Helsingin Sanomien mielipidepalstalla on viime päivinä kovasti otettu kantaa siihen asiaan, että kouluissa opiskelee kasvuiässä olevaa nuorisoa ja usein samallakin luokkatasolla opiskelevien lasten pituuserot voivat olla hyvinkin isoja. Silti nämä erimittaiset lapset joutuvat istumaan tunneilla pitkiä päiviä SAMANKORKUISISSA pulpeteissa. Seurauksena on selkä- ja niskakipuja, sekä yleistä vittuuntuneisuutta.
HS:n mielipidepalstalla esim. lukiolaiset toivoivatkin kouluihin säädettäviä työpöytiä, että he voisivat niitä sitten itse säädellä mielensä mukaan.
EI TULE ONNISTUMAAN, sanon minä!
Tässäpä esimerkkiä minun koulustani:
Viime kesän aikana kouluun hankittiin ATK-luokkiin 160 hienoa konttorituolia - sellaisia joissa on korkeussäätö kaasujousella, ja säädöt erikseen selkätuen korkeudelle ja selkätuen etäisyydelle istuinosasta.
Kun koulua oli käyty öbaut kuukausi, niin oppilaat olivat "säädelleet" kaikki 160 tuolia käyttökelvottomiksi... säätönamiskat lojuivat pitkin lattioita ja kaapinpäällisiä, irtonaisia selkätukia löytyy milloin mistäkin, jopa koulun ulkopuolelta ja kaasujouset ovat tuhannessa solmussa.
Että näin käy kun oppilas "säätelee". Ja nyt ei siis ole kyse lasten- eikä eläintarhasta, vaan oppilaitoksesta jossa nämä ihmisenkuvatukset ovat "opiskelleet" jo 10-13 vuotta.
Sellaista oppilaitosta ei ole olemassakaan (eikä tule syntymäänkään), jolla olisi varaa palkata jokaiselle koulun oppilaalle OMA HENKILÖKOHTAINEN vahtimestari-talonmies. Nimittäin se olisi ainoa systeemi jolla koulun huonekalut pysyisivät edes jotenkuten käyttökunnossa.
Ja turha sanoa että eikö niihin tuoleihin tai pöytiin voisi laittaa sellaisia säätönamiskoita joita ei saisi irti, nimittäin sellaista säätönappulaa ei ole keksittykään. Ainakin meidän koulussa tuntuu jokaisella oppilaalla olevan varusteenaan jonkinlainen MacGyver-työkalu, koska edellä kerrotun lisäksi koulun vessojen ovien lukoista ja saranoista häviävät ruuvit, seiniin ruuvatut vaatenaulakot katoavat ja tuuletusikkunoista häipyvät avauskahvat.
HS:n mielipidepalstalla esim. lukiolaiset toivoivatkin kouluihin säädettäviä työpöytiä, että he voisivat niitä sitten itse säädellä mielensä mukaan.
EI TULE ONNISTUMAAN, sanon minä!
Tässäpä esimerkkiä minun koulustani:
Viime kesän aikana kouluun hankittiin ATK-luokkiin 160 hienoa konttorituolia - sellaisia joissa on korkeussäätö kaasujousella, ja säädöt erikseen selkätuen korkeudelle ja selkätuen etäisyydelle istuinosasta.
Kun koulua oli käyty öbaut kuukausi, niin oppilaat olivat "säädelleet" kaikki 160 tuolia käyttökelvottomiksi... säätönamiskat lojuivat pitkin lattioita ja kaapinpäällisiä, irtonaisia selkätukia löytyy milloin mistäkin, jopa koulun ulkopuolelta ja kaasujouset ovat tuhannessa solmussa.
Että näin käy kun oppilas "säätelee". Ja nyt ei siis ole kyse lasten- eikä eläintarhasta, vaan oppilaitoksesta jossa nämä ihmisenkuvatukset ovat "opiskelleet" jo 10-13 vuotta.
Sellaista oppilaitosta ei ole olemassakaan (eikä tule syntymäänkään), jolla olisi varaa palkata jokaiselle koulun oppilaalle OMA HENKILÖKOHTAINEN vahtimestari-talonmies. Nimittäin se olisi ainoa systeemi jolla koulun huonekalut pysyisivät edes jotenkuten käyttökunnossa.
Ja turha sanoa että eikö niihin tuoleihin tai pöytiin voisi laittaa sellaisia säätönamiskoita joita ei saisi irti, nimittäin sellaista säätönappulaa ei ole keksittykään. Ainakin meidän koulussa tuntuu jokaisella oppilaalla olevan varusteenaan jonkinlainen MacGyver-työkalu, koska edellä kerrotun lisäksi koulun vessojen ovien lukoista ja saranoista häviävät ruuvit, seiniin ruuvatut vaatenaulakot katoavat ja tuuletusikkunoista häipyvät avauskahvat.