choose_life
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- -
Mietitäänpä asiaa. Kun KalPa teki nousun takaisin liigaan ja Virta astui puikkoihin, oli meillä kasassa nippu mestisukkoja höystettynä muutamalla liigatason miehellä. Siltikin vaikka pari kautta sarjataulukossa kontattiin tehtiin Kuopiossa pelillisesti suuria tekoja, jotka kiinnostivat niin savossa kuin myös kauempanakin. Myös organisaatiossa tehtiin hyviä sainauksia tärkeille palleille ja haalittiin yhteistyökumppaneita, halliinkin satsattiin. Yleisö heräsi ja organisaation ympärillä oli hyvää pöhinää. Virran tuohon aikaan paras pelitapa sai heikkolahjaisen seuran pelaamaan mestarijoukkueen elkein. Taidot eivät vaan riittäneet mestaruuteen asti, mutta mitalit ripustettiin silti kaulaan. Pronssi oli kova juttu.
Vaikka kaikki näytti hyvältä, oli KalPa ottanut kuitenkin organisaatiopuolella pari huojuvannäköistä harha-askelta kun henkilökohtaisten syiden takia ylimmältä pallilta syrjään jättäytynyt korvattiin Kapasen Kimmolla. Pieni piiri otti organisaatiosta entistä enemmän päätäntävaltaa.
Seuraava suuremman luokan ja ehkä kovin kohtalokas harha-askel otettiin, kun Tuokkolalle annettiin kenkää. Tuokkola oli ollut organisaatiolta luonnollinen ja mainio valinta jatkamaan hyväksi havaitulla tiellä. Tuokkola oli jopa jalostanut pelitavan Virtaa "paremmaksi" ja tuloksena oli piikkipaikka playoffeihin lähdettäessä.
Potkut olivat katastrofaaliset varmaan suuremman yleisön silmissä, mutta sitä ne varsinkin olivat KalPan kannattajien keskuudessa. Syy jäi hämärän peittoon ja organisaatio jatkoi Kimmon aikakauden viitoittamilla epämääräisillä ulostuloilla. Kannattajille aiemmin niin laadukkaana ja kehittyvänä organisaationa näyttäytynyt KalPa alkoi muistuttaa puuhastelijoiden kerhoa, joka teki päätöksiä enemmänkin tunteella kuin tiettyä linjaa ja tavoitetta noudattaen.
Näinpä, mutta yksi asia on silti syytä muistaa: jääkiekossa ei edelleenkään voiteta yhtään mitään jauhamalla toteutuskelvottomia kvasi"tieteellisiä" teorioita mediassa ja riplaamalla neppisleikkejä kaikkialla muualla paitsi siellä, missä ratkaisut tehdään. Eikä kaukalon reaalimaailman muuttujia huomioon ottamattomalla pelitavalla, joka on tosipaikan tullen lähes lapsellisen helppo pelata pois jopa x kertaa heikkotasoisemmalla porukalla (Espoon Blues ja kevät 2012, anyone?) Niin kauan kuin tätä faktaa ei seurajohdossa, pelaajapolitiikassa ja valmennuksessa tunnusteta, nimenomaan siellä urheilullisella puolella perustavaa laatua oleva "valuvika" ei korjaannu.
Tuokkolan potkuista taas on sanottu kaikki mahdollinen, ja idioottimaiset & varsinkin idioottimaisesti hoidetut ne olivatkin. Asian jauhaminen ei kuitenkaan enää auta mitään tai ketään, ei liioin koko paskasaavin kaato suht mahdottomaan paikkaan joutuneen Laukkasen niskaan. (Jauhannan ja yleisen huhumyllyt, epäselvyydet ym. olisi tietysti voinut osin välttää edes jotenkin asiallisella tiedottamisella, mutta tämä oli tunnetuista syistä mission impossible.)
Se, miten tästä etenpäin, on ainakin näin matkan päästä (luojankiitos, toim. huom... no äh, huonoa herjaa:) melkoinen arvoitus. Mutta huonomminkin on tosiaan mennyt ja voisi mennä. Jos lusikka otetaan sekä toimistolla että jään tasolla kauniiseen käteen ja maltetaan alkaa rakentaa enemmän (inho)realismiin kuin siihen tunnepoukkoiluun ja sisäpiirisäätöihin perustuvaa uutta linjaa, hienoa. Mitään jättiharppausta ei voi eikä tarvitse tapahtua vuodessa tai kahdessakaan, mutta selvemmät sävelet ja tietty uudistuminen alkavat todella olla tarpeen.
Viimeksi muokattu: