Kanadan junioriliigat 2010–2011

[HardCore Hooligan]

Näyttöjä heittelevä Petesin tulokasottelija Mathers taas tulessa ja lähti matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta Ottawan Dalton Smithin kanssa torstain poimintakierroksella, mutta vaikka ei tarjolle mitään tajunnanräjäyttävää lähtöviidettä kuitenkin mukava pysähdys bongattavaksi ja ympäripyöreä tasonmittaus taltioitui tästä lähtöhistoriaan.

Spits sekä Whalers taapersivat lähdöttömyydessä ja liekö sitten sytyttimessä vikaa vai syytetäänkö vain yksiselitteisesti lähdönvastaisia tuulia, mutta menetettäessä tämä pari ollaan syvällä harmaudessa ja jäljelle jää vain visiirinaamainen massahysteria.

Uutisrintamassa aktiivisesti nappuloita siiirrellyt Giants kauppasi Dubissa sisään OA Darren Bestlandin Manitobasta ja perusosaston suorittaja tuomaan leveyttä ottelevaan, mutta paidan kunnian puolesta taistellut Rebelsin Cowen otti kahdeksan iltaa arvostelussa ja historillisessakin viitekehyksessä ilmeikkään iskevää Bladesin rähinämaineen haastamista.

Toki O:ssa olisi tippunut mahtipontinen jättipotti ja O:sta saumaan päälimmäisenä aistittavissa Gensin Emerson Clarkin tuska, joten vaellellut kuusi iltaa ottelevassa lähdöttömänä ja kuin HCH keskikaistan ajovaloissa.

 

[Konowalchuk]

Tämä voittajafiilis, kun ymmärtää HCH:n skribailua, on varmasti verrattavissa lineaarin A:n ratkaisemisesta saatavaan tyydytykseen.

 

[HardCore Hooligan]

Paljon säkenöiviä ilonaiheita Dubin sekä O:n perjantain poimintakierroksella ja opinkappaleena kyllä pysähdykset johdattavat illat summeriin, mutta äärilaidan lähtöfanaatikko HCH:n lähtösilmän poiminnoissa valokeilaan ensimmäisenä Troopsin O´Neil sekä Knightsin Terreri ja ottelijat matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta.

Terävästi nakutti O´Neil menemään oikeallaan ja hyvin pysyi Terreri kyydissä mukana, joten HCH:n tulkinnalla kokonaiskuvassa ympäripyöreä vuoropuhelu arkistoitavaksi ja suoraan aloituksesta O:n perjantain lähtökimarassa matkaan lähtivät myös Missyn Cord sekä Houndsin Thibodeau.

Hyvä bongailla tämä 1993-syntynyt tulokasottelija mainostamassa itseään vahvalla panoksella lähdön suomassa valokeilassa ja Thibodeaun kohdalla voidaan todellakin puhua jo lähtökartalle itsensä sisäänotelleesta lähtöhahmosta, mutta kyllä myös 1992-syntynyt Cord paikkansa O:n lähtökartan vakiokasvona ansainnut ja aktiivisuutta toki aina voi terävöittää.

Vain Dubin Chiefsin Kramerilla ei näiltä osin petrattavaa ja lähtökone suoltaa lähtöjä sitoutuneesti, joten perjantaista kirjanpitoon Hurricanesin Machacek ja huomionarvoisessa 1993-syntyneiden sisäisessä välienselvitelyssä tulessa Rocketsin Astles sekä T-Birdsin Doty.

Uskottavuuspisteissä taistelijat ottivat piponsa pois vaikka ei buckets off pohjalta juttelemaan lähdettykään ja ympäripyöreäksi menee tämäkin tasonmittaus, mutta kyllä myös Astles Dubissa varteenotettava nimi ikäluokan lähtöhahmoista puhuttaessa ja polttelevaa taustaa omaavien Blazersin Souton sekä Bruinsin Wentworthin keskinäisessä yhteenotossa tarjoiltiin bongattavaksi kuningasluokan helmi.

Tyylikkäästi suoraan aloituksesta matkaan ja kipinöivän mukaansatempaavassa kyllä 1994-syntynyt Souto varasti Show´n, mutta aikaisemmin Souton lyhdyn sammuksiin kolannut Wentworth näytteli antaumuksella oman viihdearvollisesti korkeatasoisen osansa ja näkökulmissa todellakin mikä ratkaisuksi visiirin kopistessa leukaan.

Onko vastaus leukasuoja?

 

[HardCore Hooligan]

Toki tuon Souton sekä Wentworth tajunnanräjäyttävän viihdepalan jälkeen työkalut kasaan, kaupan kautta kotiin sekä lasku perässä tulemaan ja ei riittäisi viihdeosastolla edes Sarahin sekä Nicolan nostaminen sisään, mutta vahvaa tekemistä myös Wheatiesin Michael Ferlandilta Dubin perjantaihin ja tämä jätkähän pyyhkäisi lähtövirrassa oikeallaan Raidersin Austin Connorin kupolista valot sammuksiin.

Nyt suoraan aloituksesta matkaan Hitmenin Kyle Schmidtin kanssa ja lähti kyllä Ferland taas oikeallaan nälkäisesti tuhoamaan kohdetta, mutta vain raitapaitojen sekaantuminen mahdollisti Schmidtin selviämisen hengissä tästä pysähdyksestä ja todellakin HCH:n makuun iskevää tekemisen meininkiä Ferlandin vetämisessä on.

Raidersin Connor tuo nielaistun oikean jälkeen pysytellyt kaukana lähtövirrasta ja kaipaa siis selkeästi vetoapua noustakseen taas lähtöpyörän selkään, joten lähtökysymyksissä heittäisikö Ferland pelastusrenkaan lauantaihin tai käännettynä palaako tuhottu Connor takaisin lauantain kaiken sallivassa sekä mahdollistavassa rähinähuumassa.

 

[HardCore Hooligan]

Lähdöt ottavat, lähdöt antavat ja ei palannut Raidersin Connor takaisin vaan nuolee edelleen haavojaan lähdöttömyydessä, mutta lauantain poimintakierroksen varasti Rocketsin Astles ja lähtövirtaan heitetyllä oikealla tipautti Blazersin aktiivisesti esiintyneen Hanesin.

