Hiton hyvä kysymys.
Jalonen on luultavasti paras valmentaja siinä mielessä, että jos näistä kahdelle annettaisiin identtiset pelaajaniput ja pelattaisiin finaalisarja, uskoisin Jalosen voittavan. Tämä vertailu ei ole tietenkään reilu, koska Jalonen on päässyt rakentamaan työnsä edellisten päälle.
Suhosta tai Matikaista en voi nostaa ykköseksi millään perustein. Molemmat ovat ansioituneita jääkiekkokulttuurin kehittäjinä ja ansaitsevat siten ilman muta paikkansa lajilegendoina, mutta eivät parhaina valmentajina. Matikainen mursi tavallaan sen henkisen kipsin, jonka jälkeen Suomi alkoi saavuttaa arvokisamitaleita. Joukkueet olivat kuitenkin jo sen verran hyviä, että uskoisin useammankin valmentajan pystyneen samassa tilanteessa samaan (ja tavallaanhan oli jo pystyttykin '74). Suhonen taas loi mittaamattoman arvokkaita kansainvälisiä suhteita lajiin ja edisti urheilukeskustelukulttuuria valtavasti, mutta varsinaiset valmennusnäytöt jäivät vähiin.
Jortikka oli SM-liigan legendaarinen kultasormi, mutta saavutti menestystä myös junnujoukkueessa, Saksassa ja osittain KHL:ssäkin. 80-lukulaisen tsemppausvalmennuksen jäärä ja projektivalmentajatyyppi, joka kykeni repimään joukkueesta kovat tehot lyhyessä ajassa. Listaykköseksi en voi häntä kuitenkaan nostaa, koska näyttöjä ei ole kansainvälisestä huippumenestyksestä (eräänlainen Keke Armstrong siis).
Aravirran maine on kärsinyt kolhuja viime vuosina, eikä hän tokikaan tällä hetkellä ole enää yhtä hyvä kuin vaikkapa Jalonen. Onhan miehen meriittilista kuitenkin jäätävä: JYP pysyvään mitalikantaan heikohkolla materiaalilla, Suomen mestaruus kesken kauden tulleena ja hurja viiden arvokisamitalin putki 1998-2001, joka katkesi SLC puolivälierään, jossa Suomi vielä laittoi Kanadan ahtaalle ilman Saku Koivua. Kykeni menestymään kansainvälisesti, kykeni luomaan toimintakulttuuria. Arvokisavoitot jäivät puuttumaan, mutta liikaa tuijotetaan edelleen siihen, että Aravirta oli sopuisa valmentaja eikä vaativa kaistapää, vaikka tämän sopuilijan meriittilista on verraton.
Erkkakin on epäonnistunut, kuten kaikki valmentajat jossain vaiheessa, mutta on myös saavuttanut laajaa menestystä kaikilla tasoilla, ja on ansioitunut Suhosmaiseen tapaan myös kiekko- ja laajemminkin urheilukulttuurin kehittäjänä pelillisten asioiden lisäksi. Pari olympiamitalia puhuu puolestaan, samoin viime kevään MM-joukkueen ilmiömäinen kursiminen kasaan, vaikka arvokisavoitot puuttuvatkin.
Ja Jalonen: loistava taktikko ja pelin kehittäjä, aina HPK-vuosista (samaan tapaan kuin Ara ja JYP) maajoukkueeseen ja nyt junnuihin. On kansainvälisesti voittava valmentaja ja olympialaisissakin ylsi pronssille, vaikka pelitapa saikin silloin osakseen kovaa kritiikkiä. Hyvää työtä myös Venäjällä, vaikkei voittoa irronnutkaan.
Paljon riippuu siitä, kumpaa arvostaa enemmän, voittamista vai kovemman turnauksen mitalisijaa, mutta itse rankkaisin tämä listan valmentajat näin
1. Westerlund
2. Jalonen
3. Aravirta
4. Jortikka
5. Matikainen
6. Suhonen
Kolmen kärjen järjestys on makuasia ja esimerkiksi Aravirran voisi perustellusti nostaa ohi Jalosen. Tosin tällä hetkellä on sellainen hytinä, että viiden vuoden kuluttua Jalosen ykkössija on täysin kiistaton