Seuraavassa meikäläisen Kanada mahdollisimman pitkälle roolitettuna. Se nimittäin on satavarmaa, että Kanada jättää muutamat "turhat" tähdet pois, jotka nelosketjun minuuteilla olisivat aivan väärissä hommissa ja ottaa esim. alivoimarooleihin yleispelaajista parhaimmat ekspertit. Niin ne ovat aina tehneet ja tulevat aina tekemään.
Kolme ensimmäistä ketjua perustuu pelkkään laatuun.
Nash - Crosby - Iginla
Heatley - Thornton - Marleau
St. Louis - Getzlaf - Perry
Kolme maalintekoketjua, power-forwardeja, pleimeikkereitä ja snaippereita, parasta mahdollista laatua. Kaikkea löytyy, joten kemioidenkin pitäisi löytyä. Lansirannikon jengeistä tutut miehet keskenään samoihin ketjuihin.
Sitten mielenkiintoinen nelosketju, jonka valinnan perustelut ovat seuraavassa. Noista kolmen ensimmäisen ketjun pelaajista ainoastaan Patrick Marleau ja Rick Nash pelaavat seurajoukkueissaan ykkösalivoimaa, joten Kanada tulee ottamaan kaksi tällaista kaveria lisää saadakseen vahva av-tapponelikon. Spealisistit jäävät matkalle, mutta yleispelaajista Mike Richards, Mike Fisher ja Jordan Staal ovat vahvimmat kandidaatit.
Esimerkiksi Morrow ja Doan eivät ole tällä kaudella pelanneet omissa joukkueissaan alivoimaa suuressa roolissa, syystä tai toisesta, ja se pudottaa heidät varamiehiksi, vaikka he erinomaisia runteluketjun laitureita olisivatkin. Tilalle otetaan alivoimaa illasta toiseen tahkoavat rutinoituneet tappokoneet.
Mike Richards ottaa edelleen nelossentterin paikan, koska miestä voi käyttää työkaluna missä tahansa muussakin roolissa. Alivoiman ykkösmieheksi tulee laitahyökkääjän tontille Jordan Staal, kenties Kanadan paras alivoimapelaaja yleispelaajista tällä hetkellä. Toinen nelosketjun laituri on Ryan Smyth, Captain Kanada, kenties Kanadan paras maskipelaaja viime vuosilta. Mike Babcock tykkää maskipelaajista, uskokaa pois.
13. hyökkääjäksi nousee Mike Fisher, joka voi tuurata loukkaantunutta alivoimapelaajaa tai sitten tuurata Richardsia, joka kiekollisen pelaajan loukkaantuessa nostettaisiin ylempiin ketjuihin.
Kanadan parhaista yleispelaajista ja heistä omissa joukkueissaan ykkösalivoimaa pelaavista löytyy siis vain 5 kappaletta. Staal, Marleau, Fisher, M.Richards ja Nash. Näistä miehistä 4 tulee olemaan joukkueessa.
Hyökkäys jää tähän muotoon:
Nash - Crosby - Iginla
Heatley - Thornton - Marleau
St. Louis - Getzlaf - Perry
Smyth - M.Richards - Staal
(Fisher)
Loukkaantuneiden tilalle voi sitten alkaa huudella Brad Richardsia, Cammalleria, Toewsia, Penneriä, Eric Staalia, Carteria, Morrowia, Doania tai ihan ketä vaan, mutta näille kavereille ei nyt vain muiden terveenä ollessa ole käyttöä, kun rakennetaan timantinkova kärki ja siihen tueksi täsmäroolipelaajat. Tästä porukasta voidaan myöhemmin keväälle rakentaa vaikkapa kiva MM-Kisajoukkue.
Pakisto on hahmottunut pikkuhiljaa selväksi.
Sharks ketjun taakse:
Pronger - Boyle
Fyysinen, iso, laukova - kiekollinen, liikkuva, nopea. Left -right, täydellisesti palat kohillaan.
Ykköspariksi:
Niedermayer (C) - Weber
Sama roolijako kuin edellä, fyysinen ja kovan kudin omaava Weber ja kiekkoa hyvin ylöstuova Niedermayer. Left-Right.
Kolmospari:
Keith - Seabrook
Kemioiltaan kenties liigan paras pakkipari juuri nyt. Jäätävän vahvaa oman pään peliä. Ja tietysti Left-Right. Erikoispari alivoimaan, ei asiaa ylivoimalle.
7. pakki
Bouwmeester
Joka roolin erikoismies, yli-alivoimat sujuu, vahvaa luistelua, kiekollista peliä ja pärjää väännöissäkin erinomaisesti.
8. pakki (jos 13. hyökkiä ei valita)
Green
Ylivoiman mahdollinen supertykki, joka voi nuosta suoraankin kokoonpanoon, jos esim. Weber tai Boyle ei onnistu. Kaksi edellämainittua alkuasetelmassa silti vielä niskan päällä, koska ovat oman pään pelin kannalta varmempi valinta ja Kanadan ylivoiman tehokkuus ei ole Mike Greenistä kiinni. Tarvittessa Bouw-Green kaksikosta saa vielä neljännen left-right parin, jos Kanada jostain syystä haluaa pelata 8 pakilla.
Siinä se, raudanluja kahdeksikko. Doughty ei pääse opintomatkalle mukaan, koska edellä nyt vain on yhtä päteviä ja kokeneempiä kavereita.
Maalivahdesta en viitsi todeta sen kummempia, koska ne tuntuvat olevan jo koko maailmalle selvät. Ja ihan ansaistusti ovat. Fleury opintomatkalla lahjakkaimpana kanadalaisvahtina ja pelaavat jampat kaksi parasta tarjolla olevaa. Cam Ward varasijalla. Luongo vahtii luukkua ja Brodööri ottaa kiekkoja kiinni.
Lopullinen kokoonpano:
Nash - Crosby - Iginla
Heatley - Thornton - Marleau
St. Louis - Getzlaf - Perry
Smyth - M.Richards - Staal
Fisher
Niedermayer - Weber
Pronger - Boyle
Keith - Seabrook
Bouwmeester
(Green)
Brodeur
Luongo
Fleury
Ylivoimat (kuvio ikäänkuin ylösalaisin katsottuna, Nash&Smyth keskellä maskimiehenä)
Weber - Niedermayer
Crosby - Nash - Iginla
Boyle - Pronger
Thornton - Smyth - Heatley
Alivoimat:
Marleau - Staal
Keith - Seabrook
M.Richards - Fisher
Pronger - Bouwmeester
Crosby - Nash
Niedermayer - Weber
St. Louis - Getzlaf - Perry vitjaa ei periaatteessa käytetä erikoistilanteissa ja siksi ketju onkin aina se, joka tulee ensimmäisenä jäälle ylivoimien ja alivoimien jäljiltä. Tasakentällisin ehdottomasti heillä iso rooli.
Odotellaan jännityksellä Yzermanin ja Babcockin valintoja.