Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, tänä keväänä kohtasivat Liigan ylivoimaisesti kahden parhaan valmentajan joukkueet toisensa. Yllätys oli, että huomattavasti nimettömämmällä joukkueella finaaleihin lähtenyt HPK Pennasen johdolla lopulta oli parempi. Onnittelut Pennaselle ja HPK:lle. Osoititte, että urheilullisuudella on vielä tänäkin päivänä suuri merkitys.
Jälleen kerran tuli todistetuksi, että jääkiekko on joukkuepeli ja myös se, että valmennuksella on väliä. Pennanen valmennustiimeineen on tehnyt todella suuren työn nyt saadun menestyksen eteen. Muistettakoon, että edellisellä kaudella HPK oli melkoinen vitsi, mutta Pennanen otti opikseen ja UTJ Toivola hienosääti tälle kaudelle joukkueen pelaajiston sopimaan Pennasen pelityylille. Lopputuloksena nähtiin, ettei raha Liigassa vieläkään ratkaise kaikkia asioita, vaan ennen kaikkea valmennus ja valmennuksen pelityylille täydellisesti sitoutunut joukkue.
Jos HPK:ta peilaa TPS:ään, niin TPS:n joukkue on koottu lähes päinvastaisella logiikalla eli TPS painottaa muutamiin huippuyksilöihin, joiden uskotaan ratkaisevan pelit. Tuollainen tyyli koota joukkue on osoittautunut erittäin monta kertaa monissa muissakin organisaatioissa epäonnistuneeksi, mutta aina sitä vaan yritetään silloin, kun rahaa on sopivasti käytössä ja raakaa työntekoa halutaan välttää. Myös monenlainen ammattitaidon puute edesauttaa siihen, että teksti-tv skouttausta tehdään, koska kuvitellaan, että tähtipelaaja on tähtipelaaja ihan missä ympäristössä tahansa, mutta tämäkin on harhaa, kuten täällä olemme nähneet monta monituista kertaa.
Ennen päättyneen kauden alkua Niittymäki totesi, että hän haluaa, että TPS menestyy myös kansainvälisissä otteluissa ja nimenomaisena toivomuksena oli, että jo tällä kaudella TPS olisi päässyt CHL:n loppuotteluun. Tuloksena oli, että TPS tipahti jo kättelyssä ja HPK:n mestaruus tarkoittaa sitä, ettei TPS enää ensi kaudella edes pääse mukaan CHL:ään. Kuitenkin Niittymäki totesi, ettei valmennuksen vaihtamista ensi kaudeksi edes harkittu, vaan Kaskinen jatkaa taaperrustaan TPS:n penkin takana ja ”ottaa oppia”. No, onhan sentään Pitsiturnaukseen vielä paikka jäljellä. Ehkäpä se onkin oikeampi ympäristö tällä hetkellä TPS:lle.
Niin kauan, kun TPS:ssä ei tajuta, mihin suuntaan jääkiekon kehitys on menossa eikä panosteta sen edellyttämiin asioihin, ei menestystä eikä edes positiivista kehitystä tule tapahtumaan. Jo nyt on tilanne sellainen, että kaikki lupaavat ja kehityskelpoiset pelaajat ihan omia junioripelaajia myöten kiertävät TPS:n kaukaa ja joukkue joudutaan kasaamaan vailla minkäänlaista punaista lankaa.
TPS onkin todella surullisessa tilanteessa. Talous sakkaa vuodesta toiseen eikä urheilullista menestystä tule, kun rahoittajien rahaa ei osata käyttää oikein. Jos ammattimiehet organisaation eri tasoilla olisivat asialla, niin TPS:n budjetilla voisi vallan hyvin voittaa mestaruuden, koska HPK:n joukkuekin osoitti, ettei raha ratkaise vaan yhteishenki ja sitoutuneisuus menestyksen saavuttamiseen.
Toivottavasti TPS:ssä analysoitaisiin nyt todella tarkkaan, miksei hommasta nykyisin todellakaan tule muuta kuin suuria puheita ja pieniä tekoja.