Kyllä tuossa joukkueessa olisi mielestäni yhdelle puolustajallekin tilausta, mutta enemmän kallistun siihen, että nuo päästetyt maalit on enemmän seurausta valitusta pelitavasta kuin varsinaisesti puolustuskaluston heikkoudesta ja monesti ongelmat alkavatkin jo hyökkäyspäässä. Siellä hävitään välillä räikeästi kaksinkamppailuja eikä onnistuta peittämään tai katkaisemaan syöttölinjoja. Vastustaja pääsee näin ollen kääntämään pelin ylivoimaisena liian nopeasti vastaan. Tässä mielestäni Kantola ja Jokinen olivat erityisen hyviä aikaisemmilla kausilla.
Siellä on esim. meidän ehdoton ykköspakkimme Lappalainen ollut pakkiparinsa Galletin kanssa monen monta kertaa sen ratkaisevan potkun vastustajaa perässä, kun vastustaja on yhdellä murtavalla syötöllä ohittanut KalPan viisikon. Ollaan tilanteessa jossa vaikea on aina puolustajaakaan syyttää, kun hyökkäyspeliin odotetaan tukea puolustajien nousuilla. Hyökkäysalueella meillä on ollut ehkä jopa yllättävänkin tehokas puolustus Nousiaisen puuttumisesta huolimtta.
Tuo pelitapa nojaa vahvaan maalivahtipeliin ja Eerolta vaaditaan vahvaa onnistumista lähes joka pelissä. Tätä ei olla aina välttämättä saatu, mutta taas välillä Kilpeläinen on täysin ohittamaton. Mielestäni Kilpeläinen on edelleen täysin riittävä ykkönen, mutta millä pelimäärillä ja minkälainen sparraaja aisaparina tulisi olla, onkin kinkkisempi mietittävä.
Yksi merkittävä seikka noissa päästetyissä maaleissa on toki siinä, että alivoima ei ole ollut totutun hyvää. Tuskin se Kantolan liittyminen joukkueeseen haitaksi olisi myöskään tässä mielessä. Vaikka hyökkääjän perään olen kaipaillutkin, niin ei se aina tarvitse tarkoittaa sitä, että hankinta iskisi maaleja illasta toiseen. Vaikka Kantolan kohdalla varsin kohtuullisesta tahdista ollaan aikaisempina vuosina totuttu nauttimaankin.
Viimeksi muokattu: