Kaikkien aikojen TOP5-bändit sinulle?

[Czescku]

Ei mitään järjestystä:

Garbage (Shirley on ihana ja musiikki täydellistä. tein ensimmäisen nettilevytilaukseni kesällä kun tilasin uuden cd:n amazon uk:sta)
MSG (McAuleyn aikainen. Vaikka kitaramiehiä olenkin niin pidän myös siitä, että laulaja osaa laulaa)
Rainbow (Joe Lynn Turnerin aikainen, sama perustelu)
Meat Loaf (90-luvulla, uudempi tuotanto on vierasta ja vanhempi heikohkoa läpimurtolevyä lukuun ottamatta, mutta tuo 90-luvun bändi soitti nekin paremmin)
Extreme (youtubesta löytyy 2012 live in boston keikka, olen katsonut monta kertaa. laulaja, basisti, kitaristi (ei sitä komppikitaristia aina tarvitse) ja rumpali eikä mitään muuta (no joo jokunen efekti väkisin kun levytetyissäkin on). aivan upeaa).

Bubbling under:
Yngwie Malmsteen (1988 eli Odysseyn aikainen bändi, jossa oli hyvä laulaja - aiemmin mainittu Joe Lynn Turner)
Guns n' Roses (Illusion 2 oli ensimmäinen levy, jonka ikinä omilla rahoillani ostin)
WASP (ensimmäinen LP levy, jonka ikinä sain. Kuuntelen vieläkin satunnaisesti, Blackie on äijä)
Egotrippi
Zen Cafe
Apulanta

 

[cottonmouth]

Tuus ny @cottonmouth pistämään omat beastie boys'isi järjestykseen.

1. The Sounds
2. The Hives
3. Beastie Boys
4. PMMP
5. Blink 182

Ylipäätään olen kyllä niin kliseisen kaikkiruokainen musiikin suhteen, että yksittäisiä bändejä oli oikeastaan The Soundsin jälkeen vaikea nimetä. Esim. H.I.M.:ä olen oppinut arvostamaan ja pitämään biiseistä, mutta ei se koskaan ole bändinä minulle mikään juttu ollut.

 

[Individual]

Ihan karmeata, mä en maininnut Juicea ollenkaan. Nyt mainitsen:
JUICE

 

[Jakke76]

Hmm, mennään sillä millä nuorena tuli aloitettua ja vieläkin jatketaan:

1. KISS
2. WASP
3. Guns n´Roses
4. Twisted Sister
5. Iron Maiden

Mitä sitä hyvää muuttamaan...

Toisaalta TOP3:n jälkeen voisi hyvinkin olla Metallica, Ramones, ACDC..... Tuo lista on kyllä loputon jos siihen lähdetään

 

[sonnychiba]

1. Korn, vieläkin tekevät maailman parasta musiikkia.
2. Prodigy, melkein yhtä kova kuin Korn.
3. Ghost Brigade, lopettivat aivan liian aikaisin.
4. Ghost, listan uusin tuttavuus.
5. In Flames, pakko tämä perusbändi on laittaa jokaiselle top-listalle.

Edit. Kävi vahinko ja unohdin Sonata Arctican...

 

[PeteX]

1. Slade, kaikki alkoi heistä
2. Hurriganes, vallankumous Suomessa
3. Stray Cats, palautti uskon
4. Melrose, musatyylit tyylillä sekaisin
5. Freukkarit, älykästä älyttömyyttä (huomenna keikalla Malmilla)

Edit: typo

 

[Barnhill]

Vaikeaa on laittaa vain viittä, kun joka aikakauteen on kuulunut useampi suosikki. Tässä nyt niitä nimiä, jotka ovat ehkä vaikuttaneet eniten musiiikkimakuuni:

Nazareth - ensimmäinen iso juttu itselleni 70-luvulla, jonka musiikin vaikutus kuuluu edelleen musiiikkimaussani
Buddy Holly - 70-luvun lopun 50-luku villityksen kautta löytynyt helmi, joka on kestänyt mukanani kohta 40 vuotta
Creedence Clearwater Revival - tämäkin bändi ollut mukanani koko elämän.
Bruce Springsteen - The River ja Born in the USA levyt olivat varmaan soitetuimpia automankassani koko 80-luvun.
Social Distortion - myöhäisemmän aikuisajan löytöjä, When the Angels Sing kolahti kuin miljoona volttia ja kohta olinkin hankkinut lähes koko tuotannon.

 

[Vuokralainen]

Vaikka aiemmin kirjoitin etten pysty, niin pistetään nyt sitten vaikkapa juuri tämänhetkiset. Huomenna nää voi olla eri.

Sielun Veljet
The Beatles
The Rolling Stones
Juliet Jonesin Sydän
Juice Leskinen bändeineen

 

[Christian74]

Kolme ensimmäistä on helppo sanoa:

1. Deep Purple

DP on aina kolahtanut mulle todella kovaa ja heidän musiikkinsa on kestänyt aikaa erittäin hyvin. Erikoista on se että vaikka monessa asiassa ajan kuluessa ja iän karttuessa maku usein muuttuu niin Purple on vaan ollut mun suosikkini aina. Hieno bändi ja hienoa musaa.

2. Pink Floyd

Tässä yhtä selkeä kakkossuosikki. Erittäin laaja skaala eri tyylisiä mestariteoksia. Bändi oli kolmen eri mestarin komennossa aina yhtä mielenkiintoinen ja yllättävä mutta silti laatuun saattoi luottaa aina. Itseäni kiehtoi aina Syd Barrettin nerous, Watersin aikojen pitkät taideteokset mutta eniten Gilmourin kitarointi ja ne huikeat soolot. Hienoja melodioita ja mahtavia biisejä läpi linjan.

3. Gary Moore

Tykkään kuin hullu puurosta ja tämän mestarin kitara lauloi sellaisia sooloja että oksat pois. Ehdottomasti aliarvostettu suuruus oli Gary ja uskoisin että hänen tuotantonsa tulee elämään ikiajat ja nousemaan jopa suurempaan tunnettavuuteen ja suosioon kuin miehen aktiiviaikoina.

Näiden jälkeen menee vaikeammaksi mutta heitetään numerot 4 ja 5 ihan fiiliksellä.

4. Iron Maiden

Tätä tuli varsinkin teiniaikoina ja vielä nyt myöhemminkin luukutettua huolella. Maidenilla on aina ollut oma tyylinsä jolle se on pysynyt uskollisena koko mahtavan uransa ajan. Näinollen en yhtään ihmettele sitä että sen fanitkin on pysyneet sille uskollisina. Keikkataltiointeja katsoessa siellä heiluu älytön määrä 40-50-vuotiaita heviäijiä nuorempien joukossa. Suosio pysyy ja uusia faneja tulee.

5. Eppu Normaali

Täytyy tähän yksi kotimainen mukaan saada hittolainen. Popeda ja Yö on kovia nekin mutta Eput vielä piirun parempi. Mahtava määrä hittejä ja materiaalia joka ei petä odotuksia. Mukana ihan helmiäkin. Ja ne riimittelyt! Akun tehdas toimii.

 

[Pekkis]

Vaikeaahan näitä on järjestykseen laittaa, mutta yritetään.

1. Huey Lewis and the News
- tämän bändin tuotantoa on tullut eniten kuunneltua

2. Stray Cats
- kolme loistavaa muusikkoa ja huikea meininki

3. Genesis
- Phil Collins on nero

4. Billy Idol
- aliarvostettu, mulle on aina uponnut

5. Nightwish
- Floor muutti tämän bändin minulle mieluisaksi

 

[Ollakseni]

Kokeillaanpa. Voepi olla ihan hauskaa.

1. Slayer
2. CMX
3. Death
4. Tool
5. Dead Kennedys

Silleesti sitten. Nuo voivat olla aika kiveenhakatut. Kaikkia kuuntelee aina mielellään.

 

[SamSpade]

1. Santana
2. Rainbow
3. Motörhead
4. Dr Feelgood
5. Depeche Mode

Keikkuvat siinä rajoilla
Talking Heads
The Doors

 

[Prof. Puck]

En arvostele, ma kusun vaan....

Useampikin nimimerkki on nostanut itselleen TOP-5 kaikkien aikojen bändien joukkoon Zen Cafen... siis mitä helvettiä?

Nyt täytyy rehellisesti tunnustaa, että vaikka suht. kaikkiruokainen musiikin suhteen olenkin (no ok, ehkä kaikkein himmein proge tai jazz ei uppoa...), niin Zen Cafen hienous ei ole allekirjoittaneelle koskaan auennut? Ihmettelin heidän suosiota jo silloin, kun he suosion huipulla olivat, muttakun sitä aletaan listaamaan kaikkien aikojen bändien (kaikista maista ja kaikkina aikakausina) TOP5 listalle, niin selvästi en nyt taas jotain vaan tajua...? Tulkaas nyt joku selittämään...

 

[Ted Raikas]

Useampikin nimimerkki on nostanut itselleen TOP-5 kaikkien aikojen bändien joukkoon Zen Cafen... siis mitä helvettiä?

Tässähän nyt taidetaan vaan listata täysin subjektiivisella otteella ne omat viisi parasta/tärkeintä ja miksei kotimainen pop/rock-suuruus omana aikanaan voisi olla sellainen? Silloin kun Zenkkarit nousi pinnalle on moni varmaan ollut ehkä teini tai varhaisaikuinen ja ko. bändin musiikki on voinut vahvasti limittyä siihen elämänaikaan. Monestihan musiikillinen rakkaus aika vahvasti muovautuu juurikin siinä aikuisuuden kynnyksellä.

Se jos yritettäisiin jotenkin objektiivisemmin miettiä jotain kautta aikain TOP5 listaa, niin tilanne voisi olla toinen ja Zen Cafén sijoittaminen sille kartalle huvittavaa.

Noin muuten se mistä tykkää ja saa eniten fiiliksiä henkilökohtaisella tasolla, niin sinne nyt voi mahtua ihan mitä hyvänsä. Ei sitä oikein voi mitata millään järkevillä mittareilla, muuta kuin ihmisen omat tuntemukset asiasta.

Omalle TOP5 listalle (jonka voisi yrittää tehdä, tuntuu vaan ylipääsemättömän vaikealta jotenkin muodostaa) ei nyt tuo bändi yllä mitenkään, vaikka nyt siitä pidänkin varsin paljon.

 

[Prof. Puck]

Tässähän nyt taidetaan vaan listata täysin subjektiivisella otteella ne omat viisi parasta/tärkeintä ja miksei kotimainen pop/rock-suuruus omana aikanaan voisi olla sellainen? Silloin kun Zenkkarit nousi pinnalle on moni varmaan ollut ehkä teini tai varhaisaikuinen ja ko. bändin musiikki on voinut vahvasti limittyä siihen elämänaikaan. Monestihan musiikillinen rakkaus aika vahvasti muovautuu juurikin siinä aikuisuuden kynnyksellä....

Joo, kyllä minä tuon kuvailemasi perustelun ymmärrän ihan hyvin... kunhan yritin mukahassutella hiukan varsinaisen kysymyksen ohessa.

Sitä sen sijaan en ymmärrä - edelleenkään - mikä Zen Cafessa niin hyvää (musiikillisesti) on ja niitä perusteluja lähinnä olin kiinnostunut kuulemaan? Mutta ehkä tämä on jo toisen ketjun asiaa, joten en ala tästä nyt enempää kiistelemään, varsinkaan kun se (kiistely) ei tarkoituksena edes ollut.

On niitä muitakin suomalaisia bändejä (tosin ei ole taidettu tässä ketjussa mainita), jotka ovat nostattaneet pikemminkin negatiivisia kuin positiivia fiiliksiä allekirjoittaneessa. En koskaan oppinut pitämään PMMP:stä - en varsinkaan siinä laajuudessa, millaista suosiota se nautti. Tosin heidän kohdallaan tunnistan ja tunnustan tietyt musiikilliset ansiot... Toinen suomalaisen musiikin aikanaan isohko nimi, jota rehellisesti sanoen inhosin ensikuulemasta lähtien oli Ultra Bra. Kauhulla odotan sitä aikaa (.. ja sehän tulee..), kun joku oman aikansa kettutyttö tai hipsteri uudelleenkeksii Ultra Bran. Ultra Bran kohdalla tosin pelkkä musa ei aiheuttanut inhonväreitä, vaan oikeastaan se kaikki, mitä arvoja se edusti.

