On tosiaan hyvä muistaa, että Raumalla pelatut ottelut olivat kestoltaan vain puolet siitä ajasta, minkä verran tarvitaan taistelua runkosarjassa edes tasapelipisteen eteen.
Siitä, jaksaako KalPa runkosarjassa noudattaa omaa hyvään liikkeeseen perustuvaa pelitapaansa täydet 60 minuuttia, en ole huolestunut. Syyksi, miksi kesän minipelien niukat voitot saattavat vaihtua talvella ainakin osaksi niukkoihin tappioihin, näkisin ennemminkin liigavastustajien selvästi kovemman rutiinin.
Rutiinia ei tule kuin toistojen kautta, joten sen puutetta on turha murehtia. Rutiinia voi korvata menestyksekkäästi itseluottamuksella, aivan kuten taitoa taistelutahdolla.
Itseluottamuksen kannalta Rauman ottelut olivat erittäin tärkeitä, paitsi tulosten kannalta, niin etenkin siksi, että joukkue sai konkreettisen esimerkin pystyvänsä pelaamaan otteluiden voitosta mikäli oma maalivahtipeli onnistuu ja kädet eivät kärsi kroonisesta jäätymisestä maalipaikoissa.
Nimenomaan hyvällä itseluottamuksella omaa pelitapaansa noudattamalla KalPa Raumalla menestyi. Tästä hyvinä esimerkkeinä olivat uskallus ja rauhallisuus kiekollisena omalla puolustusalueella sekä terve röyhkeys, jolla pyrittiin ajamaan maalia kohti sen sijaan, että etsittäisiin syöttöpaikkaa viimeistään heti hyökkäyssinisen ylittämisen jälkeen.
Mielestäni parhaiten oma pelitapa toimi välierässä Lukkoa vastaan. Ensimmäinen erä oli vahva ja aktiivinen, suorastaan nautittavaa katsottavaa. Toisen erän alussa kotiyleisöäkin aktivoinut Lukon johtomaali ei vaikuttanut omaan suorittamiseen. Pelitapaa säädettiin hieman tarkemmaksi, mutta aktiivisuus pysyi koko ajan yleisilmeenä. Aktiivisuuden ansiosta syntyi myös finaalipaikan sinetöinyt Hämäläisen oman maalin nurkalta lingottama 3-1 maali, kun kiekko karvattiin omalla puolustusalueella pois eikä tyydytty vain keskialueelle heitettyyn löysään purkukiekkoon.
Ennen Lukko-ottelua joukkueella oli alla yhteensä yhden liigaottelun verran yhteisiä minuutteja ja siinä ajassa ei vielä kaksista itseluottamusta luoda. Raumalla nähty itseluottamus muodostui kolmesta asiasta; Muutaman edellisen kauden menestyksekäs oman pelitavan noudattaminen, muutaman edellisen kauden ajan hyvin pitkälti kasassa ollut runko sekä hyvä alku Pitsiturnaukselle. Rungon yhtenäisyydestä kertoo paljon se, että mukana olleista 22 pelaajasta peräti 16 sai otteluita KalPassa tililleen jo viime kaudella.
Itselle tärkeintä ensi kauden osalta on, että joukkue pelaa omalla aktiivisella pelitavallaan ottelut loppuun asti ja että pelaajat uskaltavat yrittää jäällä myös omia temppujaan, kuten Salonen teki läpiajossaan finaalin tilanteessa 0-2 - jalkakikan.
Tulevan pitkän ja kivisen runkosarjan jokaista pistettä pitäisi osata arvostaa, vaikka se olisi tasapelipiste ja tulisi sitten voittoputkessa sen hetkistä peränpitäjää vastaan koti-Niiralassa. Ei siihen tyytyväinen välttämättä tarvitsisi olla, mutta arvostaa sitä pitäisi osata. Ja ei antaa vaikuttaa voittojen ja tasapelien arvostukseen tasaisesti tulevien pisteiden / tappioputkien.
#17:) kirjoitti:
Huhujen mukaan Hannes ois matkannut amerikoihin, tai ainakin matkaa lähiaikoina ja tarkastelee jo aiemmin kiikaroituja kanukkeja ja usalaisia, alustavat neuvottelut olisi kuulema jo melkoisen pitkällä.
Vaihtoehtoja on kaksi ja päädyn siihen, että kirjoitat itseäsi(kin) hauskuuttaen perätöntä tietoa. Tai sitten lähteesi ovat tietoja sinulle kertoessaan hauskuuttaneet itseään.
Hannes ei ole lähdössä Pohjois-Amerikkaan pelaajia kartoittamaan, ei ole ollut lähdössä missään vaiheessa. Kyseinen juttu on vitsinä heitetty ja se on jäänyt elämään. Jos asiaa miettii, niin mihin aikaan vuodesta pohjois-amerikkalaiset pelaajat menevät jäälle? Milloin heillä alkaisi sitten edes harjoitusottelut? Nii-in..