Katselin männäviikolla muuatta tv-taltiointia viime kesältä. Taustalla välkehti meri, etualalla ihmismeri. Nuoria ihmisiä ja yksi mummo (55v.). Mummo tallottiin marginaaliin kuuluvana tahrana jalkoihin. Mitäs läksi, pidot oli nuorten, musa mummon, joka samaistui sanoitusten sanomaan.
Esiintyjän olisi luullut olevan jokin nuorison suosima soitinyhtye, Robin tai vähintään Baatman. Ei ollut - lavalla pungersi kyljet hiessä söpösti pyylevöitynyt Kaija Koo. Jengi oli mehuissaan taikka muna pystyssä - riippuen sukupuolesta. Hämmentävää kuitenkin oli nuorten ihmisten fanitus artistiin, jonka kohdeyleisö lienee eronneet 40+ naiset, joiden romahtanutta itsetuntoa sanoituksin pyritään pönkittämämään utopistisin lupauksin / kielikuvin - kaunis, rietas, onnellinen, vaikka pimpsa pölisee jo kuivuuttaan. Annetaan ymmärtää, että ansaitaan jotain enemmän kuin on saatu. Oikeastihan elämässä keskimärin saadaan juri se mitä kuuluu.
Vaan sitä jäin ihmettelemään miksi nuoret ihmiset jollottavat lyriikoitaan onnahtelevia sanoituksia mukana ja mutenkin toistensa olkapäillä tohkeilevat kohderyhmänsä tuolla puolen olevan Kaijan esitystä.
Mistä on kyse?
Törmäsin tähän ilmiöön jo noin 20 vuotta sitten Silja Linen risteilyaluksella. Tuolloin illan pääesiintyjä oli samainen Kaija Koo. Lavan edessä ei silloin huojutellut itseään teinit, vaan roolia ottivat pukumiehet. Luulin ensin kyseessä olevan jokin yhteisesti sovittu tsoukki - tyyliin: kun Kaija aloittaa, niin rynnätään lavan reunalle skragat otsalla ja heilutetaan käsiä. Hihittelin olutlasini ääressä uskaliaille verijareille, kunnes älysin ällistyksekseni heidän olevan tosissaan. Mitä vittua (kuka keksi rakkauden, kuinka sinut jatkoilla tunnistan, jne, jne..) oikeasti? Isot miehet, munat ja kaikki, missä meni pieleen ja menikö edes, vai olenko itse estynyt ja rajoitteinen, enkä vain osaa heittäytyä? Mikä saa teinit ja toimi-henkilöt täpisemään ohi kohderyhmän Kaijan tahtiin?
Kaija Koo ei ole erityisen kaunis. Tuulikoneen pelmuuttaessa hiuksia voi häntä kenties pitää semi-seksikkäänä, jos ei katso meikin ja laskostellun mekon taakse tarpeettoman tarkkaan. Meikäläisen ikäisen miehen silmin soiva peli toki, muutei pitäisi olla parikymppisen mielestä. Laulujensa sanomankaan puolesta hänen ei pitäisi puhutella puperteetin ohittanutta ihmistä.
Maalla, siis landella, on tapana, että äidit ja tyttäret viettävät vapaa-aikaa matkahuollon baareissa taikka kesäisin tanssilavoilla, koska muuta ei ole. Tällöin altistutaan äitien ja muun possen kuuntelemalle musiikille ja se saattaa jättää jälkensä loppuelämäksi. Omassa nuoruudessani vanhempien kanssa ei samaa musaa kuunneltu, periaatteessa. Deep Purple tai Led Zeppelin aiheutti heissä päänsärkyä. Siksi sitä kuunneltiin lujaa ja nautittiin sen aiheuttamasta pahennuksesta. Nyt käydään yhdessä Kaija Koon konserteissa - pidän pahana.
Entäs sitten puku-miehet? Millä kohtaa heillä mieli vinoutui? Miksi Kaija Koo? Poikani lauloi 28 vuotta sitten pari vuotiaana Göstaa mukaillen:" sä itkisikö onnesta, jos panisin sua kunnolla", taputin häntä kannustavasti päälaelle, jos on pakko tapailla äidin kuuntelemaa musaa, niin olkoon se sitten sanomaltaan suoraviivaista ja tavoitteellista. Eput, Juice ja muutama muu käy yli sukupolvien hyräiltäviksi, mutta ei helvetissä Kaija Koo!
