Kanadan junioriliigat 2010–2011

  • 85 248
  • 443
Toki eivät olisi Todd Jackson sekä Rory Smith osuneet samaan häkkiin kuin OPJHL:n finaalisarjassa ja näkökulmissa mainitusti syö kyllä osaltaan taas OJHL:ssä varmasti 2010-2011 tuo maantieteellinen lähtökartan aluejako painoarvoisia, mutta näistä ohimenneistä esiin Rory Smithin kohdalla nimet Steve Natywary sekä Bruce Crawford ja viimeksi mainittu mielenkiintoinen vähän harmaaksi lähtöhahmoltaan jäänyt suorittaja lähtövirrasta.

Crawford poimi Q:ssa kovia nimiä korttiinsa 2006-2007 ja veti lähtötarinassaan myös yhden lähdöttömän illan O:ssa, mutta kiistatta maineeltaan kova tekijä Jr.A:n pysähdyksissä ja tosin silmäänpistävästi kartan painoarvoisin nimi Rory Smith loistaa kortista poissaolollaan.

Myöskin Q:ssa operoinut Natywary uiskenteli myös OPJHL:n lähtölammessa isona kalana ja taas osuma Smithin kanssa mahdollinen vain finaalisarjassa, mutta kyllä HCH lähtösilmällään laskee Jackson parin poimintarupeaman OPJHL:n TOP-5 iskijäksi ja hyvin samantason ottelija kuin toinen pitkänlinjan Jr.A:n hanskaton suorittaja Steve Harding.

Jacksonin primekauteen 2007-2008 poimintarupeamaan mukana OPJHL:ssä OA kaudellaan myös O:n veteraani Brian Soso ja toki O:ssa ei koskaan iskenyt HCH:n lähtömakuun vaikka veti myös Spitsin paidassa, mutta terävimmillään O:n lähtövirrassa liekehtivän aktiivinen ja leimallisesti turhan usein buckets on jätkiä buckets off kulttuurin vielä ollessa voimissaan.

Häpeällisenä naarmuna Soson uskottavuuskilvessä tuo Jarram kohtaamisesta kieltäytyminen ja ei koskaan roolissa näin, joten visiirinaamaisella toiminnallaan hoiti rooliaan täyttäneelle Knightsin Jarramille 15 iltaa siivouskomerosta ja pyrki kyllä Soso hahmona kokonaiskuvana pois tuosta keskitien tukahduttavasta harmaudesta.

Tuo kyseinen ilta sähköisessä kuumuudessaan sykähdyttävien klassikoiden korissa ja mukana OPJHL:n 2007-2008 poimintarupeamaan O:sta pudonneena myös yksi HCH:n lähtövirran suosikkihahmoista Rorry Rogers, mutta ainahan mieltymyksiä ei selitä edes lähtöpankin räjäyttänyt Craig Cescon veto Rogersin kohdalla ja samoin voisi puhua vanhan koulukunnan Punk/HC suuntautuneen HCH:n GA:n tyttöjen fanittamisesta.

Vaikka yksittäisissä voi käydä miten tahansa olisihan Smith vienyt yli Crawfordin tai Natywaryn ja 2007-2008 OPJHL:ssä myöskin Q:ssa vetänyt Paul Yovanic illoissaan Smithin suhteen väärällä puolella tuota maantieteellistä rajaa.
 
Brian Soso myöskin nykyisellään yliopistokehiin hautautuneena RMC:n riveissä ja toki vetäminen Spitsin kaltaisessa lähtöikkunassa toisaalta operoimista suurennuslasin alla, mutta tuo myös tarjottimella O:n kartan kenties lähtöfanaattisimman yleisön haltuun otettavaksi ja pitää kyllä tunnustaa Soson heittäneen kunniakkaasti äijäilevää ilmettä OPJHL:n tapahtumien virtaan tuolla OA kaudellaan.

Adam Wallace roolissaan vahvan siteen on pystynyt luomaan ja rikkoi 2009-2010 poimintarupeaman alla mainitusti kätensä lähdössä Sarnian Anton Zupancicin kanssa, joka söi hanskattomia tehoja hallitsevalta 2008-2009 O:n aktiivisuuskuninkaalta ja lähtönä tuo pysähdys ehdottomasti sijoitettavissa helmien koriin.

1991-syntynyt Zupancic muutamaan iltaan lähdöittä myös mukana runkosarjaan ja OPJHL:ssä otti 2008-2009 korttiinsa esillä olleen Bruce Crawfordin, joka Smithin poistuttua heitettävissä jopa liigan ykkösiskijäksi saumaan ja aika näyttää saako lähtöpotentiaalia omaava Zupancic vielä sauman primekaudellaan hanskattomaan suorittamiseen ylhäällä.

2008-2009 OPJHL:ssä Lindsay Muskiesin paidassa junnuputkensa OA kaudellaan päätti Murray Free ja saalisti tarinassaan muutaman illan ylhäällä Gensin ottelevassa, joissa napsi kirjanpitoonsa mukavasti pari lähtöä elonmerkkinä ja usein näpyttelyssä Jr.A:n kehistä nostatettu Free HCH:n makuun aito kiekkojätkä.

Tästä osoituksena 2009-2010 syvällä synkkien krapula-aamujen SPHL:ssä luomassa uraa ja nuhruisia uskottavuuspisteitä Freen kiekkohahmoon myös hanskattomasta läsnäolosta Fayetteville sekä Knoxvillen kaljaliigojen brawlissa, mutta tämä jo enemmän pitkänlinjan lähtövaikuttaja Animalin kotikenttää ja ei HCH:lta muuta kuin pitkää tapahtumarikkaan kaljantuoksuista uraa jätkälle varjoisten kehien soturina.

Muskiesin lähtölistalla esiintyi OA kaudellaan myös OS:n pudottama Kody Musselman ja Musselman laskettavissa leimaltaan Major junior vakijätkäksi, mutta toki myös tarinassaan hanskattoman roolinsa ammattijätkäksi ja vaikka harmautta pois pyyhkivää ilmettä heitti sitten Jr.B:n GOJHL:ssä loppukaudesta 2008-2009 ei näiltä osin aivan veljensä Kylen tasolla.

Tämän hahmoa mairitellen Branch siivoukomerostaan moppaili ulos O:sta ja hanskattoman veljesparin nuorempi painos Kody kyllä viihdearvollisesti hyvän tason iskijä O:ssa, mutta junnuputken loppupuolella myös 20 illan mahtipontinen irti GOJHL:ssä ja toki lähtösilmän näkökulmissa tuo Crawdordin leima ottelijakuninkaana kyseenalainen kuin Cherylin maine GA:n kuningattarena.
 
Viimeksi muokattu:
Whalersin junnuputkensa päättänyt OA Leo Jenner ei ottelijana koskaan täysin lunastanut tuota hanskattomien tähtihetkiensä odotusarvoa, joista esiin vaikkapa Spitsin Kevin Hudesin tuhoaminen oikealla rajasodassa ja vastakkainasettelussa kyllä Hudes tarinassaan poistui junnukartalta hiljaisemmissa merkeissä.

Kuitenkin Hudes alhaalla OPJHL:ssä heitti yhden kovimman haasteen Rory Smithille 2007-2008 ja vaelsi tämän jälkeen lähtötarinassaan Jr.A:n osalta harmaudessa ulos 2009-2010, mutta Jenner toki ylhäällä kova perusosaston hanskaton suorittaja useamman poimintarupeaman ajan ja nimien puolesta jälkeen jätetty kortti vakuuttavaa luottavaa.

Toki otti Jenner myöskin O:n tarinassaan 20 illan mahtipontisen siivouskomerosta peruskyynerpäästä johonkin turhanpäiväiseen (piilo)euroon ja kiekkokulttuurillisia pisteitä tästä merkkauksesta äärilaidalta HCH:lta, mutta uskottavuuskolikon toisella puolella Anton Hedman otti O:n lähtövirrassa Jennerin ja vaikka lähtösaumassa Jenner kolme vuotta nuorempi kyllä Hedman mainitusti paikkansa O:n kartalla ansaitsi HCH:n silmissä.

Hudes näitä alaspainuneita O:n kehiin 16-vuotiaana sisään iskeytyneitä ja kyllä harmaalta jätkältä nuo Jenner sekä Smith lähdöt hienoa tarinaa lähtövirrasta, mutta onhan tässä sitä DIY pohjaa vaikka uskottavuus arkielämän mittakaavassa mennyt yrittäjyyden myötä ja olihan jatkumossa tuo 1989-syntyneiden ikäluokka tasokas Jennerin jäädessä perusosaston iskijäksi.

Toki suohan tuo vaikutuskeinoja, joista esiin värikäs vie harmaalta ja onneksi kuitenkaan Hudes ei vienyt tuota Smith pysähdystä.
 
1992-syntynyt Shayne Rhyno on myös mielenkiintoinen lähtönimi heitettäväksi esiin ja veti GOJHL:ssä 2009-2010 poimintarupeaman, mutta otti tarinassaan lähdöttömänä muutaman illan ylhäällä Sarnian paidassa jo 16-vuotiaana 2008-2009 ja kantaa kyllä parin Jr.B:n kauden pohjalta kiistatonta lähtöpotentiaalia hahmossaan.

Rhynolla aikaa hanskattomana kirjoittaa vielä sivuja lähtötarinaansa ja toivottavasti O:n suhteen ei ennusmerkkejä tarjoa kesäkauden Ball Hockey seuran Wasted Talentin nimi, mutta hanskattomia elonmerkkejä odotellessa ja haiskahtaisiko tässä training campin hanskaton kohtaaminen samanikäisen Kyle Flemingtonin kanssa roolista.

Mainitusti uutta verta vuodatettavaksi O:n lähtökartalle mahtuu ja jo vuosi sitten HCH maalaili Rhynosta 17-vuotiaana O:n vakiottelevaan iskeytyvää suorittajaa, mutta ketkä nousevat hahmot sieltä sitten tulevat Brooke Van Buureneina sisään tuomaan uutta virtaa lähtökuvaan jää bongattavaksi ja toki Rhynolle suotuna varsin hyvä ottelijanimi.

Dubissa lähtökartan 1991-syntynyt taustahahmo Kevin Smith Warriorsista vahvistamaan Rocketsin rakennetta ja vastakkaiseen suuntaan liikkui samanikäinen vielä enemmän taustalla hanskattomana viihtyvä Collin Bowman, joten ei suurta hurmoksellisuutta revittävissä irti tästä liikkumisesta ja näkökulmissa Smithille HCH kyllä suo sauman nousta terävän aktiivisella otteella Dubin lähtöpalapelin keskeiseksi palaseksi primekaudellaan.
 
HCH heittää äärilaidaltaan esiin nimen Stevan Manojlovic ja vietti pari viimeistä kautta junnuputkestaan syvällä alhaalla Niagara Jr.C:n kehissä, mutta tämäkin jätkä aikanaan pisti HCH:n lähtösilmään tarinassaan ja näin jälkikäteen mistään täydellisestä osumasta ei voida puhua.

Jäi O:ssa isona poikana puhtaaksi lähtökartan taustahahmoksi ja ehkä Manojlovicin parasta antia lähtövirrassa viihdeosastolla oli jääminen Matt Correnten jyräämäksi O:ssa 2007-2008, mutta nuorempi veli Nikola herätti huomiota aikanaan jo Midget kehissä 6´9 listauksellaan ja tämä jätkä nykyisellään U of Albertan koripalloryhmässä.

Kuitenkin päätyminen O:sta Jr.C:n kehiin todellinen sukellus ja samanhan teki Jordan Shine omassa huomattavasti huomionarvoisemmassa tarinassaan, mutta lähtöhahmoihin tarttuen Manojlovicin kanssa Wolvesissa 2007-2008 vetänyt Tyler Sheldrake OA kaudellaan 2009-2010 Jr.A:n AJHL:n kautta CHL:n varjoisiin kehiin ja operoi siellä hanskatonta uraa itselleen ammattilaiskiekon saralla.

Sheldrake O:ssa laskettavissa roolinsa hanskattomaksi ammattijätkäksi vaikka aivan terävintä potentiaalia ottelijana tästä jätkästä ei saatu revittyä irti, mutta erittäin hyvä työnäyte lähtövirrassa vaikkapa Andrew Clouthierin kanssa buckets off lähdössä suoraan aloituksesta ja Clouthier maksoi lähtöjumalien edessä hintaa O:ssa vetämisestä murtuneella leualla.

Toki taas äärilaidan lähtönäkökulmissa 1990-syntyneenä Sheldrake olisi aivan ikäluokkansa kärkinimiä suorittajana ja 1989-syntyneissä taas operoi lähtöhahmona lammen isojen kalojen takana, mutta lähtösilmään tarttumisen arvoisena osumana CHL:n kirjanpidosta Thomas Sample ja tämä O:n lähtövirrassa satunnaisesti väläytellyt kakkoskorin jätkä heitti jatkumoon pari helmeksi laskettavaa hanskatonta pysähdystä.

Sample ehdottomasti pilkahduksillaan lunastaa paikansa O:n lähtöhistoriassa ja tuo CHL:n Sheldrake veto hieno hanskaton elonmerkki tästä jätkästä, joten ehkä kenties sitten 2010-2011 bongattavaksi tältä nimeltä se syvien vesien helmi ja HCH:n bongailusilmään ei Nicola missään nimessä kokonaisanniltaan se heikoin lenkki.
 
Sample tarinassaan viimeiset vuodet yliopistomaailmassa ja mielenkiintoisesti Samplen opiskelupaikan Capilano Universityn kattauksesta ei kiekkojengiä löydy, mutta mainitusti parin sesongin hiljaiselon jälkeen hanskaton elonmerkki CHL:stä ja noiden HCH:n viittamien lähtöpankin räjäyttäneiden Greenop sekä Haley helmien kylkiäisiksi tuhosi lähtövirrassa Troopsin Taylor Raszkan.

Osuva oppitunti rajan kunnioittamisesta tuossa jenkkipojalle ja Raszkan näkökulmasta näitä lähtövirrassa eteen tulee, mutta Raszka parin ECHL/CHL poimintarupeaman jälkeen UPEI Panthersin listoilla yliopistopolulla ja kartaa tulkiten ei ole siis lähtötermistössä palaamassa takaisin varjoisissa kehissä Samplen kanssa.

UPEI:n listalta poimittavissa myös tuo HCH:n esiin nostama Mike MacIsaac sekä Q:n taustainen Greg Paynter, mutta ehkä painoarvoisimpana O:n lähtövirrassa suorittanut Brandon Biggers ja lähtöleimaltaan Biggers tuollainen kova perusosaston hanskaton soturi.

Mielenkiintoisesti näihin kehiinhän voi palata vielä tarttuneella ammattilaiskiekon tuoksulla ja vaatii kuten Raszkan kohdalla vain pienen hajua poistavan puhdistautumisen hyllyllä, mutta omaako sitten O:ssa HCH:lle pettymykseksi jäänyt MacIsaac tarinassaan voimaa kaivaa itsensä hämmentämään vielä vakavasti otettaviin kehiin ja kyllähän vahvasta kulttuurityöstä puhutaan kaivettaessa Jr.C:n kehissä pisteen pistänyt Manojlovic hahmon valokeilaan.
 
Mainitusti Jr.B:n GOJHL toiminut nousureittinä sekä laskeutumispaikkana monelle lähtöhahmolle viime kausina ja näin äärilaidan lähtökeskeiseen näkökulmaan nojaten voisi ounastella 17-vuotiaana uusina naamoina sisään O:n lähtövirtaan iskeytyvistä ottelijatyypeistä joidenkin nousevan GOJHL:stä ja yhdeksi tälläiseksi nimeksi HCH tarjoaa nyt jätkää nimeltä Brennon Pearce.

Pearce OS:n varaus ja näytöinä 16-vuotiaana 135 minuuttia uskottavuutta sekä lähdönvastaiseen ajankuvaan istuvat kolme lähtöä aktiivisuuspuolella, mutta jo häkkipää pohjalta varattiin fyysisen jätkän leimalla sisään ja HCH:n lähtösilmään nojaten ehdottomasti haltuunotettava nouseva lähtönimi kartalta.

Pearcen 2009-2010 edustaman Elmira Sugar Kingsin riveissä operoi myös junnupuolen alasarjoja kolunnut OA Jeff Zippel ja tässä ei HCH:n tarkoitus maalailla kaverille viiden vuoden lähtöuraa alhaalla, mutta varmasti oppia sisäistettävissä tuosta Zippelin kunniakkaan nuhruisesta hahmosta ja Zippel nähty lähtötarinansa juurilla syvällä Jr.D:n askeissa.

SOJHL:n pohjakosketuksella 2009-2010 poimintarupeaman päätti taas 1990-syntynyt Matt Mascarin ja vielä kauden alla valoisemmissa merkeissä mukana Spitsin training campilla yllätysnimeä, joten kiitoksena osoitetusta hanskattomasta aktiivisuudesta sai pari iltaa treenimatseissa Whalersia vastaan ja valitettavasti suorittaminen näissä rajasodissa Brownin sekä Jennerin kanssa ei mitenkään sykähdyttävällä tasolla.

Enemmän itseä likoon sauman tullessa sekä ilmettä pintaan ja tämä HCH:n lähtövihjeenä Pearcen suuntaan, mutta omanlaistaan pysähdyttävää kiekkotarinaa myös tuo Mascarinin matka Spitsin ottelevasta St. George Dukesin paitaan ja tämäkin näpyttely HCH:lta totutusti roolia sekä useasti pudotettuja kintaita kunnioittaen.

Toki virstanpylväissä kaivettaessa SOJHL lähtökuvaan ollaan jonkinlaisessa äärilaidan visiirinaamaisuutta hylkivässä ytimessä, joten "gooning it up" ja Sarah Harding.
 
Toki hyvien lähtötapojen mukaisesti tuohon Pearcen kohdalle voisi lisätä perustotuuksina ettei aktiivisuus mene hukkaan ja nälkäisesti kiinni rooliin training campilla.
Sitten edetään totutusti hanskattomia elonmerkkejä odotellessa leirien siintäessä jo edessä ja osuessaan perinteiden nojalla hihat ylös, kypärä takaraivolle ja jätkä punaviivalle.

Peter Stevens veti neljä sesonkia roolissa O:n lähtötarinassaan ja toki kulki hanskattomana ikuista ammattijätkän reittiä laitaan, mutta painanut nyt uutisrintamassa sopimuksen CHL:n Wichita Thunderin kanssa ja ei muuta kuin onnea uran luontiin varjoisten kehien hanskattomana soturina.

Tämäkään jätkä ei kovassa 1989-syntyneiden ikäluokassa noussut aivan isojen kalojen joukkoon ja Frontsin paidassa alkanut ura O:ssa ajanjaksollisesti sama kuin HCH:n näpyttelytaival äärilaidalla, joten nöyrät kiitokset aktiivisesta olennaisen osaston sisällön tuottamisesta ja jenkkijätkäksi kyllä arvostettava Major junior lähtöhahmo.
 
Viimeksi muokattu:
SOJHL:ssä poimintarupeaman päättänyt Mascarin kauteen myös GOJHL:n Brantford Golden Eaglesin vahvuudessa ja 2009 Sutherland Cupin vieneessä ryhmässä myös 2009-2010 poimintarupeamaan useampia mielenkiintoisia nimiä, joista painoarvoisimpana jo arkistoitujen lähtökansioiden osastosta löytyvä Luke Van Moerkerke ja O:n kokemusta myöskin lähtövirran taustahahmon Joe Vannin kautta.

Ottelevassa myös junnupuolen alasarjojen lähtöhahmo Dustin Faith ja tämä jätkä sai primekaudellaan muutaman illan ylhäällä Rangersin lähtölistalla, mutta ei tarttunut tarjottuun saumaan ja lähdöttömyys näivettää harmaaksi mielenkiintoisimmankin.

Sekaan heitettävissä OLA:n boxlakehistäkin tuttu Mike Mazurek ja tämä jätkä taas kesken poimintarupeaman sisään Niagaran Jr.C:n askeista, mutta mukaan kattaukseen mahtuu vielä mukavat 143 minuuttia uskottavuutta kasaan taistellut Mark Taylor ja näitä alempien portaiden huomionarvoisia nimiä tämäkin jätkä.

Tässä kuitenkin HCH:n lähtöseikkailun päämääränä 1990-syntynyt Kyle Steckley ja ei aivan saatu lähtövirrassa tästäkään jätkästä sitä mitä haettiin, mutta lähtötarinansa pääavauksena otti O:ssa ison kalan Scott Fletcherin ja yksittäisiin tarttuen 2008-2009 HCH:n suosikkihahmon Rob Flickin mukaansatempaavassa viihdepalassa.

Purevaa iskevyyttä jäi kaipaamaan tämäkin lähtöhahmo ylhäällä ja aivan ei HCH lähtisi nimeämään jätkää Major junior tason roolinsa hanskattomaksi ammattijätkäksi, mutta toki vielä edessä OA kausi junnuputkessa ja eiköhän aikanaan odotusarvoa nimeensä luonut Steckley tämän vedä alhaalla.

Kyllähän tuo Vanni myös O:n lähtövirrassa yllätti Brett Flemming kanssa otetussa vetämällä tuollaisen sykähdyttävän hurmoksellisen toe-to-toe hetken ja kuten Steckleyn hahmoon uskottavaa särmää tuoneet puuttuvat etuhampaat nämä eivät mene HCH:lta ohi, mutta nuo Mazurekin pullistelut eivät ainakaan HCH:lle tarjoa mitään lisäarvoa hahmoon ja heittää tämä jätkä kyllä kunnioitettavasti omaa Straight Edge henkistä viestiään tarjolle.

Näin ollen näkökulmissa pyrkii pois sieltä keskitien turhaakin turhempien harmaudesta ja vaikka HCH äärilaidallaan ei yksi yhteen seiso takana monet 80-luvun hXc bändit kyllä toimivat, mutta tiedä sitten olisiko Steckley kaivannut jotakin potkua taakseen tuomaan värinää lähtöpakettiin ja huomiona Van Moerkerke jatkaa uraansa UOIT Ridgebacksin riveissä yliopistopolulla.
 
Mazurek myös viime poimintarupeaman junnupuolen varjoisia kehiä kolunnnut OA ja ei ole tarjoillut elonmerkkejä itsestään myöskään boxlakehissä 2010 kesäkauteen, mutta kyllä tässä osaltaan punaisena lankana HCH hahmoitellut tuota portaikon farmiasetelmaa ja kyllä tuo SOJHL:n sekä O:n välimatka kartalla aivan kuin SPHL:n sekä ison liigan ero.

Toki monesti halutaan lopullisesti alaspudottaessa (waiverissa kelpaamattomana) lähelle kotikulmia ja vielä vahvuuteen sekä tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluttaessa organisaatio tarjoaa yleensä pelipaikan lähiseudun tai saman kaupungin Jr.A/Jr.B joukkueesta, mutta lähtökulttuurillisesti HCH katsasti OJHL:n 2010-2011 kattauksen NCAA sitoutuneet ja aika harvakseltaan listassa näitä hanskattomalla osastolla kunnostautuneita joukossa.

Kyllähän todetusti nämä lähtörintaman keskeiset nimet pääsääntöisesti vetävät alhaalla odottaen sitä saumaansa tai sen sitten sen jo tarinassaan saaneina, mutta ainakin näin lähtökeskeiseltä äärilaidalta katsellen kyllähin kolmannen tai neljännen kerran O:n training campille roolinjanoisena tultaessa revitään hahmoon kunnioitusta ja lähtötotuutena siitä 50-60 jätkän joukosta matka vakirooliin ottelevassa monelle armottoman pitkä.