 

[Larionov #8]

1. Accept

Hyvin henkilökohtainen bändi. Ei taitavin, ei kaunein, eikä hunajaisin lauluääni. Kuitenkin tässä on jotain hyvin kiehtovaa. Varsinkin Wolf Hoffmannin kitarismi on jotain mieltä ylentävää. Teknisesti ei hänkään maailman vikkelin kitaristi, mutta sormenpäistä välittyy hienot tunnelmat ja biisinkirjoittaminen (varsinkin soolojen) on omaa luokkaansa. Jos Acceptin kotipaikka olisi Solingen (Saksa) sijasta Birmingham (GB) olisi bändin status jotain ihan eri luokkaa. Olen pitänyt bändistä Udosta huolimatta, en hänestä johtuen, joten vaihdos Tornilloon ei ollut minulle mitään kynnyskysymys. Bändin katalogia on täynnä toinen toistaan hienompia heavymetalanthemeita ja lisäksi ovat tehneet kaksi parasta comeback- levyä (Objection Overruled ja Blood Of The Nations).

Neon Nights
https://youtu.be/FEdxfvLXZoM

2. My Dying Bride

Nuo hienot Brittiläiset herrasmiehet. Musiikkinsa maalaa mieleeni lohduttoman maiseman pohjoisenglannista, missä loputon syksy vesisateineen, ahdistus, kaipuu ja yksinäisyys eivät päästä otteestaan. Sopii suomalaiselle kuin kirves polveen. Jälleen ei teknisesti taitavimpia millään osa-alueella, mutta se tunnelma, se välittyy. Vahva ura, monta eri vaihetta, mutta aina omalla tyylillä. Välillä viulun kanssa, välillä ilman. Koko bändi on lähes koko uransa ajan käynyt kiltisti päivätöissä muualla, mistä johtuen heidän ei ole juuri tarvinnut tehdä kompromisseja musiikissaan. Tullevat jatkamaan samalla linjalla loppuun asti. Keikkailee harvakseltaan, about alle 10 keikkaa vuodessa. Silti on ehtinyt Suomeenkin ja aina kun tulevat, siellä olen myös minä.

The Poorest Waltz
https://youtu.be/l4WisCGedcU

3. Led Zeppelin

Maailman paras rock-bändi ilman äänestystä. Tässä oli neljä loistavaa muusikkoa, jotka loivat pohjan nykyään tuntemallemme raskaalle rockille. Jokainen venytti omalla sarallaan instrumenttiensa rajoja. Lahjakkaita biisinkirjoittajia, jotka ammensivat omista vaikutteistaan ja muovasivat aikaisemman perinteen pohjalta musiikkia eteenpäin. Välillä meni covereita omiin nimiin, mutta sattuuhan sitä.

Black Dog
https://youtu.be/SiPl3rQZ6f0

4. Viikate/Kotiteollisuus

Näistä kahdesta kotimaisesta en osaa päättää kumpi on tärkeämpi. Molemmat edustavat suomalaisuutta omalla tavallaan ja tekevät uraa valitsemallaan tyylillä Viikate taaksepäin vilkuillen Kotiteollisuus leuka rinnassa.

Kotiteollisuus: Ei Kukaan
https://youtu.be/-bQtknXrpT4

5. Bruce Dickinson/Adrian Smith

Tähän olisi tietysi voinut kirjoitta Iron Maiden, mutta nämä kaksi herraa ovat syy miksi bändistä pidän lisättynä molempien soolotuotannolla. Aikaisemmin joku mainitsi ettei Maiden ole ehkä lahjakkain bändi, mutta silti hieno. Omasta mielestäni bändiin on osunut käsittämätön määrä varsinkin biisinkirjoituslahjakkuutta. Kaiken maailman tiluttajia ja kiekujia on maailma täynnä, mutta kirjoitapa hyvä biisi ja toista sitä 40 vuotta.

