Haka Metsäläinen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves
Kulunut viikko herätti tällaisessa yli 50-vuotiaassa kiekkoveteraanissa niin paljon ajatuksia, että tuli hommattua käyttäjätunnus niin tälle kuin Ilveksenkin keskustelupalstalle. Olen seurannut kiekkoaiheisia keskustelupalstoja jo muutaman kauden ajan, mutta koskaan en ole tuntenut pakottavaaa tarvetta niihin kirjoittaa. Mielessäni olen monen mielipiteisiin yhtynyt tai niitä vastaan purnannut, mutta silti... kun työkseen kirjoittaa, on kynnys ilmaiseksi kirjoittamiseen ollut korkealla, ainakin minulla.
Viime viikko siis muutti kaiken.
Ensimmäinen kummastuksen aiheeni oli viikon takaisen maanantain jymyuutinen. Ilves hankki maalilleen Bruce Racinen. Arvelin heti, ettei Pietilä tätä uutista kovin maireasti tervehtisi. Kuvittelin mielessäni itseni hänen paikalleen ja arvelin työmoraalin pudonneen hetkessä pakkasen puolelle. Olinkin tuudittautunut selkäsaunaan marssiessani tiistai-iltana paikallisotteluun. Hämmästyksekseni uutinen ei ollut sekoittanut suosikkijoukkueeni maalivahti- tai muutakaan peliä, vaan Ilves otti ansaitusti pitkästä aikaa pisteet paikallisvastustajaltaan.
Seuraava yllätys olikin sitten epämiellyttävämpi. Saman illan Tulosruudun vetistelevä Pietilä-haastattelu tuntui pahalta. Olin jo ehtinyt ajatella, että näinköhän Ilves-johto sittenkin oli osannut hoitaa Racinen hankinnan myös Pietilän suuntaan fiksusti, mutta haastattelu vei pohjan pois tuolta haaveelta.
Pietilän viimeisten pelien hyvät otteet huomioon ottaen en voi kuin harmitella, kun nyt on lopullisesti varmistunut, että hän jättää joukkueemme. