Vähäsen nolottaa kirjoittaa allaoleva näin lokakuussa, etenkin kun ollaan kolmantena sarjataulukossa ja kaikki vaikuttaisi olevan ihan hyvin. Luultavasti onkin. Mutta...
Kyllähän tässä vähäsen on sellainen pelko persiissä että jokakeväinen murhenäytelmä tulee jälleen toistumaan playoffeissa. Pari Halosta ja Kolehmaista ei valitettavasti tee kevättä kun koko muu joukkue on edelleen sitä samaa vanhaa Kalevaa, ei siinä tarvitse vastustajan koutsin kuin skoutata #18 ja #55 pimentoon etukäteen pelistä ja sitten kentällä viiletttääkin enää niitä samoja vanhoja tuttuja mikkihiiriä jotka pitää vain paiskoa päin seiniä niin Koskinen joutuu tiukille, lopulta sulaa ja mitenkäs tässä näin kävi. Koko joukkueen pitäisi asenteeltaan olla sanalla sanoen vittumaisempi ja kovempi. Veikkaisinpa että "vittumainen" ei ihan ole se adjektiivi mikä playoff-vastustajan näkökulmasta tarkasteltuna tulee KalPasta mieleen, ellei nurkissa pörräämisiä lasketa. Ei meiltä edes taklaa hyvin kuin pari äijää (Junnilan taklauksia ei nyt lasketa). Hyvin pieni positiivinen askel uskoakseni parempaan suuntaan on Salmisen haastattelussa kertoma eräs ero Tuokkolan ja Laukkasen välillä: Laukkanen kuulemma korottaa ääntään paljon enemmän jos peli ei kulje.
Mutta siis koko joukkue pitäisi kerätä yhteen ja jollain taikasauvalla heittää jotain Asenne 2013 (TM)-taikahiekkaa koko sakin ylle.
Muutenkin mietin tässä pari päivää sitten, että onko sattumaa... no voi hyvinkin olla sattumaa, mutta kuitenkin: onko sattumaa, että viimeksi KalPa saavutti parhaan lopullisen sijoituksensa (pronssimitali) keväällä 2009 kun runkosarjassa lopullinen sijoitus oli kuusi ja sen jälkeen on tiputtu laulukuoroon aikaisemmin vaikka runkosarja on päättynyt paremmin - viime keväänä jopa sen voittoon? Voisiko olla, että vaikka KalPa pärjää nykyään todella hyvin runkosarjassa, nimenomaan juuri tämän takia vastustajaleirien valmentajat osaavat lukea KalPan pelikirjan todella hyvin kevään tärkeimpiin peleihin mennessä: häviävät kyllä KalPalle otteluita pitkin runkosarjaa, mutta vastapainona pystyvät katsomaan miten hävisivät ja millaisista tilanteista KalPa sai tehtyä maalinsa, rakennettua maalipaikkoja. Nämä suljetaan pois keväällä, samalla kun säännöt muuttuvat ja pelin henki muuttuu oleellisesti. KalPan pelityyli taas ei pienistä muutoksista huolimatta ole viime keväinä mitenkään erityisesti playoffeissa muuttunut. Eipä siinä, hyvinhän Blues-sarja alkoi, mutta syystä (Huhtala vs. Koskinen) tai toisesta (Marjamäki onnistui herättämään joukkueensa) siinä kävi niin kuin kävi.
Voihan olla, että tehotiimi Laukkanen/Hirvonen/Kauhanen onnistuu kehittämään jotkin ihmepöperöt, joiden avulla KalPa viimein onnistuu välttämään muutamana viime keväänä liian aikaisin tulleen noutajan. Toisaalta voi hyvinkin olla, että ei onnistu ja sitten taas mietitään, että mikä ihme tässä nyt oikein on. Ja yleisöä käy taas peleissä hieman vähemmän, kun "ei ne kuitenkaan pärjää".