Bruce Dickinson: Chemical Wedding
https://youtu.be/qNv6nnN02XA

 

[Rod Weary]

Kaiken maailman tiluttajia ja kiekujia on maailma täynnä, mutta kirjoitapa hyvä biisi ja toista sitä 40 vuotta.

No eikös Iron maiden ole toistanut sitä biisiään 40 vuotta?

*huumoria* (vai oliko?)

 

[Larionov #8]

No eikös Iron maiden ole toistanut sitä biisiään 40 vuotta?

*huumoria* (vai oliko?)

Se on juuri näin. Ja minä kuuntelen sitä samaa biisiä uudelleen ja uudelleen.

 

[PeteX]

Perjantaina laitoin tänne listani, jossa Freukkarit oli sijalla viisi ja ainoa suomeksi laulava bändi listallani. Eikös Pajukallio ollut matsissa illalla ja kerroin hänelle tämän. Jatkoilla raflassa oli mielenkiintoista kuulla mm. Kipee biisin taustoista ja yleensäkin Freukkareiden työmenetelmistä lähinnä liittyen biisien käännöksiin. Juomaahan siinä meni suht hyvään tahtiin, mutta samalla tuli vähän viisaammaksi musamaailman jutuista.

 

[septi]

1. In Flames

Vaikea valinta, mutta annetaan ykkössija länsinaapurin metalliylpeydelle. Oli tukena ja turvana teini-iän vaikeimpien hetkien kohdalla. Vaikka kaksi viimeisintä levyä eivät kiinnosta sitten vähää alusta, ja bändin muuttunut tyyli vieraannutti minut aikalailla pysyvästi, oli aikanaan kuitenkin jotain niin isoa ja tärkeää minulle, että hankala sanoin kuvailla, siksi ykköspaikka.

2. Iron Maiden

Yksi suurimpia syitä siinä että aikoinaan "eksyin" metallimusiikin tielle, tähän suuresti vaikuttivat kitaratunneilla opettajan minulle opettama Wasted Years -riffi, ja sitä myöten kaverilta lainaksi saadut levyt. Ensimmäinen bändi, jonka näin livenä, 2003 Dance of Death -kiertueella.

3. Metallica

Metallicahan tuli luonnollisesti seuraavana Maidenin rinnalle. Harvoin on mikään potkinut niin lujaa kuin esim. Onen ja Fade to Blackin sanoitukset. Jos pitäisi nimetä 5 hienointa hetkeä elämässä tähän mennessä, siihen ilman muuta sisältyisi bändin näkeminen ensimmäistä kertaa livenä Tallinnan laululavalalla n. 80 000 ihmisen joukossa vuonna 2006, 18-vuotiaana pojankoltiaisena. Aivan uskomaton kokemus.

4. Eppu Normaali

Eput tulivat "verenperintönä" isältä, ensimmäiset lapsuuden muistot ovat mökiltä pois ajettaessa kun Murheellisten laulujen maa kajahti radiosta soimaan. Teini-iästä alkaen vuosien ajan kaikissa ryyppyreissuissa myös Eppujen musa soi, edelleen tuo paljon muistoja mieleen.

5. System of a Down

Myös ensimmäisiä metallibändejä, jota tuli kuunneltua. Bändin omalaatuinen tyyli ja hienot kantaaottavat, toisaalta välillä seinähullut, lyriikat ovat jotain täysin ainutlaatuista, ei ole puserrettu minkään muotin läpi. Mm elämäni ensimmäisillä etelänmatkoilla Walkmanissa pyöri SOADin kolme ensimmäistä levyä, ja edelleen nuo tarjoavat paluun reissumuistoihin. Olin jo ehtinyt luopua toivosta että bändiä pääsisi koskaan livenä näkemään, kunnes sitten yllättäen saapuivat Provinssiin (2011?). Tuo keikka myös on yksi ikimuistoisimpia hetkiä, sellaista huumaa jota bändin näkeminen monen vuoden odotuksen jälkeen tuotti, tuskin kokee enää toista kertaa musiikin saralla. Aivan mieletön keikka. Seuraaville bändin Suomen keikoille en mennyt, vain ja ainoastaan siitä syystä, että ne olisivat voineet olla enää pettymys tuon Provinssin jälkeen.

