Oma listani päivittyi taas vähän. Helsingin Sanomien edesmennyt teatteri - ja tv kriitikko
Jukka Kajava oli homo ja oman ammattinsa saralla sen tason legenda että ansaitsee pääsyn listalleni. Pelätyn ja vihatunkin Kajavan kritiikit olivat käsite ja niillä oli usein suora vaikutus teatterikappaleiden menestykseen ja/tai floppaamiseen. Toisaalta, jos Kajava ei tullut kirjoittamaan kritiikkiä esityksestä, tarkoitti se kaikkien varmimmin esityksen nopeaa unohtumista. Esityksen tekijät siis toivoivat mieluummin Kajavan haukkuja kuin sitä että tämä ei kirjoittaisi ollenkaan.
Yllättävää kyllä,
Michael Stipe ei ole ollut kenenkään listalla. R.E.M.:n legendaarinen solisti kieltäytyi pitkään määrittelemästä seksuaalisuuttaan kunnes tuli kaapista Reveal-levyn (heh) julkaisun aikoihin vuonna 2001. Siitä on toki hyvä tovi kun "Remmin" kuunteleminen on ollut kenenkään mielestä coolia, mutta minun nuoruudessani se vielä oli ja onhan R.E.M. laadukkaan tuotantonsa kanssa kenties kaikkien aikojen epätodennäköisin ja omalaatuisin megabändi. Iso osa tästä, ei toki kaikki, selittyy Stipen persoonalla; lauluääni, lyriikat, levyjen kansitaide, musiikkivideot, esiintyminen, lausunnot ynnä muu. Poikkeuksellinen ääni, poikkeuksellinen mies.
Lisäysten jälkeen numeroimaton listani näyttää tältä:
Neil Tennant/Chris Lowe
Tennessee Williams
Jukka Kajava
Michael Stipe
(sekä)
Freddie Mercury, jota en ole aiemmin täällä maininnut, mutta mainitsen nyt, koska häen mainitsematta jättämisensä olisi jokseenkin järkyttävä loukkaus pop-musiikin historiaa kohtaan.
Samoin Pekka Haaviston "pitää" olla omalla listallani. Ei ole niin hirveän pitkää aikaa siitä kun en olisi ikinä uskonut että julkihomo voi osallistua presidentin vaaleihin ja vieläpä menestyä niissä. Itse tosin olisin äänestänyt Haavistoa hänen sukuspuolisesta suuntautumisestaan huolimatta.