Kaikki joukolla HAUTAKIVIÄ kaatamaan!

[Jukan takahiukset]

Reilu viikko sitten tulin kotiin ja pihakeinussa istui eräs taloyhtiön asukas varsin surullisen näköisenä. Hän otti itse asian puheeksi ja näytti laukussaan ollutta pientä kaunista ristiä, joka oli rikottu juuri tuolla Keravan hautausmaalla. Risti kuuluu hänen noin puolivuotta sitten kuolleelle 12v pojalle. Tuli kyllä hemmetin paha olo ja mietin asiaa siten, että jos vastaavanlainen tilanne sattuisi itselle. Risti oli saatu juuri kuntoon edellisen terrorisoinnin jäljiltä. Naisen suru oli kyllä käsin kosketeltavissa.

Kuinka ollakaan, tekijät ovat nyt saatu kiinni, onneksi. Tuollaisille molopäille on vaikeaa keksiä sopivaa rangaistusta. Tuntuu, ettei mikään ole riittävä rangaistus noille puppelipojille. Itse ehdottaisin linnareissua ja avoin tiedote muille laitoksen asukeille, miksi ko. paskiaiset ovat kiven sisään joutuneet. Tietysti rahalliset korvaukset pitäisi laittaa mahdollisimman suuriksi. Esim. tietty osa palkasta pois tai muusta saadusta rahasta vaikkapa 25 vuoden ajan. Muistuisipa joka tilipäivä mieleen kyseinen tapahtuma.

 

[Paitselo]

Eiköhän anneta nuorille palkinnoksi näistä tempauksista hieman rakkautta

Ai nyt pitäisi jo ruveta rakkautta niille antamaan! Mites tämä käytännössä toteutettaisiin? Kustantaisiko valtio tai seurakunta pojille muutaman virolaisvosun?

Muuten jokin roskien keräily yhdyskuntapalveluna ei mielestäni riitä yhtään mihinkään näissä tapauksissa. Kyseiset ameebat kuitenkin makaisivat koko duunipäivän jonkin puiston pusikoissa. Näillähän pitäisi jokaisella olla kokopäivätoiminen vääpeli mukana touhua valvomassa.
A.o. militaristi voisi olla varustettu vaikkapa jonkinlaisella "nuorison työmotivaation kohotusvälineellä" - sellaisella vempaimella jolla voi läimiä vaikkapa sähköshokkeja perseeseen jos työ ei tunnu maistuvan...

 

[Vakio]

Ai nyt pitäisi jo ruveta rakkautta niille antamaan! Mites tämä käytännössä toteutettaisiin? Kustantaisiko valtio tai seurakunta pojille muutaman virolaisvosun?

Mikä ettei. Kunhan vaan varmistetaan, että tytöt ovat HIV-positiivisia ja voisihan siinä olla samalla muutama vähän nopeamminkin vaikuttava vittumainen sukupuolitauti.

 

[Kolmas Johannes]

Hyvää: tekijät saatiin kiinni.

Huonoa: paikallisen sanomalehden uutisointi. Irrallinen, mitenkään hautakivien kaatamiseen liittymätön juttu tekoverellä itsensä valelleesta nuorisobändistä oli nostettu kainaloksi - ikään kuin sillä olisi mitään tekemistä asian kanssa. Itse hautakivien kaataminen toki oli myös huonoa.

 

[Sv veinikretski]

Ai nyt pitäisi jo ruveta rakkautta niille antamaan! Mites tämä käytännössä toteutettaisiin? Kustantaisiko valtio tai seurakunta pojille muutaman virolaisvosun?

...

Pientä rajaa näihin juttuihin, löytyy niitä vosuja perkele Pälkäneeltäkin. Saatana.

 

[Realcowboy]

Tämä on minusta sellainen rikos, josta voisi antaa raippoja. Mutta kun profossin virkoja ei nyky-yhteiskunnassa enää ole. Toinen vaihtoehto olisi vanhojen kirkkokurimenetelmien käyttöönotto, etenkin jos kyseiset herrat ovat Keravan seurakunnan jäseniä. Vanha hyvä tapa laittaa ihmisiä jalkapuuhun kirkon mäelle olisi varmasti tehokas rangaistus, nämä kyseiset henkilöt voisi laittaa istumaan myös kyseisen hautausmaan portille yhdeksi sunnuntaipäiväksi. Jalkapuita ja mustia penkkejä ei taida enää olla käyttökuntoisina seurakuntien varastoissa.

 

[Filosofem]

Olen kieltämättä hieman yllättynyt, miten voimakkaita tunteita tuo hautakivien kaataminen ihmisissä edelleen herättää. Tässäkin ketjussa tekijöille vaaditaan ties mitä järjettömiä rangaistuksia. Kyllä, kivien kaataminen on tyhmää, ei siitä sen enempää. Mutta itselläni ei ole edes omaisteni hautakiviin juuri symbolisestikaan kovinkaan suurta tunnesidettä. Se on vain kallis kivi, jossa pelkistetysti kuvaten lukee kuolleen nimen lisäksi syntymä- ja kuolinpäivämäärä. Mikäli esimerkiksi isäni hautakivi kaadettaisiin, suututtaisi minua eniten se, että mahdollisesti rikkoutuneen kiven korjaamisen joutuu itse kustantamaan.

Kun minä kuolen, toivon, että minut muistettaisiin omaisten ja ystävien kesken tekojeni ja saavutusteni perusteella, ei minkään pirun kiven takia. Samoin teen nyt kuolleiden omaisteni ja ystävieni tapauksissa, jos haluan muistella heitä, muistelen mitä he ovat minulle antaneet niin henkisesti kuin konkreettisestikin ja mitä he saivat elämässään aikaan. Minulla on valokuvia, esineitä, tavaroita, jopa tonttikin, jotka liittyvät heihin erittäin läheisesti. Kaikkein tärkeimpänä asiana ovat muistot heistä. Mutta hautakivi? Ei mitään merkitystä. Ei mitään tunnesiteitä. Se on vain kivi. Kivi, jolla ei ole mitään tekemistä omassa tapauksessani näiden kuolleiden kanssa, se vain seisoo heidän ruumiinsa jäännösten päällä. Itse en siis käy hautausmaalla muistelemassa kuolleita, en tarvitse muistelemiseen hautausmaata. Täten itsekään en halua tulla haudatuksi, enkä halua mitään typerää kiveä muistoksi minusta. Muisto elää vahvemmin muilla tavoin.

 

[Gunners]

Yksi Keravalla kaadetuista hautakivistä oli ukkini hautakivi. Positiivista oli se että kivelle ei tullut pysyviä vaurioita ja se pystyttiin nostamaan. Onneksi nämä vihdoin saatiin kiinni, isä kävi jo aika kovilla kierroksilla niitä kaatajia kohtaan.

 

[teroz]

Törkeä juttu.

Noin yleisesti, oli uskonto mikä tahansa - jos ei muuta, niin omaisten tunteita tulisi kunnioittaa. Monet menevät sinne muistelemaan ja "ollakseen lähellä". Tietysti ihmisestä ne oikeat muistot jossain muualla, mutta se on paikka jossa ne saa "pintaan" ja jossa voi rauhoittua.

Mikään motiivi ei ole hyvä selitys tälläiseen. Rankemmat tuomiot peliin, jos ei muu auta.

 

[Realcowboy]

Olin jo aikaisemmin ajatellut kommentoida Filosofemin mietteitä, mutta se muistui vasta nyt mieleen.

Hautakiven kaataminen herättää minussa sen takia voimakkaita tunteita, että se kohdistuu henkilöön, joka ei enää pysty puolustautumaan. Rinnastaisin sen tilanteeseen, jos joku kävisi rikkomassa jonkun vanhan, huonokuntoisen sukulaiseni tai ystäväni talosta ikkunat.

Samasta syystä sekä lapsiin että eläimiin kohdistuneet väärinkäytökset herättävät minussa lähes raivoa.