Katotaas, en nyt ihan tarkkaan tiedä onko tässä nyt joku numerojärjestys, ehkä on ehkä ei.
1. Nightwish
No tämä nyt varmaankin se ykkönen sitten kuitenkin. Yli 10 vuotta olen bändiä kuunnellut ja en osaa nimetä mikä on se paras levy, ja tykkään tasaisesti kaikkien laulajien aikaisesta tuotannosta. Jokaisessa on hyvät puolensa, mutta eniten pidän henkilökohtaisesti Floor Jansenista. Tässä siis nimenomaan kokonaisuus huomioden, pitää siis sisällään myös live-esiintymiset sun muut. Mutjoo, yleisesti ottaen bändi on noussut vielä tässä muutaman viimeisen vuoden aikana henkilökohtaisesti tosi tärkeä osa elämääni erinäisistä syistä johtuen, ja viimeisen rielun puolentoista vuoden aikana olen käynyt viisi kertaa katsomassa bändiä livenä. Suosikkibiisit Ghost Love Score ja The Poet and the Pendulum.
2. Sentenced
Tietyllä tavalla se toinen "ykkösbändi", ehkä sen mitalla nyt kakkoseksi koska tätä en kerennyt koskaan näkemään livenä. Tärkeä bändi tämäkin, materiaali on todella hyvää ja laidasta laitaan löytyy monenlaista settiä, oli sitten sitä varhaisempaa death metal tuotantoa tai sitten sitä myöhempää hieman kevyempää metallimusiikkia. Tätä bändiä tuli kuunneltua joskus ikävuosina 17-23 tms ihan helvetisti, tämä oli eka bändi jonka kaikki levyt hankin ihan aitona levyhyllyyn ja yms. Suurimmasta osasta biisejä muistan vamaan lyriikatkin ulkoa, niin helvetisti tätä tuli luukutettua aikanaan ja iso osa elämää ollut aina. No One There on ehkä edelleenkin oma kaikkien aikojen suosikkikappaleeni kaikilta bändeiltä ja artisteilta
3. Metallica
Metallica on se kolmas tästä kolmen kärjestä joka minulla on, monesti kyllä vaihtelee ihan fiiliksenkin mukaan että mikä näistä nyt voisi olla se ykkönen. Metallican biisit ei ehkä samalla tavalla mene henkilökohtaisesti tunteisiin kuin kahden aiemmin mainitun biisit tekee, mutta toisaalta Metallica oli ehkä se ensimmäinen lempibändi silloin joskus aikanaan. Klassikkobändi ja pienestä epätasaisuudesta huolimatta muutaman levyn suhteen ei tästäkään bändistä nyt jaksa väkisin mitään huonoa lähteä keksimään, kokonaisuutena erinomainen ja klassikkoalbumien laatua ei kukaan voi kiistää. Suosikkikappaleet One, Master of Puppets, Fade to Black ja tietysti Nothing else matters.
4. Queen
Jos kuuntelee rock- ja metallimusiikkia, niin ei Queenistakaan voi olla pitämättä. Ehti tehdä paljon aivan käsittämättömän kovaa materiaalia, mutta väkisinkin tulee mieleen että mitä kaikkea jäi vielä tekemättä. Hankala tästä on mitään pitkää romaania kirjoittaa,ihan käsittämättömän suuri bändi oli jo aikanaan ja tietyllä tavalla muuttui vielä yleisesti elämää suuremmaksi kun Freddie kuoli. Lempibiisejä paljon, mutta sanotaan nyt vaikkapa Innuedo, Don't stop me now ja tietty se Bohemian Rhapody.
5. Apulanta
Mulla on ehkä vähän on/off -suhde tämän bändin kanssa, monesti jää totaaliseen paitsioon kuuntelun kannalta mutta toisaalta viime aikoina on erään elokuvan vuoksi ollut kovassa soitossa. Onhan tässäkin kyllä kova bändi, keikoilla etenkin sen huomaa että miten paljon näilläkin on esim. radiosoitosta tuttuja biisejä ja silti tulee mieleen vielä toinen mokoma ihan yhtä tuttuja biisejä joita ei soitu. Monet sanovat että Apulannan nykytuotanto on huonoa jos vertaa aiempaan, mutta itse olen sitä mieltä että Apulanta osaa kyllä uudistua hyvin ja tehdä erilaista rock-musiikkia kuin josku aiemmin. Jollain tavalla niistäkin biiseistä oppii myöhemminkin pitämään joista ei aiemmin välittänyt. Esim. Poltettu Karma oli alkuun sellainen biisi jonka kohdalla mietin että mitä vitun paskaa tämä on, mutta nyt se on oma lempikappaleeni tältä bändiltä. Paljon muitakin hyviä toki on, sanotaan nyt nostalgiahengessä että Silmämuna!
Tossahan näitä, paljon jäi sanomatta. Stratovarius, Sonata Arctica ja Kotiteollisuus sellaisia jotka oli joskus 17-18 vuotiaana iso osa omaa musiikin kuuntelua, mutta viime aikoina on vähän jääneet vähemmälle ja etenkin Sonata tuntuu olevan nykyään vähän väsynyt bändi, sama kyllä pätee Kotiteollisuuteenkin. Amorphis on myös kova, ja mietin pitkään että laitanko tuohon Apulannan paikalle. Sitten ulkomaalaisista bändeistä pitää mainita myös Black Sabbath, ja tässä nyt nimenomaan se Dion aikainen Black Sabbath. Heaven and Hell on ehkä omalla listallani jossain top 5:ssä kun kaikkien aikojen levyjä mietitään. Sitten vielä yhden heitän joka on vähän tuoreempi juttu, eli hollantilainen kevytmetallibändi nimeltä Delain. Jos tykkää yhtään naisvetoisesta rock- tai metallimusiikista, niin Delain iskee varmasti. Joissain biiseissä on myös Marco Hietala laulamassa mukana. Livenäkin erittäin kova. En nostanut kuitenkaan tähän "all time" listalle koska aika uusi tuttavuus on.
Pitkään mietin myös että olisinko nostanut Juice Leskisen tuohon, mutta miellän Juicen kuitenkin enemmän sooloartistiksi. Suomenkielisistä artisteista minulle se ehdoton ykkönen, ja toisaalta olisihan sen Slamin tai Grand Slamin tuohon voinut laittaa, mutta enemmän tosiaan Juice Leskinen ihan omana "instituutionaan" kuin osana jotain bändiä.
EDIT:
Oli muuten minullekin yllättävän vaikea tuon kärkikolmikon jälkeen tehdä valintoja. Kai se kertoo siitä että on tullut kuunneltua pääasiassa hyvää musiikkia elämässään.