Just niin ristiriitaisesti ja kahtiajakoisesti kannattajat reagoi täällä Kikon lähtöön kuin on persoonana itse lähtijäkin. Minullakin menee tunteisiin, koska viimeksi tänään päivällä kelasin ties kuinka monetta kertaa sen Jukurit-pelissä tapahtuneesta maalista joku miljoona kertaa katsotun videon, jolla itsekin satun yhtenä pikselinä C-katsomossa Kikon maalia hurraamaan. Mutta ymmärrän hyvin ja jopa enemmän niitä, jotka sanovat päätöksen olleen ainoa oikea ratkaisu. Kalle on näitä vaikeita tilanteita jo pelaajaurallaankin nähnyt ja uskon, että tässä on toiminut oikein valmentajien ja pelaajien ennen kautta allekirjoittamien arvojen mukaisesti.
Päätökseen eniten pettyneitä yhdistää paha olo, jota kohdistetaan nyt sekä pääkoutsiin että urheilujohtajaan. On tässä monen monituiseen otteeseen myös manattu sitä, kuinka Kalle ennen kautta lupasi, että mestaruuden jälkeen ei ala uusi projekti kokonaan alusta, vaan tässä pyritään enemmänkin jatkumoon, jossa menestysvuodet seuraavat toisiaan... dynastiaksikin joku voisi tällaista kutsua. Mutta sanoiko Kalle tosiaan näin? Siis lupasiko? Vai totesiko vain, että tavoite on tämä? Siinä on vissi ero. Kilpaurheilussa, jossa voittamisen ja häviämisen marginaalit ovat pienet ja sattuman merkitys lyhyellä aikavälillä (~alle vuosi) suuri, olisi aika ylimielistä henkselien paukuttelua todeta urheilujohtajan suulla, että "voitetaan muuten seuraavakin mestaruus, ette mahda muut mitään, koska ähäkutti tämä ei ollutkaan Virran projektin päätös, vaan päätettiin tehdä tästä jatkumo". Markkinointipuolen kylttikampanjoissa yms. näin voidaan toki muita härnätä, mutta kyllä realismia on se, että jokainen kausi alkaa jokaisella joukkueella 0 pisteestä, ja mitä tahansa yllättävää saattaa kauteen mahtua. Seuraavaan kauteen lähdettäessä tavoite on aina parempi asettaa hieman yläkanttiin, mutta tavoite ei ole sama kuin lupaus. Ja tähän kauteen lähdettäessä tavoitetta oli toteutuneesta enää aika paha nostaa.
