harmillisesti viihdeosaston kulmakivi Hurricanesin Beach lienee Blades illasta sivussa merkattuaan vähäpätöisessä Niemen ja kaksi kolmen illan pottia Beachilla tienattuna Tipsin vahvuudesta saavuttuaan, mutta tarttumapintana manttelinperijäksi ennustellun Bladesin 1992-syntyneen Inglisin soisi heittävän pikaisen vastaiskun tähän Beachin pelinavaukseen sarjassa ja toisaalta oikeaoppisesti mentäessä Beach askiin postillatikoksi katsomaan onko Bladesilla jotakin sanottavaa tuohon importin merkkaamiseen.

Brandonin lähtöjä bongattavaksi viskelevä lista myös toki tulessa dubin sykkeessä ja O:n puolella villiksi ennusteltava armottoman pyykinpesun säväyttämä ilta Ottersin sekä Knightsin kesken, jossa isona kysymyksenä pistääkö Otters Knightsin maistamaan omaa lääkettään panosten kasvaessa ja taas kiekkototuutena tarvittaessa parempi kaatua kintaat pudotettuina.

Rinaldo isona oikeuttajana sekä ehdottomasti valokeilan ansaiten pukenut taas sen vanhan koulukunnan peli-ilme naamarin, jota tuhoa aiheuttaen kantoi OPJHL:n Hamiltonissa pahennusta herättäen ja tästä lienee iso kiitos Dale Hunterin.
Ennen tuota illan Erien Breenia vastaan otettua lähtöään ajeli Shawn Szydlowskin ja vedon jälkeen otti yleisöä paikalta poistuessaan, joten jos ei aseettomaksi illassa osittautunut Ottersin vastuullinen Ftorek muuta keksinyt olisi heittänyt omia suojellakseen Rinaldoa ennen O`Reillyn merkkaamista penkillä aitiosta käsin ison liigan tapaan ja viihdeosastolla mitä hockey temper sekä bullying ilotulitusta nähdäänkään 2009-2010 parivaljakolta Rinaldo ja Mascioli Knightsin paidassa.
Toki aikanaan Rinaldokin jatkumossa sen hintansa maksaa jossakin pysähdyksessä ja takuuvarmasti oikeaoppisesti härski-ilmeisenä taistelijana pistää sen jälkeen taas tilauksia liukuhihnalta menemään.

 

[HardCore Hooligan]

Ei toivotunlaista palkintoa ja Otters vastaan Knights vaisusti läpi, joten pyykinpesutta vedetyssä 8-1 tappiollisessa Otters ei kiekkototuutena edes ansaitse jatkopaikkaa tästä parista ja tällä otoksella taisi kirjaimellisesti katketa Ottersin selkäranka tuohon ansioistaan jonossa olevan Rinaldon merkkaamiseen.

Dubin sykkeessä myös moottoria edelleen käynnistellään ja Blazersin sekä Rocketsin kesken tarjolle bongattavaksi myöskin vain yksi lähtö, mutta luotto lähtölistojen tasokkuuteen on kova kuin Andrew Howesin aikaiseen suihkuun ja homman lähtiessä kulkemaan painetaankin hurmoksessa lähdöstä lähtöön.

Hurricanesin sähköistäjä Beach otti näpäytyksenä illan ja maltillisesti taas pelin luonnetta tulkiten edettiin suhteessa tuohon Barnchin hysteeriseen moppaamiseen, mutta kuten todettua hyvin kaukana kiekkorealismin klassikoista Beachin panostus ja viime kädessä lähes kaikki on hyväksytetty jo osaksi peliä.
Tosin ajankuvana visiirien loisteessa paljon pelin ympärillä mainitusti on niitä yllätettyjä, jotka bongaavat asioita ensimmäisen kerran ja näkemästään järkyttyneinä hokevat näitä visiirinaamaisilta profeetoiltaan omaksumiaan opinkappeleita.
Merkattu Bladesin Niemi otti myös nimiinsä illan näpäytyksenä näytettyään näyttämöltä poistuessaan keskisormea Hurricanesin penkille ja sieltä tulleet kommentit importin ollessa kyseessä voi helposti pienelläkin lajituntemuksella arvata.

Ex-Spits Blair Stayzer jaksaa antaa hanskattomia elonmerkkejä itsestään kaljaliigojen syövereissä ja todellakin tuo Curtalen koutsaama Spits ilmeeltään omasi kosketuspintaa jopa junnukartan suurimman LaForgen kädenjälkeen, mutta tämän sesongin avointa sodankäyntiä lupailevan kohtaamisen kannalta Spits sekä Knights 2-0 asetelmissa ja ettei totuudet unohtuisi MacDermidin sekä Ramkeman oikeaoppisesti suoraan aloituksesta otetussa buckets on kuin kypärä Frank Bathen päässä.

 

[HardCore Hooligan]

Todellakin LaForgen alaisuudessa luotuihin nerokkaisiin näytelmiin liittyen esiin taas tuo HCH:n bench clearing brawl listalla korkealla nouseva merkkiteos Houndsin sekä Hamiltonin välillä ja yksi sykähdyttävimmistä panostuksista maalivahtiosastolla Chris Puseyn tuhotessa yli laidan aitiossa olevaa Hounds maalivahtia, mutta isoa asioita hyväksyttänyttä ilmettä Hamiltonista myös Mike Warelta ja esiintymisensä vähiin lähtölistoilla jättäneeltä verisiteitä omanneelta Lyle Jonathanilta ja Houdsin vahvuudessa toki brawlin villissä sykkeessä mukana Bob Probert.

Oli tämä "hate everything" filosofia ilman kypärää oikea tai visiirin takaa tulkittuna väärä junnukartalla tulosta sekä pankin räjäytyksiä sivutuotteena liukuhihnalta tuli ja äärilaidallaan operoivalle HCH:lle se oikeinta profetiaa tuottanut hahmo kartalla, mutta puolustuksena Ottersin lähtölistaa kohtaan pitää sanoa Liambasin jyränneen illan loppupuolella nälkäisesti Tavaresin 8-1 asetelmissa ja toivottavasti bongaria kiinnostavan viihdearvon sekä joukkuetasolla Ottersin uskottavuuden suhteen tästä vihanlietsomisesta jatketaan sarjan kolmannessa näytelmässä.

Sarjahan kuitenkin ansaitsee edelleen toisen jaon pettymyksestä huolimatta valokeilan ja oikeuttaa varmasti tunnustetuilla mittareilla näpyttelyn, joten tarttumapintana Yovanicin sivussa olo edelleen polvivaivaisena tuon Spits illan pysähdyksen jälkeen ja visiirinaamaisesti selityksiä kaivettaessa tokihan tuo syö odotusarvoa sekä käytännön toteutusta kehässä.
Kuitenkin sarjan mennessä vanhan koulukunnan henkeen puhtaaseen metsästykseen ja armottomaan pyykinpesuun Otters kyllä oikealla peli-ilme naamarilla heittää enemmän osaamista ottelevaansa tähän saumaan Rinaldonkin ollessa jonossa, joten viitatusti parempi kaatua kunnialla kintaat pudotetuina kuin kylmää koiran ruokaa nöyryytettyinä viimeisen illan jälkeen nauttien ja seuraavaan iltaan selkärangan merkkinä Gazdic sekä Liambas tuleen alkulämmöstä asti loistavalla vihreällä valolla tuomioista riippumatta 0.03 ja 0.06 rakoihin.

Bullsin Mashinterin osaamista ja suorittamista kintaiden pudotessa ei voi kiistää, mutta Eastern Conference ykkösryhmä ennen tämän illan Wolves kohtaamista 1-1 asetelmissa ja Mashinterin tulosta huolimatta uskottavuus liikkuu Puck Bunny tasolla.
Odutusarvolisesti Wolvesin lähtölistalla räjähdysaltis Aliu ja viihdearvollisesti Aliun jatkaminen lyö Bullsin jatkamisen heittämällä kuin Bruins Habsin vanhan koulukunnan avautujaisissa, mutta kertauksena Mashinter mukana tuossa lajityypin viimeisessä Gensin Deloryn kanssa kieroutuneen osuvasti HCH:n lähes 20 vuoden putken ensimmäisen varsinaisen biitinhakureissun aikana ja kulttuurillisessa rumuudessaan buckets on suoraan aloituksesta kuin kypärä John Wensinkin päässä.

 

[HardCore Hooligan]

Henkilökohtaisen valokeilan ansaiten Coltsin 1991-syntynyt Kyle Clifford otti sesonkiin toistamiseen O:n ykkösottelijan Majorsin Neuberin ja kunnioitettavaa itsensä likoon heittämistä Cliffordilta, joka ikäluokassaan ei lähtötotuutena kokonaiskuvassa kaukana Petesin Kassianin tasosta ja tässäkin oikeaoppisesti suoraan aloituksesta otetussa buckets on kuin kypärä Jeff Brubakerin päässä.
Sarja 3-0 tilanteessa Majorsille ja Coltsin sähköistäjä Della Rovere painumassa merkkaajana Knightsin Rinaldon varjoon O:n kartalla, mutta tähän iltaan todella tasokas lähtö Majorsin 1991-syntyneen Rob Flickin kanssa ja kyllä Della Roverellakin paljon ajoja vielä loppuun ajettavana omalla taipaleellaan,

Näin osuu sekaan poistojakin ja ajo on aina vain ajo, mutta Rinaldon asia edelleen jonossa ja tuo sarja jatkuu seuraavaksi keskiviikkona.
O:ssa Rinaldo ainoana runkosarjaan yli 200 minuutin ja aktiivisuuskuninkuudenhan vei Spitsin Wallace 25 lähdöllä, mutta panosten kasvettua Wallace eteneen edelleen tyhjällä korilla OS sarjassa ja toisaalta näkökulmana levänneillä rystysillä on hyvä lähteä osuessaan varmasti töitä Wallacellekin poikivaan Whalers sarjaan.

Huomionarvoisessa puristuksessa O:n kartalla asetelmien kannaltakin mielenkiintoisessa Guelphin Baldwin sekä Saginawin Schnell tulessa suoraan aloituksesta ja tarjolle bongattavaksi mukavan kipinöivä lähtö, mutta ennen kaikkea vahvaa suorittamista Baldwinilta ja taas buckets on kuin kypärä Brad Smithin päässä.

Toki ei voi kieltää etteikö vaahteralehden tasokas työnjälki aina jatkumossa lämmitäisi ja aivan samoin samoin täältä kiekkoikuisuuteen hymyilyttää kylmän koiranruuan täydellinen nöyryyttäminen, mutta dubin sykkeessä taas toivorikkaasti kintaita keräillään tänään jäästä gladiaattorin poistuttua paikalta ja edelleen luottamusta herättävänä kohteena bongailuun Rocketsin sekä Blazersin vahvojen listojen sarja.

 

[HardCore Hooligan]

Valonpilkahdukset vähissä ja tarttumisen oikeuttavana Whalersin 1991-syntynyt Devane hiljaisuuden jälkeen tulessa Sarnian Brett Appion kanssa, joten toivottavasti tämä merkkinä käden kestämisestä ja Wallacen tavoin sarjan osuessa Devanen työkalut taas koetuksella.
Suhteessa huomionarvoisiin samanikäisiin Petsin Kassianiin sekä Coltsin Cliffordiin hyvän sisääntulon tehnyt Devane puhtaimmin varsinaisen ottelijanstatuksen tekijä suoraan aloituksesta, mutta eiköhän nämäkin asetelmat käytännössä paljastu 2009-2010 sekä 2010-2011 poimintarupemien aikana ja Whalers johtaa tähän saumaan sarjaansa 2-1.

Elintärkeitä hanskattomia elonmerkkäjä Kootenayn 1992-syntyneeltä Czerwonkalta ja nämä aina isoa rahaa pankkiin lunastettavaksi tulevaisuuden koitoksissa, mutta reilusti menestyksensä tueksi uskottavuutta kerännyt Wheaties johtaa 3-0 ja illan veto primeikäisen Cale Jefferiesin kanssa oppikirjojen mukainen buckets off suoraan aloituksesta.

