On kyllä erikoinen ratkaisu pudottaa juuri Salminen ja Kerman kokoonpanosta. Herättelyähän sillä varmasti haetaan, mutta eilisillä otteilla katsomoon olisi paremmin sopineet esim. Kiiskinen ja Kapanen kuin em. kaksikko.
Ehkäpä tämä on jotain omituista käänteispsykologiaa, jolla halutaan saada muutkin tajuamaan että tartteis varmaan meijänkin tehdä jotain nyt kun ei oo Sakke ratkomassa. En tiedä, kummalliselta tämä ratkaisu tuntuu.
Eilenkin Koskinen vedettiin penkille YHDEN virheen jälkeen, joka ei varmasti ainakaan vähennä noita henkisiä gorilloja niskasta.
Minusta tuossa on edelleenkin oleellista, ettei Koskista vaihdettu heti sen maalin jälkeen. Eli mahdollisuus annettiin jatkaa mutta valitettavasti oli nopeasti havaittavissa ettei Koskinen kyennyt jatkamaan ottelua eteenpäin. Sen verran löysällä kasetti tällä hetkellä on, että totaalinen purkautuminen tapahtuu erittäin helposti, eikä sitä ainakaan saman pelin aikana saa takaisin kelatuksi. Enkä sano tätä nyt mitenkään vittuilen tai vähätellen Koskista kohtaan, mutta asia on äärimmäisen huolestuttava.
Kiinnostaa erittäin paljon tietää mikä tällaiseen tilanteeseen voi ylipäätään johtaa?
A) Tuliko otteluita alkuun liikaa verrattuna alku- ja viime kauden pelattujen pelejen määrään ja tästä olisi seurannut lievä fyysinen ja/tai henkinen väsymys, joka sitten näkyi heikentyneinä otteina ja tappioina? Ja tässä henkisessä lukossa ja epäonnistumisen oravanpyörässä Koskinen siis yhä olisi? Vaikea uskoa tähän, ja tosiaan Toivosen lisääntynyt peliaika olisi luullut antaneen mahdollisuuden laadukkaaseen harjoitteluun ja lepoon (myös pään).
B) Eikö Koskinen nimenomaan juuri kestä kilpailutilannetta? Tuliko sillä asenteella että on automaattinen ykkönen ja kun Toivoselle ryhdyttiin antamaan enemmän vastuuta, se olisi sekoittanut paletin totaalisesti?
C) Epäonnistunut maajoukkuereissu? Mikä sen vaikutus on ollut? Tuntuisi ainakin maallikon silmin, ettei yksi epäonnistunut maajoukkuepeli voi olla ainoa syy ongelmille.
D) Ahosen saappaat ja niiden tuoma paine? Alkuunhan kovasti Koskiselta tivattiin, miltä tuntuu tulla Europaan kuumimman veskarin paikalla joukkueeseen, joka on pelannut suvereenin syksyn ja tavoitteet ovat pitkällä keväällä. Silloin ensimmäisten voittojen jälkeen Koskinen kovasti vakuutteli, ettei se vaikuta mitenkään omaan peliin. Voiko sitten kuitenkin olla, että ulkopuolelta tullut paine yhdistettynä mahdollisiin omiin tavoitteisiin / itse asettamiin paineisiin on luonut mörön?
E) Onko siviilipuolella mahdollisesti jotain ongelmaa joka heijastuu noin vahvasti peliin?
F) Joku muu syy tai jonkinlainen yhdistelmä edellä mainittuja?
Selvää on, ettei torjuntataidot ole voineet hetkessä kadota minnekään, mutta se tärkein, eli päänuppi, on totaalisen jumissa. Kuka ja miten ongelma selvitetään ennen pleijareita, siinäpä se tuhannen taalan kysymys.