Avatkaa minulle tämä mysteeri. Miksi?
Ei tartte kyllä mitään...
Esiintyjän olisi luullut olevan jokin nuorison suosima soitinyhtye, Robin tai vähintään Baatman. Ei ollut - lavalla pungersi kyljet hiessä söpösti pyylevöitynyt Kaija Koo. Jengi oli mehuissaan taikka muna pystyssä - riippuen sukupuolesta. Hämmentävää kuitenkin oli nuorten ihmisten fanitus artistiin, jonka kohdeyleisö lienee eronneet 40+ naiset, joiden romahtanutta itsetuntoa sanoituksin pyritään pönkittämämään utopistisin lupauksin / kielikuvin - kaunis, rietas, onnellinen, vaikka pimpsa pölisee jo kuivuuttaan. Annetaan ymmärtää, että ansaitaan jotain enemmän kuin on saatu. Oikeastihan elämässä keskimärin saadaan juri se mitä kuuluu.
Vaan sitä jäin ihmettelemään miksi nuoret ihmiset jollottavat lyriikoitaan onnahtelevia sanoituksia mukana ja mutenkin toistensa olkapäillä tohkeilevat kohderyhmänsä tuolla puolen olevan Kaijan esitystä.
Mistä on kyse?
Törmäsin tähän ilmiöön jo noin 20 vuotta sitten Silja Linen risteilyaluksella. Tuolloin illan pääesiintyjä oli samainen Kaija Koo. Lavan edessä ei silloin huojutellut itseään teinit, vaan roolia ottivat pukumiehet. Luulin ensin kyseessä olevan jokin yhteisesti sovittu tsoukki - tyyliin: kun Kaija aloittaa, niin rynnätään lavan reunalle skragat otsalla ja heilutetaan käsiä. Hihittelin olutlasini ääressä uskaliaille verijareille, kunnes älysin ällistyksekseni heidän olevan tosissaan. Mitä vittua (kuka keksi rakkauden, kuinka sinut jatkoilla tunnistan, jne, jne..) oikeasti? Isot miehet, munat ja kaikki, missä meni pieleen ja menikö edes, vai olenko itse estynyt ja rajoitteinen, enkä vain osaa heittäytyä? Mikä saa teinit ja toimi-henkilöt täpisemään ohi kohderyhmän Kaijan tahtiin?
Kaija Koo ei ole erityisen kaunis. Tuulikoneen pelmuuttaessa hiuksia voi häntä kenties pitää semi-seksikkäänä, jos ei katso meikin ja laskostellun mekon taakse tarpeettoman tarkkaan. Meikäläisen ikäisen miehen silmin soiva peli toki, muutei pitäisi olla parikymppisen mielestä. Laulujensa sanomankaan puolesta hänen ei pitäisi puhutella puperteetin ohittanutta ihmistä.
Maalla, siis landella, on tapana, että äidit ja tyttäret viettävät vapaa-aikaa matkahuollon baareissa taikka kesäisin tanssilavoilla, koska muuta ei ole. Tällöin altistutaan äitien ja muun possen kuuntelemalle musiikille ja se saattaa jättää jälkensä loppuelämäksi. Omassa nuoruudessani vanhempien kanssa ei samaa musaa kuunneltu, periaatteessa. Deep Purple tai Led Zeppelin aiheutti heissä päänsärkyä. Siksi sitä kuunneltiin lujaa ja nautittiin sen aiheuttamasta pahennuksesta. Nyt käydään yhdessä Kaija Koon konserteissa - pidän pahana.
Entäs sitten puku-miehet? Millä kohtaa heillä mieli vinoutui? Miksi Kaija Koo? Poikani lauloi 28 vuotta sitten pari vuotiaana Göstaa mukaillen:" sä itkisikö onnesta, jos panisin sua kunnolla", taputin häntä kannustavasti päälaelle, jos on pakko tapailla äidin kuuntelemaa musaa, niin olkoon se sitten sanomaltaan suoraviivaista ja tavoitteellista. Eput, Juice ja muutama muu käy yli sukupolvien hyräiltäviksi, mutta ei helvetissä Kaija Koo!
Avatkaa minulle tämä mysteeri. Miksi?
Ei tartte kyllä mitään...