Noniin. Jos nyt alottaisi, kun kerta tänne lupasin kirjottaa.
Köyhyyden määritelmä voisi paremminkin olla tämän keskustelun otsikko. Rajat ovat kuitenkin aina riippuvaisia määritelmästä. Köyhyyden voisi kuitenkin konkreettiseen köyhyyteen, jossa ihmiset kärsivät selvää puutetta ja sitten köyhyyden tunteesta johtuvaan köyhyyteen. Jälkimmäisistä täällä onkin jo puhuttu melko runsaasti.
Ihmisillä on kuitenkin tiettyjä tarpeita. Biologiset perustarpeet ovat perusravinto ja suoja. Nämä ovat välttämättömiä elämisen kannalta. Biofyysisten hyödykkeiden puute (vesi, ravinto, fyysinen suojautuminen) on köyhyyden ehkä merkittävin laji. Tästä puutteesta kärsivät jotkut Suomessakin, vaikka periaatteessa se ei ole mahdollista Suomen yhteiskuntajärjestelmässä. Kodittomat ovat kuitenkin totta, vaikka moni ei sitä ymmärräkään. Seurakuntien soppajonotkin vetävät ihmisiä.
Sitten ihmisillä on myös kulttuurillisia tarpeita. Näihin yhdistyvät ja sekoittuvat sosioekonomiset tarpeet. Tässä on kyse sosiokulttuurillisten hyödykkeiden ja oikeuksien puutteesta. Esimerkkeinä voi mainita kommunikoinnin. Ihmisillä pitää olla mahdollisuus kommunikointii toistensa kanssa. Samoin pitää olla mahdollisuus informaatioon. Ihmisen pitää olla osa yhteiskuntaa, eikä ns. syrjäytynyt.
Lisäksi tähän liittyy suhteellinen köyhyys, eli haluat sitä mitä naapurillasikin on. Tiedät jostain tuotteesta, niin haluat sen. Hieno auto nostaa statustasi. Haluat harrastaa jotain, joka vie rahaa. Haluat ostaa hienoja vaatteita. Tämä köyhyys aiheuttaa myös paljon maailman rikollisuudesta. Harvat rikokset tehdään perustarpeiden tyydyttämiseksi, mutta todella suuri osa tehdään juuri suhteellisen köyhyyden takia.
Tuloerojen kasvaminen vaikuttaa suhteellisen köyhyyden kasvamiseen ja ihmiset alkavat jakaantua a- ja b-luokan kansalaisiksi. Tällöin luottamus yhteiskunnallisiin pelisääntöihin ja vaikutusmahdollisuuksiin heikkenee ja ongelmia alkaa syntyä. Suomessa suhteellinen köyhyys tuskin aiheuttaa ainakaan lyhyellä tähtäimellä suuria ongelmia. Ihmiset toki tuntevat itsensä köyhiksi ja ehkä jopa toisen luokan kansalaisiksi, mutta yleensä tarpeet ovat kuitenkin suhteellisen hyvin tyydytettyjä, eikä katkeroitumista suurempia lieveilmiöitä synny.
Suuremmat ongelmat syntyvät kehitysmaissa. Nykyisen viestintätekniikan ansiosta ihmiset ovat tietoisia lähes kaikista olemassaolevista hyödykkeistä, mutta suurella osalla ihmisistä ei ole mitään mahdollisuutta hankkia niitä. Paikallinen rikollisuus ja levottomuus ovat varmasti osa ongelmista, mutta terrorismissa on myös taustalla huonot olot, köyhyys. Tunnetta vahvistaa juuri se, että katsotaan jonkin osapuolen vielä syventävän köyhyyttä ja huonoja oloja.
Köyhyyden rajana voitaisiinkin pitää köyhyyden tunnetta. Toisaalta sosiaalisista oloista johtuen ei köyhyyttä voitaisi kokonaan poistaa. (ellei sitten maailmanlaajuisessa kommunismissa) Absoluuttisen köyhyyden (siis perushyödykkeiden puute) raja taasen on liian rankka, varsinkin Suomessa. Mielestäni köyhänä voidaan pitää ihmistä, jolle ei jää rahaa yhtään ansioistaan perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen.
Tämän määritelmän mukaan suuri osa opiskelijoista voitaisiinkin laskea köyhiksi. Opintotuki tuskin riittänee muuhun, kuin vuokraan ja ruokaan. Tai jos jotain yli jää, niin se menee kulttuurillisiin tarpeisiin (opiskelu, kommunikointi, liikkuminen). Lainan ottaminen ei muuta tilannetta, sillä opintolaina ei millään tavalla ole kestävä ratkaisu. Ei kai kukaan voi elää koko elämäänsä lainalla. Lisäksi lainojen korot lisäävät köyhyyttä ja kokonaissummatkin joutuu maksamaan takaisin myöhemmin.
Lisäksi köyhäksi voitaisiin mielestäni laskea myös muut ihmiset (työssäkäyvät, työttömät jne.), joilla ei yksinkertaisesti jää rahaa laskujen, lainanlyhennysten, ruuan ja asumisen kulujen jälkeen. Tällaisia ihmisiä on kuitenkin melko vähän, sillä sosiaalitoimistotkin auttavat esim. vaatteiden hankkimisessa. Työssäkäyvän kohdalla tätä tuskin kuitenkaan tapahtuu, ja työssäkävijä voi ollakin erilaisten lainojen johdosta olla työtöntä selvästi köyhempi.
Jokatapauksessa lienee selvää, että köyhyydelle ei voi vetää selkeää rajaa, sillä se riippuu niin monesta asiasta. Toivottavasti joku jaksoi lukea ja peräti ymmärsikin mitä yritin sanoa.