Osuvasti ajankohtaisessa O:n Coaches Pollissa Eastern Conferencen ykkösajelijaksi juuri Coltsin Della Rovere ja kaiken kaikkiaan mielenkiintoisemman Western Conferencen jaetulla ykköspaikalla Knightsin Rinaldo sekä Sarnian Matt Martin.
Kiertoajelussa Knights ei esittänyt siivouskomeron suuntaan valituksia Liambasin Tavaresin merkkaamisesta ja kiekkototuutena kaikki sanottava aina viimeiseen puheenvuoroon kehässä, mutta selkärangan katkaisija Rinaldo edelleen ansioistaan jonossa ja joka tapauksessa visiirin takana piilotellessa menettää automaattisesti uskottavuutensa.
Näkökulmana edelleen myös tuo hahmona nerokkaan Yovancin sivuunpistäminen taannoisessa Spits illan pysähdyksessä ja roolia loppuun asti kantaen haavat nuollaan hiljaisuudessa, mutta homman mennessä sotatilassa toisinpäin Ellis myös ottakoon tilaamansa vastaan ilman Branch mopin pyyhkäisyä Yovanicin jyrätessä valot sammuttaen yli ja toki tappajankatseen loistaessa silmistä Yovanic ei ehdi kulmaan matkatessaan jo suoraan aloituksesta boksiin.

 

[HardCore Hooligan]

Pohjustaen tuon penkin heittämisen lisäksihän Otters vastuullinen Ftorek jatkumon yllätyskorttina mainitusti merkkasi aikanaan keihäällään itse alan mestarin Bobby Schmautzin ja oikeaoppisuuden lakien virrassa "Dr Hook" näin tässä hampaita vieneessä episodissa maksoi omaa hintaansa kiekkojumalille luomistaan arvista, mutta juuri tätä pelin ytimestä kumpuavaa determinismia ei tule ulkoapäin sotkea ja kunniakkaaseen vapaan riistan aikakauteen sidotusti tämä työkalunsa "great equalizer" kanssa pelin kulta-aikojen kehissä metsästänyt taistelija toki myös perinteisessä Bruins tarinassa leikkasi valmentajansa kiitospäivän kalkkunan.

We gonna put the hurt on them" taas heitti toinen ikuisen arvostuksen lunastanut vanhan koulukunnan valmennusosaston vaikuttaja Sonmor kysyttäessä illan taktiikkaa ja johdetusti junnukartalla mediapelin osaa tunnetusti Otters GM Sherry Bassin, joka O:n taipaleellaan toki nähnyt penkkien monesti tyhjentyvän ja HCH tunnetusti tukee kaikkea mikä tuo sähköä tapahtumien ympärille.
Kuitenkin Bassin Otters leiristä tarttunut tuohon Rinaldon merkkaukseen näkyvimmin siivouskomeron oveen koputellen ja tarttumapintana juuri Bassin kaivoi goonikiekon äärimmilleen jalostaneen LaForgen ensimmäiseen näkyvämpää ruutuunsa Gensin valmentajaksi 1980-1981 Jr.C:n ympyröistä , mutta Knightsin vastuullinen Dale Hunterin vastaukset myös lämmittävät korkeaa viihdearvoa kuin LaForgen oppien paluuta janoavaa ja "I'm going to have to tell my kids to avoid a hit, just turn away from it. That's what I have to do because that's what the other kids are being told” ilman visiiriä poimittuna näkökulmana oman saalistajan Rinaldon härski-ilmeisistä merkkauksista (Yogan vain varsinainen oikeaoppinen poisto) kiekkototuutena paljastaa olennaisimman ilman kypärää korkeintaan kakkosen arvoisista tilanteista.

Tänään siis ohjelmassa sarjan kolmas jako ja toivottavasti tuotettu materiaali on sitä luokaa, että näkemästään järkyttyneen Branchin pitää juoda siivouskaappinsa tyhjäksi ja haavojaan nuolevat joukkueet turvautukoon sitten siihen lääkekaappiin.