Kunniamaininnat: Sabaton, joka on tässä kategoriassa ainoa tuoreempi tuttavuus, sekä Stam1na, Soilwork, Dark Tranquillity ja Korn.

 

[Al Dente]

Tää on paha, kun pakosti jää joitakin loistavia ulkopuolelle. Top 10 olis voinut olla helpompi, mutta yritetään:

AC/DC -tätä jaksaa vaan vuodesta toiseen kuunnella. Hienoja biisejä ja kunnon rokkenrollia.
Red Hot Chili Peppers -toinen oman tyylilajinsa luonut bändi. Under the Bridge...
ZZ TOP -bluesia and rockia yhdessä ja erikseen
Eppu Normaali -suomihittien suurmiehet
Popeda -ja toinen samanlainen. Kovin Suomalainen rokkibändi ikinä ja Costello suosikkikitaristi Suomalaisista.

Tästä jäi nyt yli Gary Moore, Iron Maiden, Saxon, U2, Deep Purple, Alice Cooper, Kolmas Nainen.. Jokainen olisi voinut tuonne top-5:eeni päätyä. Zen Cafe taas ei todellakaan...

 

[U2]

Tää oli yllättävän helppo. Kronologisessa järjestyksessä ihan lapsuuden (alle 16v) suosikit pois jättäen:

Juice Leskinen (Grand Slam)
Bruce Springsteen (& The E-Street Band)
Big Country
U2
Muse

Bubbling Under:
Leevi and the Leavings
Don Huonot
Pauli Hanhiniemi
Robbie Williams (Rudebox -levyä edeltävä sooloura)
Viikate

 

[Lynyrd]

Laitetaas oma lista.
1. Ac/Dc ( Se vaan iskee)
2. Black Sabbath ( Tony Iommi on vaan niin perkeleen kova omassa jutussaan)
3. Lynyrd Skynyrd ( Nimimerkkikin sen jo kertoo)
4. Rainbow ( Huikeita levyjä, varsinkin Dion aikaiset)
5. Led Zeppelin ( Vaikka moni biisi ei iske, niin ne jotka iskee iskee senkin edestä)

Tämmönen oli lista tänään huomenna se voisi olla jo erillainen.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

On muuten helvetin vaikeaa typistää viiteen, mutta kokeillaanpas.

1. Slayer - siitä se kaikki lähti ja siihen se aina palaa. Raskasta musiikkia ei olisi, ilman tätä virstanpylvästä, vaikka kuinka jostain sapateista höpöttelisittekin.

2. Alice In Chains - sitä Cantrellin ja Staleyn vetämää pumppua ei muuten helpolla ohiteta, jos aikakautensa rock upposi edes vähää alusta. Helvetin kovaa kamaa ja tulkintaa.

3. Daft Punk - omaleimaista ja tuoretta joka kerta, kun luovat nahkansa taas.

4. Hooverphonic - ehkä vähän tuntemattomampi pumppu Belgiasta, joka on ehtinyt tuottaa erittäin mainioita albumeja toisensa perään. Laulajan vaihdokset tuovat aina jotain uutta ja jotenkin he vaan saavat sen aina toimimaan.

5. Testament - on se nyt perkele, jos tämän jättäisi kaikkien muiden ehdokkaiden taakse, sillä tämä pumppu jos joku on nostanut minut junttauksellaan monesta suosta. Soikin sopivasti juuri nyt, kun soittolistalta tähän mennessä viestiä kirjoittaessa ehdin, eikä huonoimmalla tuotoksellaan... dnr...

Bubbling under olisikin sitten loputon listaus, joten jätän tämän tähän.

 

[-Kantor-]

1. King Crimson
2. Tool
3. Moonsorrow
4. Emperor
5. Tenhi

E: Ok, nämä tulivat ensimmäisenä mieleen. Huomenna listallani voisi olla yhtä hyvin Joy Division, Pink Floyd, Primordial, R.E.M. & Miles Davis.