Vakuuttava pysähdys Astlesin osalta ja nostaa jätkä kyllä lähtöosakkeidensa arvoa markkinoilla, joten nimeä mieleen ettei iske puskista ja HCH toki huutaisi tämän BC:n nousevan lähtöhahmon ennen T-Birdsin Dotya.

Pienimuoista pyykinpesua Dubin lauantaissa Oil Kingsin sekä Patsin illassa ja likapyykki ladottiin koneeseen Cam Abneyn kolattua Patsin maalivahdin, mutta mukava oli äärilaidalta bongailla Patsin lähtöosaston tulokashahmo Dyson Stevenson tulessa brawlin sykkeessä ja helpolla kyllä tippui mairitteleva Major Abneyn tilastoihin tuosta sähköistyksestä.

Tosin kenties vain naamioi tarkoitushakuisen poistonsa ammattijätkän otteella ja häkissä kaikki eteen tuleva vapaata riistaa, mutta Bruinsin Gogol poisti vasurillaan Oil Kingsin Pearsonin aktiivisesta lähtövahvuudesta ja Pearson yhdistellyt lankoja tuon pysähdyksen jälkeen hyllyllä.

Syttyykö tämä majakka sitten vielä vai sammuuko lyhty lopullisesti ja olisihan tuo Abneyn maalille ajaminen riittänyt 80-luvulla tekosyyksi penkkien tyhjentämiseen, mutta visiirinaamat itkevät joka tapauksessa ja onhan se kiusallista katsottavaa.

 

[HardCore Hooligan]

Sunnuntain painoarvoisessa Ottawan Smith sekä OS:n Zweep tulessa O:ssa ja vaikka ei huikeasta mukaansatempaavuudesta voida puhua kiistatta huomionarvoinen pysähdys lähtövirrassa, mutta arkistoitavaksi ympäripyöreä ja kyllä Zweep myös nostanut lähtöosakkeidensa arvoa poimintarupeamaan.

Rangersin Ben Thomson heitti sunnuntaihin ison oikean ja Troopsin Barclay Goodrowista ei ollut jatkamaan, joten jätkä lyhty sammuksissa ulos näyttämöltä ja viihdearvollisesti näytteli hyvin vastaanottajan roolinsa pysähdyksen kokonaiskuvassa.

O:n sunnuntain herkkupalassa Frontsin Stokes sekä IceDogsin Andrews matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta ja tempaisi kyllä mukaansa tämä pysähdys, mutta Stokesilta ilmeikkäästi muutama napakka jälkikirjoituksena ja luovutti kyllä verta Andrews mukavasti.

Tuo aina toivottavaa ja sunnuntain poimintoihin hanskaton elonmerkki myös Gensin Clarkilta perinteikkäässä Petes illassa, joten saisiko tästä poimintakoneensa käyntiin vai yskiikö edelleen ja toivotunlaista elonmerkkiä antoi itsestään myös Andrew Howes Jr.A:n kehissä.

Tupla Game Misconductilla höyrypäinen taistelija aikaiseen suihkuun ja kattila pysyköön levyllä.

 

[HardCore Hooligan]

Virstanpylväänä ohitettiin nappuloiden siirtelyn takaraja, joten O:ssa kattauksen lähtöhahmoista Knightsin Terreri Niagaran sekä Saginawin Kantor Pohjois-Ontarion Houndsin vahvuuteen ja Chris DeSousan saatua myös menolipun Missyn riveihin sekä Tyler J Brownin K-towniin on paikallaan äärilaidalta tiedustella ovatko Hunterit ryhtyneen lähdönvastaisten tahojen mannekiineiksi.

Houndsista taas Spitsin vahvuuteen liikkui OA Jake Carrick ja tämä jätkähän loi odotusarvoa hahmoonsa O:n lähtövirrassa 17-vuotiaana, mutta jäänyt tuollaiseksi kymmennen lähdön perusnimeksi lähtökartalla ja ei siis jatkumossa uutta Brian Gustafsonia sisään pohjoisesta vaan maltillisemmin perusosaston sitoutumista.

Toki "Rat Portagen" Gustafsonin höyrypäinen kädenjälki Spits historissa omaa ainutlaatuista luokkaansa ja uskomattoman arvaamattomuuspotentiaalin Gustafson rähisi urallaan illan kuin illan villeihin liekkeihin, mutta vähän vaisusti hanskattomana esiintynyt primeikäinen Brown hyvä lisä Frontsin ottelevaan ja hereille jätkä pitää saada kyllä heti kättelyssä.

Tässä oksensi "Tippy", tässä nukkui sammuneena "Tippy", tuolla riehui antaumuksella palvottu Laforge, tuossa vuosi tuhottuna verta aikansa kova poika Joel Brown sekä tuossa menetti hampaansa ikisuosikki Scott Metcalfe, joten opastettua kierrosta myyttisen Memorial Centren uumeniin ja Stokesin kanssa laidoilla polkien sivuja historiankirjoitukseen tulemaan.

Niin ja Probert se Brownin sai verta luovuttamaan uhrina K-townin Memorial Centren jäälle ja minkä hurmoksellisen nosteen tuosta päänahasta kuningas jatkumossa saikaan?

 

[HardCore Hooligan]

Tässähän se on äärilaidan lähtöfanaatikon hiljaiselon syy ja olihan se virkistävää koluta 80-luvun AHL/IHL/Major junior lähtönauhoja pahvilaatikoista.

10. Sean Coady
9. Frank Perkins
8. Shawn Babcock
7. Jeff Crawford
6. Mark Hatcher
5. Charlie Moore
4. Duncan MacPherson
3. Mel Hewitt
2. Chris McSorley
1. Bob Fleming


Kuitenkin raportointiin palaten Gensin Clark heitti tarjolle aikamatkan 80-luvulle ja loistavasti luopui kintaistaan Frontsin euro maalivahdin kanssa vakuuttavalla häirikköilmeellä, joten tuosta tilastollisesti ylireagoitu pysähdys Frontsin jätkien ajaessa sisään ja ei olisi edes vaatinut herkkää liipasinsormea tuossa tyhjentää penkkinsä.

Kuitenkin hyvä nähdä Clark räjähdysalttiiden tapahtumien keskipisteessä elinvoimaisena ja todellakin miksei yhden sotilaan näytellessä osansa hyvin iltaa heitetty räiskyviin liekeihin, mutta perjantain painoarvoisessa oikeaoppisesti suoraan aloituksesta matkaan lähtivät Spitsin Kassian sekä Ottawan Smith ja HCH:n lähtösilmän tulkinnalla ympäripyöreässä Smith kyllä kohotti lähtäosakkeidensa arvoa.

Ei kuitenkaan mitään tajunnanräjäyttävää lähtötaidetta bongattavaksi ja pitää heittää tunnustusta O:n keskiviikon poiminnoista Saginawin 1993-syntyneen Camaran suuntaan, joka itseään likoon heittäen otti Whalersin ison kalan Devanen ja tuli puhuttelevalla lähtöilmeellä postinkantajana tilanteeseen sisään koputtamatta.

Toki Devane vei pysähdyksen nimiinsä ja Dubin perjantaissa Hitmen sekä Hurricanes heittivät likapyykkiä koneeseen, joten varsin onnistunut nostalgiansäväyttämä tyylikäs brawl tarjolle ja Chiefsin poimintakone Kramer otti Kootenay matsin villissä lähtökimarassa kaksi kirjanpitoonsa.

 

[HardCore Hooligan]

Näyteikkunassa kesän varaustilaisuuden kannalta vetävä Saginawin Camara O:n lauantaihin tulessa Rangersin primeikäisen Tyler Randellin kanssa ja selkeästi sanottavaa Camaralla oli tähän lähtöön tultaessa, joten silmiinpistävän pirteä esitys jätkältä lähdön suomassa valokeilassa ja hanakasti kyllä myös Randell hanskattomiin juttutuokioihin hakeutunut.

Spits tarjosi mukavasti perustason kolme illassaan Bullsin kanssa ja aikakirjoihin 1994-syntyneen Kerby Rychelin ensimmäinen veto Spitsin paidassa, mutta viihdearvollisesti illan parasta lähtöantia Spitsin OA Jeff Brownin sekä Bullsin Brandon Morrisin mukaansatempaava viihdepala ja loistavasti kättään vaihtaen Gensin vahvuudesta liikkunut Brown pudotti yllätetyn Morrisin laudalta.

Tuo kyky aina hyvän ottelijan ominaispiirre ja taipumuksilleen uskollisena Chiefsin Kramer lähtöön kiinni Kootenayn kanssa vedetyssä ulkoilmamatsissa, mutta olennaisuuksissa illan ohjelmassa mukavasti neljä paria ja perjantain lähtöilotulituksessa joukkueet tarjosivat kahdeksan lähdön hurmoksellisen merkkiteoksen.

Kramerilla 29 otettua nyt tilillään ja poiminut kyllä lähdöt pois kaksin käsin, mutta selviytymistaisteluissa alkukauden Jr.B:n askeissa vetänyt 1992-syntynyt Pieter Schinkelshoek nostettu Knightsin vahvuuteen ja iskeytyi suoraan aloituksesta otettussa lähtöön kiinni Ottersia vastaan.

Näin ollen Schinkelshoek ottelevassa paikkausta vuotavaan uskottavuuspohjaan ja nyt sitten vain odottelemaan lännen farmipoikien osalta sitä jättisikalassa vedettävää.

 

[HardCore Hooligan]

Blazersin vahvuudesta itsensä ulos kirjannut Linden Saip heittänyt hanskattoman elonmerkin itsestään BCHL:n askeista ja operoi kautta eteenpäin Surrey Eaglesin paidassa, mutta todennäköisesti primeikäisen Saipin tarinassa Major junior illat nähty ja toisaalta eihän tuosta ylöspäin uraputkessa ole kuin Show tai O.

Tuossa esiin nostetussa Knightsin Schinkelshoekin hanskattomassa elonmerkissä vastassa Ottersilta 1993-syntynyt Johnathan McGuire, joka ulosnousemuksen jälkeen ottanut kaksi kolmeen iltaan O:ssa ja Jr.A:n poimintakorissa on Lindsay Muskiesin jätkällä Game liigassa huomiotaherättävät kuusi.

Odotusarvoa siis hahmossa ja varsinkin tuo henkilökohtaisen lähtötarinan O:n ensimmäinen Coltsiin liikkuneen Alex Lepkowskin kanssa hyvännäköistä ottelemista, mutta OJHL:ssä seitsemässä lähdössä Milton IceHawksin Tyler Badham sekä Peterborough Starsin Eric Shewell ja nämä molemmat lähtökartan aktiiviset 1992-syntyneitä suorittajia.

Badham OJHL:n sunnuntaihin ajostaan ulos ja poimintarintamalla huolestuttavaa hiljaiseloa sitten syksyn aktiivisuuspiikin, mutta Peterboroughin riveissä polkee myös 1993-syntynyt Paxton Leroux ja viidellä osumalla operoiva Leroux O:n Saginawin varaus.

Pitäisi hiljalleen tämänkin jätkän päästä ottelemaan O:n lähtövirran pysähdyksiin tai ovi alkaa väistämättömästi sulkeutua, mutta todistaahan Dubin Kramerin primesaumassa sisään iskeytyminen jotain aivan muuta ja tehokkaasti esiintynyt Kramer toki muutenkin lähtöhahmona omassa luokassaan.

OJHL:n uskottavuustilastossa Peterboroughin OA Andrew Oreskovin kärkipaikalla tunnusluvuilla 26/157 ja O:ssa poimintarupeamaan kävässeiden Buehlerin sekä Henneseyn läsnäoloilla lisättynä varsin mielenkiintoisen ottelevan Stars heittää tarjolle, mutta Toronton Andrew Howes häiriköinyt toistaiseksi suhteellisen maltilliseseti tasolla 10/78 ja piiskannee itsensä vielä armottomaan lentoon.

 

[HardCore Hooligan]

O:n sunnuntaihin heitettiin painoarvoa Troopsin O´Neilin sekä OS:n Zweepin kohdatessa ja pysähdyksen taustatarinassa O`Neil ui sisään Zweepin kolailtua, mutta ei päänräjäyttävää lähtömateriaalia vaan asetelmat epäselväksi jättänyt perusrykäisy turhan lähellä laitaa ja suoraan aloituksesta matkaan sitten seuraavalla kertaa keskinäisen osuessa lähtöohjelmaan.

Toki tuota O´Neil toteuttanut lähtötarinassaan hyvin ja liekö sitten Charlie Mooren oppeja O:ssa vetämisestä, mutta tekee kyllä Zweep itseään tykö O:n kärkipään ottelijoita puhuttaessa ja miten olisi sitten ollut leuan iskukestävyys oikea osuessa maaliinsa?

Lähtöarvoituksia nämä ja kohtaamiset Kassianin sekä Devanen kanssa äärilaidalta tilaukseen, mutta hanskattomien näyttöjen nojalla HCH sijoittaisi O:n TOP-5 koriin saumaan ja kyllä Zweep omaa eväät tehdä ihan vakavastiotettavan uran ottelijana.

Voisi jätkän heittää myös villiksi lähtökortiksi 2011 varaustilaisuuteen ja paljon puhettahan on herättänyt muutaman O:n jätkän kärähtäminen, joten täysin toisarvoisista asioista mukavasti julkisuuskuvaa pilaavaa törkyä etupihan puhtauteen ja edelleen jotain kilahtelevaa potkua tuo Zweepin hahmo kyllä kaipaisi.

Vain Kugel on rajana ja vielä OA saumassa takaisin kiinni O:n lähtövirtaan Central A:n kehistä iskeytynyt Andrew Clouthier MJAHL:n Truro Bearcatsin vahvuuteen, joten mahdollisten lähtökokemusten lisäksi itäisen-Ontarion jätkälle "Micmac" haltuun ja ei tämä vasuri koskaan O:ssa täysin lunastanut odotusarvoaan ottelijana.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa Saginawin Camara pitää itsensä aktiivisena ja maanantain poimintakierroksen ainoassa matkaan Whalersin OA James Livingstonin kanssa, joten nimeä esille ja hanskattomuus ei jää huomioimatta.

Hanskattomana itseään on esille nostanut myös Houndsin 1994-syntynyt Adam Chapman ja 16-vuotias mukana hyvällä ilmeellä otellessaan, joten odotusarvoa hahmoon ja rahaa henkilökohtaiseen lähtöpankkiin.

Jr.B:n GOJHL:ssä OS:n 1993-syntynyt Kevin Smith vetää tunnusluvuilla 27/167 ja huomio on taattu, mutta Smith operoi poimintarupeamaa eteenpäin viidellä osumalla samanikäisen Jake McLayn pistäessä yhden kiinnityksen paremmaksi ja riittääkö noste urahississä heittämään nämä jätkät vielä O:n askeihin?

Toki Mel Hewitt kunniavieraana tuossa Saginawin kiekkohistoriaa kunnioittaneessa illassa Bullsin kanssa ja korkealle ylöspäin piti Camaran vielä katsoa, mutta liekö sitten häiriökäyttäytymisen mestarilla olleet saattajat mukana ja pakkopaidassahan Hewitt olisi pitänyt tuoda pudottamaan illan avauskiekko suustaan.

 

[HardCore Hooligan]

Dubissa itsensä ottelukuntoon kasannut Blazersin Josh Caron iskeytyi tiistaina takaisin lähtösorvin ääreen ja hanskattomassa elonmerkissä Caron sisään T-Birdsin Mitch Elliotin ajeltua, mutta terävässä iskussa tämän hanskattoman juttutuokion nojalla Caron on ja lähtövirtaan heitetyillä vasureilla nuiji myöskin hyvällä ilmeellä vetäneen Elliotin jäihin.

26.1 poimintaohjelmassa Blazersilla Cougars ja katossa roikkuu painoarvoinen tasonmittaus Caronin sekä Acolatsen kesken, joten parempi ottaa pois ettei katto tule niskaan ja kumpi sitten tarttuu lähtövaltikkaan?

Todellakin onko Saginawissa sitten mitään kiekkokulttuuria vaalittavana ja pakkohan se on HCH:n myöntää äärilaidaltaan, että Saginaw Gears yhdessä Kalamazoo Wingsin kanssa perinnerikkaita IHL:n ryhmiä kaukaloterroristien kruunaamilta vuosilta ja juuri Gearsin John Gibson taistelee liigan härski-ilmeisten mestariteosten ykköspaikasta Milwaukeen Carey Hayworthin tuhoamisella.

Historialliseen kauhugalleriaan kuuluva Ontarion jätkä Gibson myös 48 iltaa kirkkaissa valoissa ja läsnäolo tekee kunniaa jatkumossa Show´n maineelle, mutta lähes kaikkien Gearsin nostalgiseen rähinähistoriaan liittyvien tarinoiden taustahahmona pelaajana rautaliigoissa operoinut koutsi Don Perry ja Hall of Fame tason koutsaamista Perry heitti tajolle myös Show`ssa Kingsin vastuullisena.

Oi aikoja, oi tapoja.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa näyttöjä ison liigan suuntaan heittelevät Petesin Mathers sekä Saginawin Camara matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta ja ei hurmoksellisista bongailukokemusta irti tästä pysähdyksestä, mutta katossa roikkunut pois ja tämänhän vuoksi ilta läpi vedettiin.

Camara operoi nyt kolmen lähdön putkessa ja ei anna nimensä painua taustalle, mutta O:n torstain poimintakierroksella myös OS:n Zweep kävi valokeilassa jyräämässä oikeallaan Coltsin Mitch Bennettin yli ja varsin vaisun oloinen oli Bennettin panos tässä lähdössä.

Moninkertaistanut kyllä Zweep lähtöosakkeidensa arvon sesonkiin ja tekee saumaan juuri oikeita asioita häkissä, joten kiistatta pääroolissa O:n lähtönäytelmässä ja eiköhän työnjälki lähtövirrassa tarttunut useampaan silmäpariin.

 

[HardCore Hooligan]

Ylösnousemuksen hurmoksessa operoiva Ottersin 1993-syntynyt Johnathan McGuire taas lähtöön kiinni O:n torstain poiminnoissa ja tällä kertaa korttiin taltioitui Missyn Dylan DeMelon nimi, joten lähtö lähdöltä kohden O:n lähtökuvaston vakikasvon asemaa ja poimintajunan kyytiin viimeistään tällä asemalla ettei tarvitse myöhemmin lähtövirrassa katua.

Knights nostanut taas 1994-syntyneen Ryan Rupertin mukaansa ja alhaalla GOJHL:ssä 16-vuotiaana hyvää jälkeä, mutta ylhäällä ei ole vielä tarttunut ja häkkipääkehien sekä Jr.B:n alkukauden nojalla jopa kehähäirikön piirteitä tässä jätkässä.

Tuo potentiaali vain kaivettava esiin ylhäällä tai harmauden sumuverho peittää alleen, mutta ohi unohdukseen tuudittavan menneisyyden usvan HCH tarjosi aikanaan tietoviisaan sädekehää nimellä Allan Lake ja kyllä tuon jätkän kohdalla puhutaan syvää uurretusta O:n kulttimaineesta.

Kuitenkin erästä nuhruista O:n lähtönauhaa bongaillessa pysähdysten virrasta HCH:n silmiin iskeytyi eräs muinainen hahmo ja kehien ulkopuolinen Gonger parhaasta päästä, mutta huuruisen yökiitämisen sivussa täsmäiskuilla muutama ilta O:ssa ja raapi itsensä jotenkin kasaan kirjauttaakseen myös muutamana illan edesmenneessä CoHL:ssä.

Brantford, St. Thomas sekä Thunder Bay mukana CoHL:n kattauksessa ja olihan sitä aikanaan ilmassa huhua, että Ian"Vampiro" Hodgkinson olisi kaivettu yhteen iltaan kotikaupunkinsa ryhmässä ja tämäkin jätkä kuitenkin O:n Canadiansin training campilla 80-luvun nostalgiassa.

T-Bayn oma kulttihahmo "Hodgy" ei kuitenkaan nyt kyseessä ja todellinen kulttuurintuntija vieköön.

 

[HardCore Hooligan]

Todellakin Ottersin McGuire suorittamisen ytimessä myös perjantaihin ja O:n lähtöosaston nousukas matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta Sarnian Kyle Flemintonin kanssa, mutta yleispätevillä tunnusmerkeillä mukaansatempaava puristus jätkiltä bongailtavaksi ja hyvällä lähtöilmeellä lähti kyllä McGuire haastamaan Flemingtonia.

Silmiinpistävän aktiivisesti McGuire iskeytynyt sisään O:n lähtövirtaan ja hakeutuu kyllä tervehenkisen huomionkipeästi hanskattomaan valokeilaan, mutta hyvä nähdä jätkän poimivan myös O:n lähtöpuun ylemmiltä oksilta ja McGuiren terävä poimintaote todistaa nälkäisen löytävän edelleen ruokaa hengenpitimikseen O:n lähtömetsästä.

Dubissa Raiders Austin Connor antoi itsestään hanskattoman elonmerkin ja olisiko sitten Wheatiesin Michael Ferlandin valot sammuttanut oikea pyyhitty pois mielestä, joten tuosta taas hanskattomana valloittamaan menetettyjä asemia ja osuvasti Woodstockista tuo 13 iltaa O:ssa operoinut päihdeongelmainen jätkä lähtöisin.

Toki Ontarion Woodstockissa ja useat kiekkosivustot tarjoavat kyllä Sarniaa tuohon, mutta onhan Woodstockista katsoen siellä tuo CoHL:n St. Thomas lähikulmilla ja tänään kiinnostavaksi itsensä otellut McGuire hioo nivusiaan ottelukuntoon Whalers illan alkulämmössä.

Olisihan se karvas pettymys nähdä O:n lähtökartan liekehtivä poimintakone piileskelemässä remmi kiinni,viisiiri leuassa ja hihat alhaalla, mutta eiköhän löydä paikkansa punaviivalta ja kaikki muu olisi lähtökulttuurillisesti huutavan väärin.

 

[HardCore Hooligan]

O:n perjantain poimintojen yllätyskorttina Saginawin Terry Trafford sekä Ottawan Ryan Shipley heittivät pysähdysten virtaan tasokkaan ja helmeilevässä toe-to-toe vuoropuhelussa 1994-syntynyt Shipley päätti neuvottelun oikeallaan, joten punaista mattoa pitkin jätkä boksiin ja HCH:n lähtösilmään Shipleyn toinen selkeästi lähtömassasta esiin nouseva hanskaton läsnäolo lähdön sykkeessä poimintarupeamaan.

Toki hanskatonta matkaa lähtövirrassa taivallettavana reippaasti siihen, että olet jo alkulämmössä näyttämön seurattu ykköstähti ja kuitenkin neljä otettua 16-vuotiaana kasvavat korkoa O:n lähtöpankissa.

Kannettu paita ei totutusti myöskään suoralta kädeltä säväytä äärilaidalla tai iske lähtötajuntaan kuin keihäs niskaan, mutta 67´s uniformua kantaneet kuitenkin seuraikoneina vaikkapa Rick Lessard ja Jeff Ricciardi ja T-Bay lähtöisen Ricciardin lähtö Brad Mayn kanssa yksi O:n lähtöhistorian ykkösklassikoista.

Ja miten ihmeessä Kilrea antoi K-townin Don Gebhardtille ne illat mitä antoi 80-luvun nostalgiassa ja oliko tuo se Kilrean kunniakas häiriköinnin sekä räjähdysherkkyyden janoamisen hetki, mutta kokonaiskuvassa kuitenkin 67´s lähdönvastaisuuden symboli 90-luvulta Kilrean koutsausputken loppuun ja lähtökulttuuria ei kovinkaan uskottavasti HCH:lle kaupitella edes Dalton Smithin johdolla 2011.

Tietysti onhan sieltä historiallisella otoksella kaivettavissa vaikkapa kaupungin oma jätkä Jay (Art) Fraser ja tässä kyllä varjot piirtyvät hahmon ylle, mutta kaiken maailman visiirinaamojen häpäistesssä isoa liigaa jatkumossa ei iltaakaan Fraserille ja onhan se AHL:n ykkösottelijan Val Jamesin kanssa otettu edelleen potkivaa lähtömateriaalia.

 

[HardCore Hooligan]

McGuire otti vapaaillan ja myöskin vakavastiotettavan aktiivisuuspiikin ottanut OS:n Zweepin lähtöohjelmassa postinkantajan keikkaa Hounds illassa, joten Zweep sisään Chad Thibodeaun ajeltua ja tulkinnanvaraisuudesta huolimatta kyllähän Thibodeaun oikea päätti juttutuokion.

Thibodeau hakeutui illassa lähdön suomaan valokeilaan toistamiseenkin ja tässä vastakkaisesta kulmauksesta tuleen OS:n Mike Halmo, mutta mukaansatempaava hanskaton vuoropuhelu ja terävällä otteella 1993-syntynyt Hounds ottelija mainosti itseään illassa.

Tuostahan ikäsaumassa on kysymys ja saattaahan se postinkantaja kipata itsensä nurin ellei pihaa hiekoitettu, mutta matkaan suoraan aloituksesta tai yhteistuumin vapaalle jäälle pelitilanteesta lähdettäessä ja lähdönvastaisessa nykykuvassa uiskentelisivat toki linjurit väliin.

 

[HardCore Hooligan]

Dubissa heitettiin lauantaihin poimintoihin kihelmöivä pari Chiefsin lähtöautomaatin Kramerin sekä Rocketsin 1993-syntyneen Jessey Astlesin lähtiessä matkaan ja varsin mukaansatempaava bongailukokemus tarjolle ottelijoilta, mutta valloittaa kyllä Astles suorittamisellaan lähtöasemia ja varsin vakuuttavan mainospuheen heitti taas tässä pysähdyksessä tarkkaileville silmäpareille.

Äärilaidan lähtöfanaatikko HCH tarjoaisi saumaan Dubin lähtökattauksen ykkösnimeksi ajankohtaisesta ikäluokasta ja haastelee lännen farmipoika hahmon puhuttelevuudessa jopa Ontarion Derek Mathersia, mutta primeikäisen Kramerin liekehtiminen pyyhkii kyllä tehokkaasti pois harmautta kartalta ja liekit iskeytyvät kaukaiselle äärilaidalle asti.

Salamana kirkkaalta lähtötaivaalta iskeytyi Giantsin Dalton Swardin oikea Blazersin J.T. Barnettin leukaperiin kipinöivässä vuoropuhelussa ja 1994-syntyneeltä lähtövirran yllätyskortilta Swardilta iskevää aluevaltausta 16-vuotiaana, joten lähtösesongin kolmas talletus lähtöpankkiin ja suoraan aloituksesta otetussa nimeään esiin nosti myös Patsin lähtöosaston tulokashahmo Dyson Stevenson.

Tuhosi Hurricanesin Neil Tarnaskyn oikeallaan ja tämänkaltaisen iskevän työnäytteen jälkeen pitääkin heittää kädet kohti kattoa, joten tunnetta pintaan hillityn harmauden vastakohtana ja huumaavaa lähtötaikaa Stevensonin vetämisessä kyllä oli.

Toki ainahan sitä toivoo keihäiden iskeytyvän niskaan, isojen ovien aukenevan sekä penkkien tyhjenevän, mutta olisihan tuossa 1993-syntynyt Pats ottelija voinut heittää vaikka kunniakierroksen kentän ympäri vain katsoakseen kuinka herkällä liipasinsormella Hurricanesin vastuullinen Rich Preston on varustettu ja todellakin ilmeikkään palkitsevaa antia Dubista.

 

[HardCore Hooligan]

Knightsin Tinondi oli teipannut ranteensa ja päättänyt heittää viihdevaihdetta silmään, joten Gensin Andy Andreoffin kanssa tyylikäs viihdekappale O:n sunnuntaihin ja molemmille ottelijoillle puhtaat lähtöpapaerit tästä pysähdyksestä.

Sunnuntain poiminnoissa oikeaoppisesti suoraan aloituksesta matkaan lähtivät Petesin tulokasottelija Mathersin sekä Sarnian tapaöykkäri Flemington ja ympäripyöreissä merkeissä tanssittiin tämä painoarvoinen läpi, mutta lähtö pois roikkumasta ja olisi kyllä Flemingtonin maineensa puolesta taas aika herättää pahennusta siivouskomerossa.

Vahvalla panoksella O:n lauantaissa operoinut Houndsin Thibodeau ilmoittautui taas sunnuntaina mukaan ja korttiin O:n varteenotettavista lähtönimistä Rangersin Cody Sol, mutta ei suurta lähtötaikaa ja Thibodeau repi mukavasti viikonlopun kahdesta jaosta irti kolme osumaa.

Tehoja siis löytyi ja ainahan se lämmittää äärilaidalla bongailla Frontsin Stokes suorittamisen ytimessä, joten heitti itseään hanskattomana likoon O:n sunnuntaissa Saginawin Dalton Proutin kanssa tasokkaassa ja muutaman tähtihetken nojalla ainahan sitä odottaa Stokesilta lisäarvoa.

Joten kolasi sitten illan myöhemmissä vaihessa itsensä ulos ja yli tämän puhuttelevaa ilmettä tarjoili Saginawin Garrett Ross, joka öykkäröiden otti haluttoman Frontsin Nathan Moonin suoraan aloituksesta ja mukavasti riitti jätkällä virtaa ottaa Gongerin sädekehää vielä sunnuntain tasoittelussa.

Viihdevastainen hysteerikko Branch ei tosin arvosta kuten HCH ja moppi pyyhkäisee takuuvarmasti Rossin yli.

 

[HardCore Hooligan]

O:n tapahtumarikkaassa sunnuntaissa myös hanskatonta elonmerkkiä OS:n Brayden Rosen suunnalta ja tämä 1993-syntynyt tulokashahmohan poimi terävällä otteella lähdöt pois alkurupeamasta, mutta katosi sen jälkeen poimintakuvasta ja palasi nyt postinkantajan roolissa takaisin.

Viestiä Spitsin euron laatikkoon ja OA Jeff Brown kolmatena sisään, mutta haiskahtaa viiden illan perusratkaisulta siivouskomerosta ja kiittämättömyys on maailman palkka

Rosella odotusarvoa luovaa taustaa pohjalla Jr.A:n kehistä 16-vuotiaana ja samoinhan oli tilanne samanikäisen nyt 14 iltaa lähdöttömyydessä vaeltaneen Spitsin Brendan McCannin kohdalla, mutta saumaan GOJHL:ssä vetävä McCannn sunnuntaina lähtöön kiinni alhaalla ja todellakin taitavat vain ne valot olla liian kirkkaat O:ssa.

Kenties Q:n puolella tarttuisi paremmin ja jotain perin olennaista tuosta Spitsin ryhmästä puuttuu, mutta onneksi 1994-syntynyt O:n 2011-2012 aktiivisuuskuningas Ty Bilcke kasvaa korkoa GOJHL:n lähtövirrassa ja kesän aikana sisään Zweep tai O´Neil uskottavuutta poikivaksi ykköskortiksi.

Dubissa Oil Kingsin Jesse Pearson edelleen hylyllä tuon kupoliin iskeytyneen Bruinsin Gogolin vasurin jälkeen ja laivat seilaavat ilman majakan johdatusta, mutta maksettu hinta Major junior illoista kyllä tämän soturin kohdalla melkoisen korkea ja maksoiko sitten Vince Oldford aikanaan omaansa katkolla?

Tätähän aikansa ongelmatapausta HCH tavoitteli ja ei kyllä kunnioitettu lepopäivää O:ssa, joten olisiko aika tirauttaa itkut ja Stokes vielä moraalittomuuden huipentumana ajeli jonkun poloisen yksijalkaiseksi.

 

[HardCore Hooligan]

Detroitin (Grosse Pointen) jätkä Costa Papista iskeytyi O:n askeihin kaudella 1985-1986 pohjois-Ontarion Wolvesin paidassa ja tie kulki tästä laitaan sekä roolin Knightsin paidassa, joten muistijälki lähtöfanaatikon mielessä olisi kunniakas ellei olisi palannut O:n kartalle pukuosastolla ja tämä jätkähän ennen kaikkea vastuullinen North Bayn Centsin siirtyessä yli rajan Saginawiin.

Papista kuitenkin nykyisellään muissa ympyröissä kiekon parissa ja Gateway Cityssa tuomiona olisi elävältä kivittäminen kiekkosateessa, mutta otetut lähdöthän toki säilyttävät arvonsa ja primeikäisenä muutaman vaihdon hanskattoman ammattijätkän roolissa operoiminen kunniakas tapa painaa itsensä hautaan Major junior kartalla.

Toki puhuttaessa ottelijaa metsästävien silmäparien vakuuttamisesta pitää nostaa esiin äärilaidalta Alek Stojanov ja Hamilton Dukesin paidassa lähtöaikakirjoihin taottu Gensin Eric Lindrosin tuhoaminen seisoo merkkipaaluna, mutta lähdön suomassa valokeilassa tarjoiltu hahmon mainostaminen kyllä toimi ja taustatarinansa puolesta ehkä O:n lähtövirran tunnetuin varaussauman mainostaulu.

Pohjoisen parkakansa kylpi ilonkyynelissä Soo´ssa ja mukaansatempaavaa latausta oli keväällä 1991 Houndsin sekä Gensin kohdatessa O:n finaalisarjassa, mutta ei ollut Gensin lähtölistasta ottamaan vastaan pohjoisen puhuria sekä vaippasadetta ja oliko Cory Banika se mikä 1989-1990 O:n mestariryhmän ottelevasta puuttui?

Vai oliko se lännen Jr.A:n kehistä kaivetun Houndsin Brian Goudien läsnäolo joka käänsi ja Banika OA kaudellaan 1990-1991 jo Cornwall Royalsin vahvuudessa, jonka paidassa 1991-1992 Ryan VandenBussche taikoi tuon jokaiselta O:n lähtöhistorian TOP-5 listaukselta löytyvän helmen ja lähtövirran taideteoksessa vastassa Spitsin Tom "Hitman" Sullivan.

Rakenteita vavisuttavalla legendaosastolla liikutaan HCH:n johdatuksella ja mistä sitten kumpuaakaan tuo äärilaidan lähtöfanaatikko HCH:n katkeruus Saginawin Major junior statusta kohtaan, mutta tarttumapintana VandenBussche nostanut Houndsin Goudien oman aikansa O:n ykkösiskijäksi ja farmipoikahan tuo vain oli.

Se on juuri näin.

 

[HardCore Hooligan]

Sin Cityn oma jätkä Barry Potomski piti tuolloin 1991-1992 Knightsin paidassa itsensä aktiivisena ja HCH:n bongailemana pelkästään Spits illoissa kymmenkunta lähtöä aikakirjoihin, mutta tekiväthän Sullivan sekä Eric Stamp tuon helpoksi ja tuossa puhutaan toimivasta lähtöyhteistyöstä.

Toki kipinöivät kyllä mukavasti ja Southwestin illat tuolloin vielä purkitettu täyteen räjähdysherkkää latausta, mutta äärilaidan näkökulmissa 90-luvun alussa O:n 16 joukkueen lähtökattauksessa selkeitä ottelijatyyppejä keskimäärin kolme joukkueessa ja nyt 20 ryhmän paketilla vedettäessä keskiarvollisesti nipin napin se yksi joukkuetasolla.

"I find it laughable when I hear people talk about today's player being more physical, more stronger. They may be more dedicated to working out but there isn't a player in the OHL today that could match Chris Simon's toughness and I firmly believe that Brian Goudie would instill fear in every single player on that Windsor bench."

Tuossa HCH:n yksi yhteen allekirjoittamaa tarinaa Soo:n Sault Star lehdestä Bill Montaguen toimesta ja toki ennen kaikkea Spitsin 2008-2009 mestariryhmä nykykuvassa silmiinpistävä poikkeus, mutta Houndsin 1991-1992 Memorial Cupin sekä O:n tuplan vieneessä ryhmässä Simon, Goudie, Tom MacDonald sekä Tony Iob ja kyllä Iobin ison vauvan kanssa ottama vihankyllästämä klassikkolähtö sähköistää katsojansa edelleen.

No, 80-luvun 15 joukkueen nostalgiassa polttelevaa odotusarvoa luotiin 4-5 potentiaalisen suorittajan voimalla ja vastavuoroisesta Gensin 1986-1987 mestariryhmän lähtönimistössä Shane Doyle, Scott Mahoney, Greg Watson, Dean Morton, Mike Short sekä Tony Joseph, joten vaikka kaikki eivät lähtösesonkiin aivan Major junior uransa primepiikissä operoineet olisivat kyllä tyhjentäneet kentän Hounds jätkistä ja huppua päähän katsomon kylmetessä pohjoisessa.

 

[HardCore Hooligan]

Kunnostautumisissa Frontsin Erik Gudbranson otti hetki sitten kolaamisestaan viisi iltaa ja on taas Branchin nostamana hyllyllä, mutta tapahtumaketjussa Gensin J.P. Labardo jyräsi Frontsin maalivahdin ja äärilaidan tulkinnoissa pikemminkin törmäsi yhteen maaliltaan ulos lähteneen euron kanssa.

Gudbranson postinkantajana sisään ensin kolaten Labardon plekseihin ja sitten kintaistaan luopuen postin aina laatikkoon asti kantaen, mutta kaikin puolin melko maltillista toimintaa yleispätevillä mittareilla ja arvostelussa Labardo ehti ottaa jo viisi iltaa omasta roolistaan.

Viisi iltaa loppuun asti vetämisestä ja teloitetaanko ison profiilin Gudbranson sitten aamunkoitteessa vai pelastaako status, mutta mauttomuuksiin tässä meni taas vain hysteerikko Branch ja kyllä viidellä illalla pitäisi kolata edes poistamistarkoituksessa.



Ottersin johtohahmo Sherry Bassin 80-luvun nostalgiassa juuri Gensin sekä 90-luvun alun menestyshuumassa Houndsin GM ja tuo O:n jatkumon arvostettava pukuhahmo, joka kaivoi kaukaloväkivallan ylipapin Bill Laforgen Gensin koutsiksi 1980-1981 kaudeksi ja yhteys länteen oli kunnossa myös Goudien matkatessa talikkoineen Houndsin ottelevaan.

Ottersin ottelevassa 1993-syntynyt McGuire saa mahdollisuuttaan saumaan ja näyttäisi tarttuvan hanskattomana, mutta sen sai kiitos Bassinin puhelinsoiton myös Oshawan oma jätkä Banika aikanaan vapaana ja Jr.C:n kehissä 16-vuotiaana avannut McGuire Ottersin 12:sta kierroksen varaus 2009.

Syvältä siis ponnistaa hanskattomaan valokeilaan ja allekirjoittaisi varmasti Bassin ettei tuolla Ottersin lähtölistalla olisi mitään asiaa O:n 80-luvun sotaisiin näytelmiin, mutta LaForgen johdolla verisesti 80-luvun juoksuhaudoissa taisteli Hamilton Steelhawks ja organisaation kuolinkellot soivat 1995-1996 kauden jälkeen Niagra Fallsissa.

Uransa vaiheissa Bassin kuitenkin NF Thunderin GM:n roolissa syyttävän sormen alaisena organisaation matkatessa yli rajan Pennsylvaniaan ja onhan Erie kunniakas gooniliiga EHL:n kaupunki historian lehdiltä, mutta ei sillä mitään tekemistä Major junior kiekon kanssa keskittymänä ja hautakivessä näin ollen lukeekin 1996.



Toki lähdöt bongaillaan ilomielin ja muissa ajankohtaisissa tunnustuksissa Frontsin Stokes otti kolme iltaa ajostaan sekä Saginawin Ross yllätykselliset kuusi perusratkaisun sijaan, mutta kyllä nyt siivouskomerossa hikoillaan maailman katseiden kohdistuessa etupihalle ja K-town sidonnaisesti Marc Laforgehan tuossa olisi iskenyt keihäänsä loppuun asti vetäneen niskaan.

 

[HardCore Hooligan]

Toki jäi tuo Erie Bladesin hallinnoima EHL:n kolmas ilmestyminen lyhytikäiseksi ja 1954-1973 aikahaarukassa vaikuttanut EHL rautaliigamyytin tiivistymä, jonka tarunhohtoisessa tarjonnassa nähtiin liukuhihnalta härski-ilmeisiä keihässotureita sekä raivopäisiä teurastuksia ja yksikään kyynel ei vierähtänyt.

Toki Erie Bladesin olemassaolon hanskattomana ykköstähtenä Val James ja vaikka ei se kaikkein räiskyvin hahmo maine kuitenkin oteltuna lähtöhistoriaan, mutta aktiivisesti kyllä kirjoittaa hanskatonta tarinaansa Dubin Chiefsin Kramer ja lähtöautomaatti keskiviikon poiminnoissa tulessa Tipsin Markus McCrean kanssa suoraan aloituksesta otetussa.

Dubissa viimeksi yli 40 lähtöä poimintarupeamaan haali Bladesin Tanner Shultz 2003-2004 ja Kramerilla nyt korissaan 31, mutta O:ssa Frontsin 1992-syntynyt Patrick Harrison otti roolia ja heitti tarjolle hyvää lähtöilmettä Bullsin OA Masciolin kanssa.

Bulls ottelija vei verenluovutuksella kruunatun lähtövirran kipinöivän ja väläytellyt Harrison kyllä lupailee vasurillaan, mutta sähisevää raivokkuutta tämäkin hahmo kaipaisi ja reipas aktiivisuuslisä ei myöskään olisi pahitteeksi.

Tietysti eihän yksi lähtö tuossa parissa vain riitä 80-luvun vihankyllästämien penkintyhjentäjäisten jälkeen ja kyllä Val Jamesin sekä Mike Stothersin rivalry AHL:stä taottu myöskin lähtöhistoriaan, joten itsestäänselvien tanssiparien klassikoita nämä jätkät ja Dubissa Kramer hakee kyllä takarivistäkin.