Toki sitten suhteessa 19-vuotiaaseen nuorempi 17-vuotias yleensä vie ja olet sen kolmannen tai neljännen kerran tarinassasi leirin "early cut", mutta kuvaan vielä sekaan nuo ison liigan ryhmien leireillä olevat ja näiden puuttuvien kautta saatat näin armopalana tai yllätyssaumana saada muutaman treenimatsin.

Näin juuri Mascarinin kohdalla ja vain yhtenä poimintana pitää heittää arvostusta Jamie Commerfordin kiekkonimeen, joka ennen primekauttaan tällä kertaa Saginawin training campilla päätyäkseen sitten vetämään taas GOJHL:ssä ja tämä alempien lähtöportaiden hanskaton perusnimi varmasti tietää miltä tuntuu pakata kamansa sekä poistua hiljaisuudessa takavasemmalle.

HCH näitä rekisteröi lähtömuistiinsa ja Commerford ottanut omat kaksi iltaansa O:ssa 16-vuotiaana Rangersin paidassa, mutta Rangersin vapautettua jätkän (tietysti 2007-2008 kauden alla 17-vuotiaana lähtöotannallisesti se uran mahdollinen vedenjakaja) pudonnnut kauden 2008-2009 alla Knightsin leirivahvuudesta ja toki odotusarvollisesti otti Game liigassa ne ajankuvaan istuvat kolme lähtöä aktiivisuuspuolella WOHL:ssä 16-vuotiaana 2006-2007.

Tietysti sitten tarttumapintana Commerfordin (Rangersin kolmannen kierroksen varaus 2006) tarinan pohjalta 16-vuotiaana saattaa tippua muutama ilta juuri organisaatioon varattuja testattaessa ja kyllähän nuo illat ylhäällä kaukana, kun vedät perään neljän kauden kunniakkaan putken Jr.B:n kehissä ja on toki suhteutettuna ECHL:stä matkaa myös SPHL:n nuhruisen kaljahuuruisiin kehiin.
 
OJHL:n uutisvirrasta lähtösilmään iskee 1991-syntyneen Dom Crnogoracin liikkuminen kaupassa Mississauga Chargersin vahvuudesta Markham Waxersin lähtölistalle ja tulevan lähtötarjonnan kannalta hyvä, että näitä potentiaalisia hanskattomia suorittajia ripotellaan kartalle tasaisemmin ja Waxers vaisulla joukkuetason ilmeellä mukana Central O:n lähtövirrassa 2009-2010.

Crnogorac ei aivan lähtöpalapelin keskeisiä palasia suorittajana, mutta kuitenkin Jr.A:n lähtörintaman luotettavaa peruskuvastoa ja eiköhän jätkä heitä primekaudellaan ajankuvalliset 4-5 työnäytettä bongattavaksi OJHL:n lähtövirrassa.

Liikkunut myös Jr.A:n kehissä laitaan ja tämähän aina lähtömittareilla mairittelee hahmoa, mutta tärkeinpänä odotusarvoa Waxingin ottelevaan ja viime poimintarupeaman ehkä huomioarvoisin nimi 17-vuotiaana Q:ssa hanskattomana muutamaan otteseen suorittanut OA Anthony Bergin.

Kyllähän Crnogoracin liikkumisen huomioimisessa sekä esiin nostamisessa taas mukavasti äärilaidan otetta ja oikein mentäessä tämäkin jätkä pystyssä yhden HCH:lle, mutta 2010-2011 kehässä esiin taiottu harmautta poispyyhkivä ilme kuittaa kyllä tämän ja kulttuuriin pureutuen primeikäisenä kantaa osaltaan vastuuta tulokasjätkien rituaalimenojen suorittamisesta.
 
Sherry Bassin kaivoi aikoinaan kenties kaikkien aikojen parhaan kiekkovalmentajan Bill LaForgenn Gensin koutsiksi ja todella tarunhohtoista rähinätarinaa kirjoitettiin tuosta kartalle, mutta nyt Bassin Ottersin GM:n ruudussa tehnyt sopimukset 2010 kärkivarausten kanssa ja näistä 1994-syntyneistä jätkistä esiin Connor Crips.

Tämä Ottersin toisen kierroksen huuto otti häkkipäänä 126 minuuttia uskottavuutta ja liikkuu tuollaisella O:n tulevan power forwardin odotusarvolla, mutta tästä lyhyt matka varteenotettavaksi ottelijatyypiksi ja saattaa tämäkin jätkä vetää 2013-2014 muutaman vaihdon hanskattoman ammattijätkän roolissa.

Saattaa toki primekaudellaan operoida myös Jr.A:n tai Jr.B:n häkeissä ja eiköhän tästä kuitenkin haeta aktiivisesti suorittavaa yhteistyökumppania O:n lähtövirtaan 2010-2014, mutta LaForgeen liittyen Bassinin suusta "I found him to be extremely enthusiastic" kertoo kyllä olennaisen ja omistautumista ei tule koskaan ylenkatsoa.

Edmonton Oilers isännöi myös kartalla omaa prospect turnaustaan ja Sharks kutsunut vahvuuteensa Bladesin roolinsa ammattijätkän Curt Gogolin, joten arvostettavaa kiitosta hanskattomasta aktiivisuudesta sekä sitoutumisesta ja hanskattomia elonmerkkejä odotellessa.

Pride, Hustle and Desire toki tiivistettynä se LaForgen kädenjälki jatkumossa ja kiekkokartan lähtökeskeisessä marginaalissa operoivalle HCH:lle se arvomaailmallinen oppi-isä, joten aika painaa maltilliset sunnuntaikännit iltaan ja vedetään sitten ristiriitaisesti taustalle Gorilla Biscuits, Slapshot, Minor Threat sekä lopulta GA:n tytöt pyykivät takuutyönä arjen harmautta.
 
Tuo U-18 ryhmän ainoa Jr.A:n jätkä Lucas Lessio painanut sopimuksen Gensin kanssa ja näin HCH:n heittämät NCAA maalailut tylysti metsään, mutta toivottavasti tuo Central O:ssa otettu lähtö Spencer Hymanin kanssa ei vain yksittäinen valonpilkahdus ja odutusarvollisesti ennen kuitenkin HCH näkisi Hymanin iskeytyvän 17-vuotiaana O:n kartalle.

Yliopistopolulle toisaalla siis Luke VanMoerkerke ja UOIT Ridgebacksin riveistä lähtösilmällä kaivettavissa esiin Jeremy Whelan, joka ylhäällä vedetyissä O:n illoissa jäi lähdöittä ja lähtökolikon toisella puolella OPJHL:n oman aikansa aktiivisia hanskattomia suorittajia.

Toki Jr.A:n otteeseen suhteutettuna ihmetyttää hivenen tuo O:n 13 illan kuiva kausi ja taas kerran lähtötotuutena lähdöttömyys näivettää harmaaksi mielenkiintoisimmankin, mutta UOIT lähtölistalla esiintyi 2009-2010 myös kahdeksan eri OPJHL:n ryhmän paitaa kantanut Mike Ball ja tämä jätkä vakuuttavista uskottavuusluvuista huolimatta hämmästyttävällä omistautumisella pysytteli ulkopuolisena Jr.A:n lähtövirrasta.

Toki Ball kokonaispaketiltaan likainen koputtelija, kolaaja sekä naamahieroja ja omanlaisensa hahmo kyllä näiltä osin kartalla, mutta Ball suorittamassa hanskattomana kuin Emerson Clark pyörittämässä Gensin YV:tä ja puskista turhan kiireinen maanantai iski tähän heti aamusta.
 
Tulevan poimintarupeaman lähtöjen jo siintäessä edessä perinteikäs Gens kyllä ansaitsee tunnustusta kahden hanskattoman roolinsa ammattijätkän Emerson Clark sekä Victor Terrerin kantamisesta ottelevassa 2009-2010 ja kunniakkaasti molemmat panostivat kokonaisuuden epäolennaisempaan puoleen yhden maalin verran sesonkiin.

Toki poimintaohjelmassa Gensin osalta 4.9 training campin Red/White matsi ja tähän heitettävissä mielenkiintoisena nimenä tuo Central A:n kehissä aktiivisesti operoinut 1992-syntynyt Scott Sabourin, joka 2009-2010 ylhäällä neljän illan verran lähdöittä ja tässähän kuin tarjottimella valmis kolmikko heittämään viihdearvon taivaisiin.

Kotonaan Gensin riveissä OA kaudellaan päättänyt yksi HCH:n lähtökartan suosikkihahmoista Tayler Taylor siis Carleton Universityn riveihin ja Taylor olisi kyllä istunut yksi yhteen varjoisten kehien soturiksi, mutta Ravensin lähtölistalta lähtösilmällä poimittavissa HCH:n näpyttelystä tuttu Andrew "Selfer" Self ja kova perusosaston suorittaja O:n lähtövirrassa tämä jätkä.

Onko hahmossa sitten voimaa vielä hanskattomiin elonmerkkeihin vakavasti otettavissa kehissä ja heitti 2006-2007 O:ssa yhden kauden helmistä buckets off lähdössä suoraan aloituksesta Scott Fletcherin kanssa, jossa hurmoksellisen mukaansatempaava toe-to-toe hetki oikeilla ja kyllä myös O:n lähtövirrasta tutut Justin Caruana sekä Brad Good Major junior kehien leimaltaan selkeästi keskiverto harmauden yläpuolella.

Näin siis myös tilanne Gensin kohdalla joukkuetasolla ja ainahan toiveissa lähtörikkaaseen nostalgiaan taipuvaisella HCH:lla tuon penkkejä tyhjentävän sähköisyyden paluu Petes iltoihin, mutta Clarkin lähtötarinasta johtaen 9.9 keskinäisessä treenimatsissa mahdollisuus nimen esiin nostamiseen sekä rooliin tarttumiseen ja aktiivisuus kruunaa huomionarvoisen.
 
Dubin kartalla Amerks isännöi myös omaa ulkona vedettävää tapahtumaa ennen Hitmenin vastaavaa ja vastassa 15.1 on Kootenay, mutta olisiko se kolmas kaavasta poikkeava sitten kuvaan istuvan paskantuoksuisesti sikalassa ja vähän oudolta ohi Chiefsin, Tipsin, Hawksin tai T-Birdsin kuulostaa tuo Kootenayn asettuminen vastaan.

Tietysti kiekkomittareilla kaikki kunnia edelleen eurovapaasta linjanvedosta ja kokonaiskuvassa todetusti pitkien etäisyyksien Dubissa harvemmin kannattajakuntaa matkaa mukaan, mutta perinnetietoinen radion ääressä bongailu edelleen voimissaan ja O:ssa hommaa pyöritetään huomattavasti lyhyemmillä välimatkoilla.

Toki bussissa istuminen koulii kuin putoaminen suoraan aloituksesta ja liekö sitten ensi kauden OA Blazersin Mark Hall saanut tästä tarpeekseen, koska päättänyt GM Craig Bonnerin kanssa käydyn keskustelun pohjalta vetää OA kautensa Jr.A:n kehissä ja tuollainen Dubin lähtökartan taustahahmo tämä jätkä suorittajana.

Blazers kuitenkin saumaan lähtölistaltaan Josh Caronin johdolla yksi mielenkiintoisemmista ryhmistä Dubin kantalla ja vuotta nuorempi lähtöhahmo 1992-syntynyt Brandon Underwood tekee myös osuessaan nousua Dubin lähtöasetelmien TOP-10 nimeksi, mutta lähtökartan pudokkaista John Stampohar yhden Blazersin paidassa otetun lähdön jälkeen primekaudellaan 2009-2010 alas USHL:n askeihin ja ei tämäkään jätkä aivan lunastanut tuota odotusarvoaan lähtövirrassa.

Kuitenkin roolinsa ammattijätkä Major junior leimoilla ja Stampoharin lähtötarinasta johtaen hanskaton roolin Dubin sykkeessä ei niitä helpoimpia kantaa, mutta joidenkin selkä kestää ja jatkotarinassa Cougarsin jätkät halkovat preeriaa eniten Dubin kartalla 2010-2011.

Toki miten sitten kestää HCH:n selkä ja suunniteltujen investointien myötä tie vie paikallisen ilmaston alan suurimmaksi, joten tietänee mukavasti medianäkyvyyttä myös pätemiseen ja ulosannista voi sitten bongailla mahdollisia paljastavia yksityiskohtia aikanaan.

Veti kuitenkin Stampohar enemmän iltoja Dubissa kasaan kuin isänsä, joka tosin operoi villin värikylläisen rähinäkiekon kulta-aikaan ja värikkyyden häiritessä HCH suosittelee aina visiirin poistamista.
 
Viimeksi muokattu:
Pitkän tien Dubissa hanskattomalla osastolla taivaltanut Garret Thiessen U of Saskatchewanin riveihin yliopistopolulle ja otti lähtötarinassaan ensimmäiset illat jo 15-vuotiaana 2004-2005, mutta nousi sitten alhaalta vakiottelevaan 2006-2007 ja lähtöhahmona tuollainen tyylipuhdas Dubin perusosaston suorittaja.

Aktiivisuus myös mukavasti kohdallaan jätkällä, mutta tiettyä purevaa ilmeikkyyttä jäi puuttumaan ja kyllähän tämäkin jätkä olisi yksi yhteen istunut puurtamaan hanskattomana varjoisiin kehiin.

Huskiesin lähtölistalta lähtösilmään ohi terävimmillään Dubin lähtövirrassa Cougarsin paidassa liekehtivän aktiivisesti poimineen Myles Zimmerin R.J. LaRochelle, joka jätti kyllä HCH:lle hyvän lähtökuvan itsestään ja tämä enemmän näitä HCH:n lähtömakuun nojaavia nostatuksia.

Huskiesin 2009-2010 lähtölistaltalta Dubissa myös perusosaston jätkän leimoilla suorittanut Evan Schafer vetää Edinburgh Capitalsin paidassa 2010-201 ja toki näissä kehissä otetavissa Newcastle Vipersin Blair Stayzer, joten tämä kuin saisi listalleen Sarah Hardingin ja vanhaa HCH:n legendaarista tekstinpätkää lainaillen tuleeko sitten Stayzer puhallellen rankan yön jälkeen ammattilaiskiekolta tuoksuen siihen aloitukseen.

Toki näistä leimoista kiekkokulttuurillisesti pitkä matka vertatihkuvaan ACHL sekä EHL mytologiaan ja näistä kehistä nuhruisemman nostalgiseksi kiekkotouhua ei voi enää vetää, mutta HCH:ltä viime aikoina useita kertoja kysytty "miten nukut yösi" ja toki homma nykyisellään enemmän nukkumispainotteista kuin parikymppisenä.

Poimintaohjelmassa OJHL avaa treenimatsinsa tänään ja näin hiljalleen lähtövirrassa lähenee herätyskellona aika, kun HCH todella pudonneiden kintaiden huumassa aktivoituu äärilaidallaan ja biittiä huuleen viskoen raportoi kaiken olennaisen ainakin Dubin sekä O:n tapahtumakartalta.
 

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Liiton sivuille on päivitetty A-nuorten sm-sarjan kokoonpanot ja sieltä puuttuu HIFK:sta Partasen, Jokereista Parkkosen ja Ässistä Huhtalan nimi. Ellei toisin todisteta niin CHL:ssä pelaa ensi kaudella viisi suomalaista.

Jesse Huhtala - Everett Silvertips WHL

Huhtalasta on sanottu näin: "Everett general manager Doug Soetaert said he'd identified Huhtala as a potential draft candidate back in February or March. Soetaert described Huhtala as a hard-working player who can play all three forward positions, skates pretty well and has decent hands. Soetaert also said Huhtala is definitely going to report." Pari maajoukkuepeliä tuli Huhtalalta nähtyä enkä niissä kiinnittänyt Huhtalaan suurempaa huomiota, vaikka hyökkäävässä ketjussa pelasikin. Enemmän Huhtalan otteita nähneet voivat kommentoida miten luulevat rahkeiden riittävän WHL:ssä. Henkilökohtaisesti mietityttää hyppäys suoraan B-junnuista monta astetta kovempaa liigaan. Pelkästään B:stä A:han siirtyminen on iso askel ja A:sta CHL:ään on vielä isompi askel noustavaksi. Viime kaudella Lauri Tokoi yritti sitä samalla yhden ottelun kokemuksella A:sta kuin Huhtala ja taival kesti vain 10 ottelua. Huhtala on Tokoita lahjakkaampi ja raamien sekä pelityylin perusteella ei fyysisyyteen totuttelemisessa pitäisi teoriassa olla vaikeuksia. Everettin kokoonpanoa katsoessa ylempiin kenttiin riittää pelimiehiä kuten Kellan Tochkin, Landon Ferraro ja Josh Birkholz, mutta alempiin ketjuihin ei syvyyttä riitä ja Huhtalalle voi vahvojen leirinäyttöjen kautta avautua paikka kolmosen laidalta.

Rasmus Rissanen - Everett Silvertips WHL

Rissanen palaa takaisin Everettiin kehittymään, vaikka muistaakseni Rissasen lähdettyä Kuopiosta puhe oli paluusta täksi kaudeksi KalPan liigamiehistöön. Paluuta WHL:ään on varmasti puollettu Carolinan puolelta, vaikka näitä ikuisuuskysymyksiä voi esittää olisiko järkevämpi pelata miehissä kuin junnuissa. Everettissä pakiston osalta on yksi suuri muutos tapahtunut loistavasti ensimmäisellä WHL-kaudellaan esiintyneen Radko Gudaksen matkattua Tampan farmiin tai onhan Everettin puolelta herätelty mahdollisuutta, josko Gudas palaisi yli-ikäiskaudeksi takaisin. Se tietäisi Rissaselle tai Huhtalalle lähtöä, mutta todennäisyys sille on pieni, kun Gudas oli jo viime kaudella WHL:n parhaimmistoa eikä hyppy AHL:ään ole fyysiselle tshekille liian suuri. Gudaksen lähdön myötä ykkösparista Ryan Murrayn rinnalta aukesi paikka, johon Rissaselle olisi tarjolla maukas tilaisuus päästä huippulupauksen vierelle varmistavaan rooliin. Kätisyydet eivät kaksikolla natsaa, mutteivat pakistosta löytyvät kaksi yhteensä 8 maalia 300 ottelussa tehnyttä rightin pakkia ole riittävän tasokkaita ykköspariin. Top-4 pakki Rissanen joka tapauksessa on, mutta kehityksen kannalta olisi suotavaa ottaa harppaus kakkosparista ykköspakkipariin ja tosiaan, Murray on yksi parhaimmista lupauksista 2012 draftiin ja kuka tahansa hänen rinnallaan pelaa niin kyseessä on yksi liigan parhaista pakkipareista.

Patrik Parkkonen - Medicine Hat Tigers WHL

Parkkonen on Huhtalan tapaan -93, mutta kokemusta A-junnuista löytyy ja pienestä koosta huolimatta pärjäsi myös siellä. Koon puute pistää näkyvimmin silmään ja sen puolesta Parkkosen pärjäämistä tullaan epäilemään, kun sattuu siirtymään kaikken fyysisimpään junnuliigaan. Itse uskon Parkkosen pärjäävän kokonsa puolesta, kun hän ei kaihda fyysistä kontaktia ja paikkaa voiman puutetta fiksulla sijoittumisella puolustuspäässä. Kiekollista taitoa lyötyy ja hyökkäävän pakin ominaisuudet sulava luistelu ja syöttötaito hyvän pelisilmän myötä ovat vahvuuksia. Muistuttaa jollain tapaa Sami Vatasta ollen ikäluokan johtavia pakkeja maajoukkueissa 175-senttisestä varresta huolimatta, mutta pari seikkaa erottaa A-maajoukkuepakin junnupakista. Ensinnäkin Parkkosen luistelusta puuttuu ylin vaihde, joka tekee Vatasesta vaarallisen hyökkäysten tukemisessa ja kun rajaton itseluottamus on Vatasen ehdoton vahvuus niin Parkkonen välttelee virheitä ja tyytyy helppoihin ratkaisuihin, vaikka taitojen puolesta pystyisi parempaan. Tästä syystä Parkkonen ei kiekollisen pakin viitastaan huolimatta tee suuria pistemääriä, ainakaan maajoukkueissa ja HIFK:ssä syntyneet keskinkertaiset pisteet kertovat samaa. En usko, että koko niinkään muodustuu Parkkosen ongelmaksi Medicine Hatissa vaan se ettei hän pelaa kuten kiekollisen pakin pitäisi. Tigersilla olisi tarvetta kiekollisille pakeille, kun se menettää kaksi vahvaa kahden suunnan puolustajaa ja yli-ikäinen Jace Coyle on jäämässä ainoaksi tämän osa-alueen osaajaksi. Parkkoselle olisi roolia tarjolla ja toivotaan, että hän oppii pelaamaan kykyjensä mukaan ja todistaa vääräksi kaikki epäilijät, myös minut.

Partanen ja Gibson myöhemmin.
 
Dubissa Wheaties ilmoittanut ettei ryhmän 2009-2010 hanskaton ykköskortti Jordan Hale mahdu ryhmän OA ruutuihin ja toivottavasti rooli löytyy jätkälle vielä Dubin kartalta, mutta toisin käydessä tässä kyllä tuhlataan Jr.A:n kehissä käyttökelpoista lähtöpotentiaalia ja Hale OA ruudussa operoidessaan todella hyvä tasonmittari nuoremmille 2010-2011 Dubin lähtövirrassa.

Toki Hale vähän tuollainen hanskaton peruspuurtaja leimaltaan ja hahmo kaipaisi kyllä isolla kauhalla tuota ilmeikästä iskevyyttä, mutta vaikka HCH Halen hanskattomana sisällöntuottajana lähtökuvassa pitäisikin ottaisi kyllä myös värikkäämmän vaihtokaupassa sisään heittämällä ja alhaalla vetäessään AJHL lienee Halen osoite.

Wheaties siis menetti Manitoban yksinäisenä ykköspaikansa preerian halkomisessa ja 1992-syntynyt Ryley Miller nousee näin ryhmän ykköskortiksi, mutta training campia pedaten Dylan Kelly pisti hanskatonta elonmerkkiä tulemaan itsestään viime poimintarupeaman alla ja olisiko nyt tämän MJHL:ssä vetäneen ensi kauden primeikäisen jätkän aika iskeä kiinni rooliin.

Saattaa olla kaukaa haettu tuossa ikäsaumassa ja kaiken mahdollistaen vetihän paidassa viime kaudella kiekkonimenä hämmentävä Wheaton King muutamissa illoissa, mutta harmillisesti Hale lienee vain se ensimmäinen lähtökartan painoarvoinen pudokas ja näkökulmissa kyllä siellä useita läpikotaisin harmaita vetää OA ruudussa nollatason odotusarvolla.
 
Todellakin taas yritettiin visiirinaamaisesti iskeä kiilaa lähtökulttuurilliseen sydämeen ja syödä kakusta viihdearvoa, mutta Hockey Canada ei onnistunut jakkupukuja mielyttääkseen ajamaan AJHL:n, BCHL:n, SJHL:n, MJHL:n sekä MAJHL:n kattaukseen Game lähdöstä periaatetta ja loistavasti liigat yhteisrintamassa vastustivat tätä lähdönvastaista järjettömyyttä.

Toki myönnytyksenä muita viihdearvoa syöviä linjauksia kuvaan parin poimintarupeaman kokeilussa ja kenen etu tämä sitten todella on, mutta bongarin näkökulmasta onneksi ei tuota Game lähdöstä syöpää istutettu näihin kehiin ja tuolle ei keksittävissä yhtään ostettavissa olevaa lajikulttuurillista perustetta.

Toki ei ole myöskään visiirin käytölle ammattilaisliigoissa ja lähdönvastaista haustajaissaattoa se on ollut Ontarion Jr.A:n kehissä, mutta kyllähän äärilaidallaan HCH silti lähtöhuumassaan intoilee kuin Hockey Canada maaperän NCAA muokkauksessaan ja HCH:n linjanvedoissa lukutaidottomat lännen paskantuoksuiset farmipojat pysyköön roolissaan.
 
OJHL:ssä Buzzers veti päänavauksena poimintarupeamaan yhden lähdön treenimatsin Toronto Jr. Canadiensin kanssa ja tarttumapintana ei kiekkokartan sauman mielenkiintoisinta nimeä Andrew Howesia Canadiensin ottelevassa, mutta kauttaaltaankin tulessa uudempia nimiä ja lähtösilmään illan ottelevasta pisti Buzzersin Mark Gazdic.

Toki huomioarvoa lähtökartalla nimeen isoveljen Luke Gazdicin kautta ja Ottersin varaus Mark ei omillaan ainakaan toistaiseksi luonut odotusarvoa nimeensä hanskattomalla osastolla, mutta 1993-syntyneenä aikaa otettujen lähtöjen kautta nousta vielä parrasvaloihin ja läpikotaisin harmaista on jo ennestään ylitarjontaa.

Dubin tulevaa lähtömaisemaa hahmoteltaessa esiin T-Birdsin 1993-syntynyt Mitch Elliot (ottelijana 6´5/211), joka otti 16-vuotiaana perinteisen vihollisryhmän Hawksin primeikäisen ammattijätkän Tayler Jordanin suoraan aloituksesta ja vaikka ei kokonaiskuvassa aktiivisuudellaan huomiota varastanut kuitenkin 17-vuotiaana potentiaalinen valokeilaan nouseva lähtöhahmo.

Vähimmäisvaatimuksena poimintarupemaan ison pojan ilme sekä ote häkissä ja odotusarvollisesti ohi tämän nimen HCH heittää jätkän nimeltä Jacob Doty, joka 1993-syntyneenä kantaa varmistetusti selkeää lähtöpotentiaalia hahmossaan ja vakiottelevaan noustessaan heittelee varmasti aktiivisesti hanskatonta työnäytettä tulemaan.

Toki taas leirin kautta nälkäisesti rooliin kiinni ja sitten kypärä takaraivolle, hihat ylös sekä jätkä punaviivalle, mutta todellakin pari mielenkiintoista 1993-syntynyttä tässä T-Birdsin vahvuudesta ja Doty osuessaan 2012-2013 koko ikäluokan Major junior kartan ykkösnimiä ottelijana.
 
Selkeää lähtösilmään pistävää hanskatonta potentiaalia kartalta kaivettaessa esiin myös Kootenayn varaus Dylan Schellenberg ja 1993-syntynyt AJHL:ssä vetänyt luonut jo nyt kiistatonta odotusarvoa nimeensä ottelijana, joten osuessaan Czerwonkan, Hurleyn sekä Montgomeryn ohella huomionarvoinen nouseva nimi Kootenayn eurovapaaseen lähtölistaan ja eiköhän Schellenberg tiedä miten nimi kiekkomaailmassa pistetään esiin.

Esillä ollut Dom Crnogorac heitti Q:n treenimatsissa Victoriavillen paidassa hanskattomat elonmerkit itsestään ja HCH:lta onnea roolin metsästykseen, mutta Dubin paskantuoksuiseen farmipoikien lähtömaisemaan palaten Schellenbergin sauma vakiottelevaan kenties parempi ilman paria todennäköistä lähtölistan mitäänsanomatonta kiintiöpaikkalaista täytenimeä ja jätkän tuottaessa ounastellulla sitoutumisella sisältöä HCH heittää kyllä vimmalla äärilaidaltaan nimeä esiin.

Schellenberg otti uskottavuustasolla korttinsa AJHL:ssä 16-vuotiaana Dubin taustaiset OA jätkät Matt Wrayn sekä Ryan Kerrin ja heittää bongarille lupausta silmään kuin Nadinen sääret, mutta onhan GA:sta revittävissä irti viihdearvollisesti parempaakin antia ja toivottavasti aktiivisen perussuorittamisen lisäksi Schellenberg roolin napatessaan heittää myös ilmettä, väriä sekä räjähtävyyttä tarjolle.
 
Kaivettaessa lännen kartalta esiin huomionarvoista 16-vuotiasta HCH heittää esiin 1994-syntyneen Bryden Serafinin, joka odotusarvoa nimeen luoden otti häkkipääkehissä 28 illassa 178 minuuttia uskottavuutta ja tältä pohjalta ponnistetaan kyllä varmasti vielä säkenöiviin sankaritekoihin portaikossa.

Serafini varaamattomana Warriorsin listaama jätkä ja näin ollen training campilla mukana nostamassa nimeään esiin, joten hanskattomia elonmerkkejä odotellessa ja vierähtäisikö kehityskulussa 2010-2011 poimintarupeaman vielä häkkipäänä SMHL:n kehissä.

Saattaa Serafini olla tuollainen pidemmän ajanjakson projekti seurattavana ja riittääkö sitten hahmossa voimaa nousta Dubin sykkeeseen, muttä hyvää lupailevaa viestiä kyllä tullut jätkästä HCH:n lähtökorvaan ja näkökulmissa mielenkiintoinen listaus Warriorsilta.

Toki viitekehystä tässä hahmon toivottavasti värikylläiseen tarinaan ja iltojen viihdearvostahan tässä on kysymys, joten luodaanko sitä sitten iltojen sisällä osuvimmillaan suoraan aloituksesta vai ilmassa roikkuneen villin pyykinpesun toteutuessa ja KHL:n viedessä hommaa oikeisiin uomiin miksi historialliselta lähtömaaperältään ravinnerikkaamman Ontarion Major junior tason alapuolinen junnukiekko häpäisty lähdönvastaisuuden harmauteen johtavalla kosketuksella.

Kasvaahan se apulannalla koyhässäkin maassa ja Dubissa toki heitettävissä paskaakin sekaan, mutta Schellenbergin sekä Dotyn lähtiessä matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta lähtökuvassa reippaasti nousevaa voimaa ja varmasti harmautta poispyyhkivän palkitsevaa olisi bongata tämä Dubin illan sisällä.
 

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Mika Partanen - Mississauga St. Michael's Majors OHL

Partasesta tuli jo kirjoitettua varauksen jälkeen. Taattu pääsy Memorial Cupiin toimi varmasti houkuttelukeinona, jos päätöstä ei vielä ennen Import Draftia oltu tehty, kuten vasta edeltävänä kuukautena tehty liigasoppari HIFK:iin kertoo. HIFK:n puolelta Partasen menettäminen ei riipaise edarin (saako maalaiset käyttää tätä termiä?) kannalta Partasen liigapaikan ollessa kovan työn takana ja junnuissa riittää lupaavia pelimiehiä korvaamaan Partasen panos. Potentiaalia Partaselle on ja jossei tällä kaudella olisi paikkaa irronnut niin ensi kaudella viimeistään yhden lupaavimmista suomalaisjunnuista pitäisi olla siihen valmis. Ensi kaudeksi alkaa myös perinteinen huhushow Partasen pelipaikasta, kun HIFK:n luulisi haluavan omansa takaisin korkoa kasvamasta ja samaan aikaan varauksen tehnyt NHL-seura yrittää saada nuorta miestä jäämään valvovien silmiensä alle.

Mississaugan GM Dave Cameron kertoi odottavansa Partasesta ja Maxim Kitsynistä paria voimahyökkääjää heikkoon hyökkäyskalustoonsa. Kitsynin tulo on epätodennäköinen ja Partasesta käyttäisin mieluummin termiä iso taitohyökkääjä. Partasella on myös fyysinen elementti pelissään, mutta taidon yhdistäminen kovuuteen eli perinteisenä voimahyökkääjänä oleminen ei Partaselta luonnistu. Mutta, CHL:ssä fyysisyys on eri luokkaa kuin A:ssa ja pelaaminen fyysisessä ympäristössä sopisi Partaselle, kun hän saisi taklausten ja kaksinkamppailujen kautta fyysisyydestä perustan pelityyliinsä, johon voi tukeutua niin kulmaväännöissä kuin röyhkeytenä maalitilanteissa taitoansa hyväksi käyttäen. Kanadalaisen valmentajan opissa saa käsityksen siitä miten voimahyökkääjänä olo vaatii ja ylipäätään siitä miten yksilöstä saa kaiken irti. Tähän väliin on mainittava, että on Kanadassakin ollut puhetta liiallisesta pelitapaan keskittymisestä yksilön kehittämisen sijaan ettei se pelkästään kotimainen ongelma ole. Missyssä valmentajanan tontilla on GM:n toimen ohella Cameron ja hän on erittäin pätevä AHL-pestin päättymisen jälkeen uutta nousua hakeva koutsi ja tuleva Kanadan nuorten päävalmentaja vuodenvaihteen mm-kisoissa.

Ensimmäinen koulittava asia Cameronin valmennuksessa on asenne, jota tarvitaan noudattamaan vaativaa puolustavaa pelitapaa. Partasen uskon sopeutuvan joukkoon ja olevan taitavana pelaajana iso osa Missyn suurilta osin asennepelaajista koostuvaa hyökkäystä. Koko suomalaisen jääkiekon kannalta olisi suotavaa näiden potentiaalisten voimahyökkääjien kasvu siihen rooliin junnuista ammattilaistasolle aina liigasta NHL:ään ilman juurtumista alempien ketjujen jyräksi. Partasen lisäksi ensi vuoden drafti-sadossa on tarjolla isompaa kaveria viime vuosiin verrattuna. Partasen lähdettyä Kanadan oppiin pystyy tekemään vertailua siitä miten Partasen kehittyy suhteessa tässä vaiheessa samalla viivalla olevan Joel Armiaan ja hiukan jäljessä oleviin Sami Salmiseen ja Jesper Kokkoseen verrattuna.

Chris Gibson - Chicoutimi Sagueneens QMJHL

Gibsonin osalta samat puheet kuin viime kauden ennakossa. Kilpailutilanne Robin Gussen kanssa on edelleen meneillään viime kauden taistelun päättyessä lähelle tasapeliä. Molemmat ovat osoittaneet tasonsa pätevinä maalivahteina tähän liigaan ja edelleen heidän kilpailuasetelmansa säilyy, mutta tällä kertaa hiukan eri panoksilla. Kun molemmat ottavat kehitysaskeleen eteenpäin niin Chicoutimille jää kaksi varteenotettavaa ykkösmaalivahtia, joista toista pitäisi istuttaa penkillä. Jokaiselle joukkueelle ei riitä hyviä maalivahteja ja Chicoutimilla olisi tarjolla toinen nuorukaisista, jotka pystyvät täyttämään ykkösmaalivahdin tontin kaksi tai kolme kautta. Joukkueen on fiksuinta ottaa nyt hyvä hinta toisesta ja vastaanottaa palasia sitä seuraavan kauden mestaruusehdokkaan kasaamista varten. Gusse oli Kanadan kakkosmolari Ivan Hlinka-turnauksesta eli tässä vaiheessa ikäluokan kakkosmolari jääkiekon kotimaassa, joten siitä voi päätellä miten samantasoisen Gibsonin kehitys etenee, kun miehen otteita ei pääse seuraamaan. Gussen etuna Gibsoniin verrattuna treidivaihtoehtoja arvotessa on vuoden nuorempi ikä, kun taas Gibson on isokokoisempi eikä hän jättäisi joukkueen maalivahtiosastoa kahden 175-senttisen harteille ja haittana europaikan vieminen.
 
Huomionarvoisesti päätään ottelukuntoon kasaava Jesse Pearson edelleen Oil Kingsin suojeltujen nimien listalla ja kovaa hintaa tämä 1991-syntynyt jätkä maksanut vetämisestä roolista Dubin sykkeessä, mutta lähtösilmään pistäen Oil Kingsin listalla myös tuo lännen Jr.A:n lähtökartan aktiivisuuskuningas Darren Kramer ja uskottavuuspuolella jätkällä saldona hahmoa mairittelevat 311 minuuttia sesonkiin AJHL:ssä 2009-2010.

Hanskattomia elonmerkkejä odotellessa ja nälkäisesti primeikäisenä yllätyskorttina kiinni rooliin, mutta jopa ohi tämän lähtötoiveen HCH soisi näkevänsä Pearsonin häkissä tyylikkäästi kypärä takaraivolla ja täydellisessä lähtömaailmassa nämä molemmat hanskattomat ammattijätkät viilettäisivät Oil Kingsin nelosen laidoilla.

Oma saumansa haistellen Kramerilla on koska edelleen roikkuu mukana ja saumoista puhuttaessa ensi poimintarupeaman OA Tayler Orser mukana Cougarsin training campilla, joten kartan todennäköisyyksiä uhmaten primeikäisenä sisään tulleena kiinni OA ruutuun ja osuessaan Orser painaa heittämällä yli 20 lähdön 2010-2011.

Lähtöhahmona Orser tuollainen tyylipuhdas kakkoskorin aktiivinen suorittaja, joka nousi Dubin lähtövirtaan myös AJHL:stä ja oli alhaalla 2009-2010 kohteena Jr.A:n väriläiskän Justin Lutzin hankkiessa itselleen 25 illan mahtipontisen.

Junnuputkensa päättänyt Lutz (ottelijana 6´6/242) istuisi kyllä hyvin hahmona varjoisiin kehiin ja aina valot sammutettuina häkkiin, mutta Orserin taistellessa itselleen kiintiöpaikan ylhäältä tämä oikeiden arvojen voitto ja lienee äärilaidan lähtöfanaatikko HCH ainoa joka tuosta Pearsonin olemassaolosta jaksaa muistutella.

Toki tässä HCH:n lähtömaailmassa linjurit uisivat sisään heti ellet ole teipannut osuvine viesteinesi ranteitasi, käärinyt hihojasi tai liukunut aloitukseen kypärä takaraivolla ja onhan sitä oikeutuksena lähtöön pitänyt heittää kunnon äijäilevät venyttelyt roolissa punaviivalla, mutta eihän iskevyydessään sekä HC oikeaoppisuudessaan Dischargen Hear Nothing See Nothing Say Nothing kiekkoa koskaan ylitetä ja vaikka arvokkaimpiakin on kyllähän kulttuuriarvollisesti nuo bändin 7"/12" tuotokset kuin eri liigojen haltuunotetut 70 sekä 80-luvun bench clearing brawlit.
 
Cody Smuk jää helposti lähtönimenä varjoon ja ei nyt missään mielessä se sykähdyttävin suorittaja kartalla, mutta tuhosi 100-0 oikeallaan suoraan aloituksesta Kyle Beachin Dubin lähtövirrassa ja Smukin tuotannosta tämä loistaa majakkana monen silmään.

HCH:n lähtösilmään kuitenkin nuo OA rupeaman kaksi pysähdystä Mitch McColmin kanssa ja Smuk uskottavuutta hahmoon tienaten palasi heti takaisin hanskattoman roolinsa ammattijätkän McColmin vietyä ensimmäisen suoraan aloituksesta otetun, mutta kakkososassa Smukilta loistavaa itsensä likoon heittämistä suoraan aloituksesta ja lähdön epäolennaisemmalta puolelta toki McColm vei tämänkin pysähdyksen.

Otti OA korttiinsa suoraan aloituksesta myös Hitmenin hanskattoman roolinsa ammattijätkän Rigby Burgartin kanssa ja veti kyllä ihan kunniakkaasti hanskattomana taipaleellaan Dubin sykkeessä, joten Smukin kohdalla myös sivuja tarinaan kirjoitetaan seuraavaksi University of Saskatchewanin riveissä ja kyllähän täältä lähtöikuisuuteen Beach putoaa tyylikkäästi Smukin oikeaan.

Toki pitäisihän oikein mentäessä right off the draw sekä buckets off tehdä suoritettaessa pakollisiksi ja vähintään 30 sekunnin keskiympyrään päättyvä square off, mutta kyllähän kaikki tuotettu bongataan ilolla ja HCH kiittää äärilaidaltaan viihteestä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös