Käyn Ahon laitaa... Jyrki Aho Ässien päävalmentajana

  • 199 966
  • 1 110

Waqu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Dallas Stars
Aho on erinomainen valmentaja. Toivottavasti on saanut huilata ja käsitellä tunteita kauden jälkeen ja näin ollen osaa siirtää oikeaa energiaa joukkueeseen.

Ahon vaimo kun kuoli syöpään hänen ensimmäisellä Blues-kaudellaan, taisi Aho olla yhden pelin pois. Eli veikkaan, että yksi konkurssi ei Ahon mieltä hirveästi järkytä, vaikka varmasti todella vaikea kausi olikin.

Mutta kyllä Aho on mielestäni sellainen valmentaja, joka pystyy ulosmittaamaan jengistä kaiken potentiaalin ulos tehokkaasti. Ja sanotaanko, että kustannustehokkuus varmasti parasta liigassa. Ei tarvitse hirvittävää tähtijoukkuetta (veikkaan, että taiteilevien primadonnien kanssa Ahon teesit ei toimisi yhtään), mutta työteliään joukkueen saa hirvittävään liitoon. Vaatii todella paljon kaikilta, mutta on silti ihmisläheinen ja ns. "hyvä tyyppi". Tähän päälle hän antaa vapauksia myös pelaajien vaikuttaa peliin, jos siihen kykenee. Eric Perrin Ahon aikaan sai "määrätä" peliään jonkunverran, toki suunnitelmallisuus näkyi tuonkin kentän pelissä.

Miinuspuoleksi sanottu omien kultapoikien raahaaminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Ne on vaan niitä ukkoja, jotka pitää sitä henkeä kasassa ja on Ahon näköisiä. Yrittävät aina pirusti, ovat fyysisiä ja valmiita tekemään joukkueen eteen mitä vain. Välillä nuo pänni itseäkin, kun joku Markus Poukkula pörrää niin perkeleesti ja yritys on älytön, mutta kun ei riitä, niin ei riitä. Nämä pelaajat yleensä halpoja ja eivät ole siten mitään heikkoja lenkkejä kuitenkaan.

Uskon Ahon olevan loistava valmentaja Ässille. Budjettia lienee hieman käytössäkin, mutta ei tokikaan mitään kallista rosteria, mutta sellaiset edellytykset, että Aho voi parhaimmillaan kuuden sakkiin vetää.
 

karhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät,Man Utd
Kaikki joukkueet varmasti yrittävät treenata laadukkaasti. Siitä huolimatta on varmasti eroja määrissä ja harjoittelun laadussa. Porissa muistetaan Tihonovin koulu 90- luvun alussa, josta tuli timantteja ja moni ei niin lahjakas pelaaja pelasi pitkän uran. Tihonovin luomasta pohjasta sai nauttia mm. V-P Ketola, jonka valmentama joukkue voitti pronssia 1995. Luotiin ns. pohjat ja opittiin harjoittelemaan kovaa. A-juniorit treenasivat parhaimmillaan 3 kertaa päivässä ja mukana olleita kavereita kertoi ettei oikein kroppa ottanut treeniä vastaan aluksi. Kun sitten alkoi ottamaan oli kehitys huimaa. Ahon koulusta olen kuullut että juostaan paljon, tämäkin varmasti uutta monelle, mutta nostaa kyllä kuntoa varmasti parhaiten ja luo sitkeyttä, jota poikkeuksetta Ahon joukkueet ovat Liigassa esittäneet. Kyse on joka päiväisessä hajoittelussa olevasta vaatimustasosta. Niin pelaat kuin treenaat klisee on edellen voimassa. Usko on ainakin minulla kova että ollaan saatu valmentaja ihan valtakunnan huipulta.


