Tulipa sitten nähtyä Kaapo Kakko livenä Anaheimissa. Onneksi olen lukenut tätä ketjua jonkin verran, joten odotukset olivat sitten järkeviä, eikä niihin nähden juuri yllätyksiä tullut. Kai tässä ketjussa onkin jo sanottu aika paljon mistä mättää, ettei gretzkymäisiä pisteitä ole syntynyt.
Vauhdin puute oli aika ilmiselvää. Useimmiten Kakko tuli viimeisenä ketjunsa hyökkääjänä vastustajan siniviivan yli, ja lähti sieltä viimeisenä pois. Suurin osa aikaa meni tehottomaan pörräämiseen kiekottomana. Kiekkoa ei Kaapo paljon ainakaan ottelun alkupuolella saanut, ja sitten kun sai, usein seurauksena oli vain pitkä päätyyn ja perään. Jotenkin puuttui sellainen rauhallisuus, jossa peli ikään kuin hidastuu pelaajalle ja pelaaja voi tehdä älykkäitä ratkaisuja. Mallia voisi Kaapo katsoa vaikka Mika Zibanejadista omassa joukkueessaan, siinä on hyvä pelaaja. Kaapo oli kentällä Rangersien toisen maalin aikana, mutta ei kiekkoon päässyt käsiksi. Ducksien toisessa maalissa puolestaan Kaapo katseli, kun vastustajan puolustaja tuli vauhdilla lämäämään kiekkoa. Ei kiinnostanut mennä blokkaamaan vedon eteen ja niin kiekko meni melkein tyhjään New Yorkin maaliin. Ehkä Kaapo luuli, että Henkka on ottamassa vastaan laukausta, mutta eikö nyky-NHL:ssä ole tapa yrittää blokata kaikkia laukauksia mitään oletuksia tekemättä?
Ylivoimassa Kaapo pääsi pelaamaan myös, muttei saanut juurikaan kiekkoa itselleen tai mitään paikkoja luotua. Alivoimalla ei peliaikaa tullut. Tasaviisikoin Kakko pelasi Panarinin ja Stromen kanssa useimmiten, joten luulisi, että tuollaisten kanssa olisi hyvä pelata. Mitään kemiaa kolmikon pelissä en kuitenkaan nähnyt. Kerran oli hyvä vetopaikka, mutta siitä Kakko yritti vielä syöttöä maalitolpalle, jossa vastustaja pääsi väliin ja tilanne kuivui. Plussaa voisi antaa parista kiekon riistosta ekassa erässä. Lopussa Kaapolla oli rankkareilla vielä paikka ainakin pitkittää ratkaisua, mutta eihän se yritys kovin ihmeellinen ollut (yrittäisi nyt sitä mailan ponnahduttamista jäästä ja siitä vetoa, niin olisi ainakin viihdettä tarjolla, heh).
Sellainen olo jäi, että kausi AHL:ssä olisi tehnyt gutaa Kaapolle, niin kuin aikoinaan Mikko Rantaselle. 18 vuotiaana suoraan NHL:ään on kuitenkin aika iso hyppy, johon ei monikaan pysty.
