Viimeinen näytös.
Pronssipeli on aina tosi haikea. Taustalla on pettymys finaalipaikan karkaamisesta. Se on kauden tai turnauksen viimeinen peli, joukkue on siinä viimeisen kerran koossa. Haikeus kuuluu penkkiurheiluun.
KalPan tämän kauden joukkueella on nyt viimeisen kerran mahdollisuus näyttää mistä se on tehty, saavuttaa yhdessä jotain mikä jää mitalitilastoihin, ja ottaa seuralle seurahistorian neljäs mitali.
Kannattajana haluaisin olla paikanpäällä, ja olisi ollut upeaa, jos tämä peli olisi Montussa. Vaan ei, taas saadaan kamppailla pronssista vieraskaukalossa.
Haluan tästä voiton, meille kaikille.
Hassua kyllä, ajattelen että halutessaan tuo joukkue pyyhkii Kärpillä Raksilan jäätä. Riippumatta siitä onko tämä totta tai toteutuuko se, ei ole ihan pieni asia uskoa näin omasta joukkueestaan. Kausi on siis ollut hieno.