Tätä samaa Tihonovin linjaa yritti Fandul nuorissa toteuttaa, tuloksetkin taisivat olla kohtuullisia, mutta taidettiin silti savustaa seurasta ulos, kun suuret määrät ja vaatimustaso ei tainnut kaikille maistua.
Onhan harjoittelussa ja määrissä varmasti eroja liigan sisällä. Kyllähän menestykseen kuitenkin muutakin vaaditaan kuin järjetön määrä pururataa. Onneksi Aholla on varmasti pakissa muutakin.
Olisiko muuten ollut jo 90- luvulla, kun treenaamisessa mentiin juuri pois tästä hirveästä juoksemisesta, ja alettiin painottamaan enemmän monipuolisuutta.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Tihonovin ja Jursinovin treenimetodit eivät tietenkään ole enää tätä päivää, mutta jos nyt vain Ahosta puhutaan, niin yksi erittäin leimallinen piirre hänen joukkueilleen on ollut urheilullisuus. Sen homman hän osaa, mikä on ilman muuta tervetullut ominaisuus Ässien kaltaiselle joukkueelle. Toinen tärkeä piirre on ollut yhtenäisyys, mikä on niin ikään erittäin tervetullutta pienen budjetin joukkueessa. Kun tähän lisätään että valmentajan henkilökohtaiset egotripit jäävät Porissa vaihteeksi toteutumatta, voitaneen sanoa että Aho on "meidän mies", ainakin lähtökohtaisesti.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Ahon vaimo kun kuoli syöpään hänen ensimmäisellä Blues-kaudellaan, taisi Aho olla yhden pelin pois. Eli veikkaan, että yksi konkurssi ei Ahon mieltä hirveästi järkytä, vaikka varmasti todella vaikea kausi olikin.

Kun tähän lisätään että valmentajan henkilökohtaiset egotripit jäävät Porissa vaihteeksi toteutumatta, voitaneen sanoa että Aho on "meidän mies", ainakin lähtökohtaisesti.

Tässä ovat tuloksellisten näyttöjen lisäksi ne kaksi tärkeintä pointtia, miksi minä otan Ahon enemmän kuin avosylin vastaan. Ensinnäkin hän ei vuorenvarmasti ole mikään draamakuningatar, joka omalla toiminnallaan pilaisi välinsä organisaation ja/tai joukkueen kanssa. Ja toinen syy on, että hän nähnyt elämää. Hän on kohdannut sekä yksityiselämässään että ammatillisesti äärimmäisimpiä haasteita joiden eteen ihminen voi joutua. Leskeksi ja yksinhuoltajaisäksi (eikös Aholla lapsia ole, ainakin nyt yksi?) jääminen alle nelikymppisenä on sellainen kohtalo että sen harva kokee, joten tuskin kellään lienee valmiita toimintamalleja miten sellaisessa tilanteessa jatkaa eteenpäin. Olen siis todellakin luottavainen, että Ässät on tehnyt oikean ja parhaan mahdollisen päätöksen..

Sanottakoon mustan huumorin sävyttämänä kommenttina, että jos surutyö alkaa olla tehtynä, niin kyllähän sitä menestynyt ja komea liigavalmentaja nyt löytää PK:sta uuden emännän ihan koska tahansa ;)
 

Pratu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Leskeksi ja yksinhuoltajaisäksi (eikös Aholla lapsia ole, ainakin nyt yksi?) jääminen alle nelikymppisenä on sellainen kohtalo että sen harva kokee
Ei ollut yhteisiä lapsia. Kuolleella puolisolla oli aiemmasta liitosta kaksi lasta, jotka ovat jo yli parikymppisiä aikuisia.
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
Tätä samaa Tihonovin linjaa yritti Fandul nuorissa toteuttaa, tuloksetkin taisivat olla kohtuullisia, mutta taidettiin silti savustaa seurasta ulos, kun suuret määrät ja vaatimustaso ei tainnut kaikille maistua.


Ei mikään ihme nykyajan tissiposkien kohdalla. Ihan sama ilmiö on nähtävissä muissakin organisaatiossa. Kova määrällinen ja laadullinen vaatimustaso yhdistettynä perinteiseen management by perkele -asenteeseen ei vaan enää toimi. Jos ei kapina nouse sisältäpäin, niin sitten joku sivusta seuraaja vuotaa asian iltapäivälehdille jossa asiat käänneetään poikkeuksetta valmentajaa vastaan. Sen jälkeen seurajohdossa painetaan paniikkinappulaa ja kengitään koutsi pois vedoten "negatiiviseen julkisuuteen".
 

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21

Ei mikään ihme nykyajan tissiposkien kohdalla. Ihan sama ilmiö on nähtävissä muissakin organisaatiossa. Kova määrällinen ja laadullinen vaatimustaso yhdistettynä perinteiseen management by perkele -asenteeseen ei vaan enää toimi. Jos ei kapina nouse sisältäpäin, niin sitten joku sivusta seuraaja vuotaa asian iltapäivälehdille jossa asiat käänneetään poikkeuksetta valmentajaa vastaan. Sen jälkeen seurajohdossa painetaan paniikkinappulaa ja kengitään koutsi pois vedoten "negatiiviseen julkisuuteen".

Ymmärrä nyt kuitenkin se, että noi Fandulin juniorit olivat koululaisia, ei jääkiekkoammattilaisia. Harvasta edes tulee ammattilainen, joten koulunkäyntikin pitää hoitaa. Ehdottomilla huipuilla ei ole muuta elämää, kun lätkä, mutta se on promille tuosta porukasta. Sitten vielä sellainen pointti, että tuon joukkueen kustannuksista maksoivat vanhemmat 100%, joten maksajilla hieman sananvaltaa?
 

Takarauta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Aho tuonee mukanaan pienen kulttuurishokin, mitä tulee harjoitteluun. Saas nähdä miten tämä meidän konkariosasto siihen taipuu vai joko syksyllä nähdään sapelien kalistelua.
 

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
Jos pelit vain kulkevat ja voittoja tulee tasaiseen tahtiin, ei kukaan valita yhtään mitään, mutta annas olla, jos meno tökkii on syyllinen sekä syy helposti haettavissa. Odotellaan puolisen vuotta, niin tiedetään missä mennään.
 

Surprise Me

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gus Polinski - Polka king of the midwest
Ymmärrä nyt kuitenkin se, että noi Fandulin juniorit olivat koululaisia, ei jääkiekkoammattilaisia. Harvasta edes tulee ammattilainen, joten koulunkäyntikin pitää hoitaa. Ehdottomilla huipuilla ei ole muuta elämää, kun lätkä, mutta se on promille tuosta porukasta. Sitten vielä sellainen pointti, että tuon joukkueen kustannuksista maksoivat vanhemmat 100%, joten maksajilla hieman sananvaltaa?
Höpöhöpö juttuja. Mistä sitä tietää etukäteen, kuka pelaa liigassa tai NHL:ssä jos harjoitellaan kuin amatöörit? Suomessa on edelleen OK olla lahjakas viulisti joka harjoittelee 8 tuntia päivässä. Mutta samaa ei sallita nuorelle jääkiekonpelaajalle, koska "niin harvasta tulee ammattilainen" paskanjauhanta on iskostautunut suomalaisen mielen syövereihin.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Ymmärrä nyt kuitenkin se, että noi Fandulin juniorit olivat koululaisia, ei jääkiekkoammattilaisia. Harvasta edes tulee ammattilainen, joten koulunkäyntikin pitää hoitaa. Ehdottomilla huipuilla ei ole muuta elämää, kun lätkä, mutta se on promille tuosta porukasta. Sitten vielä sellainen pointti, että tuon joukkueen kustannuksista maksoivat vanhemmat 100%, joten maksajilla hieman sananvaltaa?

Höpöhöpö juttuja. Mistä sitä tietää etukäteen, kuka pelaa liigassa tai NHL:ssä jos harjoitellaan kuin amatöörit? Suomessa on edelleen OK olla lahjakas viulisti joka harjoittelee 8 tuntia päivässä. Mutta samaa ei sallita nuorelle jääkiekonpelaajalle, koska "niin harvasta tulee ammattilainen" paskanjauhanta on iskostautunut suomalaisen mielen syövereihin.

Huono rinnastus, jos siis katsotaan harrastamista koulunkäynnin näkökulmasta, mihin Olkku viittaa. Viulunsoittoa harrastava harjoittelee yksin omassa huoneessaan koulun ulkopuolella tasan silloin kun huvittaa, eli hänellä on täysi vapaus koska ei ole riippuvainen mistään ulkoisesta. Mutta junnukiekkoilijan täytyy elää jäävuorojen mukaan, jotka monesti niiden 12-15v tapauksessa ovat päivisin. Muistan kun olin yläasteella 90-luvulla, ja luokallamme oli kolme-neljä aktiivista jääkiekon harrastajaa. He olivat joskus pois iltapäivisin harjoitusten takia, ja kyllä se ainakin silloin onnistui ja sallittiin. Mutta jokainen heistä oli lopettanut lätkän viimeistään B-junnuissa. Eli juuri siinä vaiheessa, kun on päätettävä että panostanko oikeasti vai enkö panosta. Yleensä käy niin, että joko mielenkiinto harjoitteluun loppuu koska se on siirtynyt muihin asioihin (kaljanjuonti, tytöt..), tai sitten kaveri toteaa että ei vain riitä, että ei tästä ammattia ikinä tule. Olkku on siis ihan oikeassa, että puhutaan promilleista jotka menevät päätyyn (ammattilaisuuteen) asti. Nämä tällaiset puljujärvet ovat yksittäistapauksia, jotka eivät käy päivääkään koulua ysiluokan jälkeen, koska on vuorenvarmasti edessä tulevaisuus kiekkoilijana..
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Fandulin epäonnistuminen Ässien junnuvalmentajan johtui paljon muustakin kuin treenimääristä, vaativa persoona ja keskinkertaiset valmennustaidot ovat harvoin hyvä yhdistelmä. En täysin sisäistä miksi tuo koko asia piti vetää tähän keskusteluun, Aho on yleisesti ottaen valmentaja jolle pelaajat haluavat pelata.
 

Pratu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Olkku on siis ihan oikeassa, että puhutaan promilleista jotka menevät päätyyn (ammattilaisuuteen) asti. Nämä tällaiset puljujärvet ovat yksittäistapauksia, jotka eivät käy päivääkään koulua ysiluokan jälkeen, koska on vuorenvarmasti edessä tulevaisuus kiekkoilijana..
Promille on 1/1000. Tarkoittaisi siis että tuosta Porin tapauksessa 25 pojan porukasta jotka C-junnuissa aloittavat suhteellisen tosissaan harjoittelun, nousisi kerran 40 vuodessa yksi jääkiekkoammattilainen. Todellisuudessa niitä tulee 1-2 joka vuosi.
Nämä puljujärvet ovat yksittäistapauksia, koska ovat nimenomaan panostaneet paljon jääkiekkoon ja harjoitteluun jo nuorena. Ei tuollaisia puljujärviä itsestään putkahtele.
 

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
Huono rinnastus, jos siis katsotaan harrastamista koulunkäynnin näkökulmasta, mihin Olkku viittaa. Viulunsoittoa harrastava harjoittelee yksin omassa huoneessaan koulun ulkopuolella tasan silloin kun huvittaa, eli hänellä on täysi vapaus koska ei ole riippuvainen mistään ulkoisesta. Mutta junnukiekkoilijan täytyy elää jäävuorojen mukaan, jotka monesti niiden 12-15v tapauksessa ovat päivisin. Muistan kun olin yläasteella 90-luvulla, ja luokallamme oli kolme-neljä aktiivista jääkiekon harrastajaa. He olivat joskus pois iltapäivisin harjoitusten takia, ja kyllä se ainakin silloin onnistui ja sallittiin. Mutta jokainen heistä oli lopettanut lätkän viimeistään B-junnuissa. Eli juuri siinä vaiheessa, kun on päätettävä että panostanko oikeasti vai enkö panosta. Yleensä käy niin, että joko mielenkiinto harjoitteluun loppuu koska se on siirtynyt muihin asioihin (kaljanjuonti, tytöt..), tai sitten kaveri toteaa että ei vain riitä, että ei tästä ammattia ikinä tule. Olkku on siis ihan oikeassa, että puhutaan promilleista jotka menevät päätyyn (ammattilaisuuteen) asti. Nämä tällaiset puljujärvet ovat yksittäistapauksia, jotka eivät käy päivääkään koulua ysiluokan jälkeen, koska on vuorenvarmasti edessä tulevaisuus kiekkoilijana..


Kyllä se vain on niin, että jos kiekkoilijaksi haluaa, niin nuo ovat kaikki tekosyitä. Oheisharjoittelua voi vetää monta tuntia päivässä ilman niitä joukkueen valmentajia tai joukkuekavereita aivan kuten se viulisti harjoittelee yksikseen opettajan ohjeiden mukaan. Ei huippukiekkoilijaksi tulemisen aina vaadita jäätä. Jäätä on riittävästi jouukeutapahtumissa. Muu toiminta ratkaisee. Vaatimustaso vain tuntuu pikku mussukoita rassaavan.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Höpöhöpö juttuja. Mistä sitä tietää etukäteen, kuka pelaa liigassa tai NHL:ssä jos harjoitellaan kuin amatöörit? Suomessa on edelleen OK olla lahjakas viulisti joka harjoittelee 8 tuntia päivässä. Mutta samaa ei sallita nuorelle jääkiekonpelaajalle, koska "niin harvasta tulee ammattilainen" paskanjauhanta on iskostautunut suomalaisen mielen syövereihin.

Junnu, joka haluaa huipulle, voi harjoitella itsenäisesti niin paljon kuin haluaa, mutta junnujoukkueen toiminnan lähtökohta ei pitäisi olla liigapelaajien kehittäminen.
 

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
Junnu, joka haluaa huipulle, voi harjoitella itsenäisesti niin paljon kuin haluaa, mutta junnujoukkueen toiminnan lähtökohta ei pitäisi olla liigapelaajien kehittäminen.

Olen asiasta kuitenkin hieman eri mieltä, sillä mistä ne liigapelaajat sitten tehdään. Se toki on selvää, että läheskään kaikista harrastajista ei voi tulla kiekkoilijoita tai edes kiekon parissa toimivia henkiöitä. Jokapäiväinen toiminta joukkueessa pitää kuitenkin tähdätä siihen, että jokaisella unelmaansa tavoittelevalla pojalla on mahdollisuus joka ikinen päivä haastaa itseään ja päästä kohti unelmaansa. Mihin se riittää on toinen juttu. Mukavuustasolla toiminen joukkueessa ei voi olla esteenä yksittäisenkään pojan eteenpäin menemiseen.

Sama taas toisinpäin. Joukkueen toiminta taas ei voi silti perustua muutaman tai muutamien yksilöiden eteenpäin viemiseen. Siinäpä sitä dilemmaa purtavaksi valmentajalle ja oikeastaan koko seuralle. Silti kaikilta voi vaatia sitä omaa parastaan joka päivä.
 

Tuamas

Jäsen
Promille on väärä luku, prosentti on muistaakseni Ässien keskiarvo, kun otetaan patajunnuliigassa aloittava ikäluokka.

Juttuja voi tehdä vaativasti ja paljon, myös siten ettei tapeta puolen ikäluokan kipinää.

Ihmisillä on etenkin kiekossa jotenkin vääristynyt kuva, että vaativan valmentajan on automaattisesti oltava luonnehäiriöinen mulkku.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Junnu, joka haluaa huipulle, voi harjoitella itsenäisesti niin paljon kuin haluaa, mutta junnujoukkueen toiminnan lähtökohta ei pitäisi olla liigapelaajien kehittäminen.

Itse olen junnuvuodet jo ohittanut, eikä ole ketään lähiomaisia Ässissä pelaamassa. Silti ihmisten välisestä kanssakäymisestä on jäänyt sellainen olo, että porilaisnuorten asiat eivät ole niin huonosti kuin joskus kuulee väitettävän. Ihmisiä on varmaan erilaisia niin valmentajissa kuin junnujen taustajoukoissakin, mutta pääsääntöisesti olen kuullut positiivisia uutisia Astoran liepeiltä.

Esimerkiksi Ässät ei kahlitse nuoren harrastuneisuutta liian tiiviisti jääkiekkoon. Mukana kulkee kaikkea muutakin niiltä osin kuin nuori haluaa panostaa. Se tosin, että kiekon puolella saatetaan vaatia kyllä sitoutumista kiekkoon, mutta se ei liene kovin luonnotonta.

Kaikista ei tosiaan tule ammattilaispelaajia. Käännän silti kysymyksen niin päin, että eikö Liiga-seuran juniorijaoston kuulu olla tukemassa niitä, joista on tulossa?
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Kaikista ei tosiaan tule ammattilaispelaajia. Käännän silti kysymyksen niin päin, että eikö Liiga-seuran juniorijaoston kuulu olla tukemassa niitä, joista on tulossa?
Tuohan on se pienempien paikkakuntien ongelma. Osa haluaisi vain harrastaa ja muutama hassu tähtää ammattilaiseksi. Ei löydy kuitenkaan ikäluokasta joukkuetta, jossa kaikilla olisi tähtäin ammattilaisuudessa. Tuosta tulee aika kova ristiriita ja osa lopettaa jo aikaisessa vaiheessa kun nykyään vedetään jo pikkujunnuissa aika kovia harjoitusmääriä.

Ihannehan olisi että harrastelijat ja ammattiin tähtäävät olisivat eri joukkueissa, mutta silloin ei taitaisi riittää pelureita jälkimmäisen ryhmän joukkueharjoituksiin. Tuo on kyllä kova pähkinä purtavaksi, jotta kaikki olisi tyytyväisiä.
 

Badgers

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Aho tuonee mukanaan pienen kulttuurishokin, mitä tulee harjoitteluun. Saas nähdä miten tämä meidän konkariosasto siihen taipuu vai joko syksyllä nähdään sapelien kalistelua.
Toivottavasti tuo tota edellä mainittua shokkia, itsellä on ainakin vahva luotto Ahoon ja siihen, että pelaajistossa nähdään ensi kaudella läpilyöntejä ja yllättäjiäkin. Meillä on hyvä valmennusporukka.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Täällä nyt saivarteluun taipuvaiset kanssakirjoittajat turhaan tarttuivat tuohon promille sanaan. Itse ainakin tarkoitin sen vain kielikuvaksi sille, miten harvasta kiekkojunnusta lopulta ammattilainen tulee..

Tuohan on se pienempien paikkakuntien ongelma. Osa haluaisi vain harrastaa ja muutama hassu tähtää ammattilaiseksi. Ei löydy kuitenkaan ikäluokasta joukkuetta, jossa kaikilla olisi tähtäin ammattilaisuudessa. Tuosta tulee aika kova ristiriita ja osa lopettaa jo aikaisessa vaiheessa kun nykyään vedetään jo pikkujunnuissa aika kovia harjoitusmääriä.

Junnuvalmentajat ovat kyllä aivan mielettömän keskeisessä roolissa, jos oikeasti pyritään siitä isosta massasta löytämään ja tukemaan niitä junnuja, jotka todella tietävät tähtäävänsä ammattilaisiksi ja joilla paukut siihen kenties riittäisivätkin. Kaikkein kriittisin vaihe on C-junnu ikä, koska siinä noin 14-16 vuotiaana on se pahin lopettamispiikki. Kuten edellä sanoin, niin joko kaveri toteaa etten ole tarpeeksi hyvä, tai sitten mielenkiinto vain katoaa tai siirtyy muihin asioihin. Se harrastamisen ilo joka lapsella on ei tuossa vaiheessa yksin kanna enää eikä välttämättä riitä motivaattoriksi. Tämähän koskee yhtälailla niitä joilla on luovia harrastuksia kuten se viulunsoitto tai vaikka näytteleminen. Tullaan sen eteen, että haluanko minä oikeasti panostaa tähän, että voisiko tämä olla minulle joskus vaikka ammatti. Tuossa noin 15v iässä nuoren psyykkisessä kehityksessä tulee luonnostaan muutenkin se "kuka minä olen, ja mitä minä tältä elämältä nyt olisin haluamassa" -pohdintojen vaihe, eli ihan taudin kuvaan kuuluu..
 

Surprise Me

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gus Polinski - Polka king of the midwest
Junnu, joka haluaa huipulle, voi harjoitella itsenäisesti niin paljon kuin haluaa, mutta junnujoukkueen toiminnan lähtökohta ei pitäisi olla liigapelaajien kehittäminen.
Ei pitäisi, mutta rajaviivaa vetäminen on hankalaa. Toiminta ei saisi olla liian leikkisää mutta ei kuitenkaan liian vakavaa. Monesti valmentajan oma into ja pyrkimys päästä eteenpäin omalla uralla häiritsee kokonaisuutta.
 

Jan Koller

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät ♠, Carolina Hurricanes
Ahon esiintymistä, kun nyt päivittäin on saanut katsoa pääosin Ylellä, niin pakko kehua Ahon esiintymistä. Samalla useaan otteeseen Ässät on saanut ilmaista mainosta ja toki tuo Porin peli oli iso osa tätä. Olen varma, että Ahon tulo helpottaa pelaajien houkuttelemista Poriin ja toki parantuneet olosuhteetkin puoltavat tätä. Tästä on hyvä jatkaa ja odotella huomista...
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo

Lätkäjope

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Armia #10, Matushkin #43
Ahon haastattelu "Meidän tehtävämme on sytyttää Seisomakatsomo" | Porin Ässät

"- Meidän tehtävämme on sytyttää yleisö. Taklaukset, laukaukset, tilanteet ja muuttuvat tilanteet saa yleisön mukaan peliin, Ässien päävalmentaja kommentoi."

Kuulostaa hyvälle, katsotaan miten toteutuu käytännössä.

Voi olla omaa siirappista kuvitelmaa, mutta Ahon ilmeistä ja elekielestä näkee miten innoissaan mies uudesta pestistä on. Pääsee pitkästä aikaa oikeaan jääkiekkokaupunkiin valmentamaan. Melkoisen iso hyppäys Bluesin penkin takaa, mylvivän Isomäen yleisön eteen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös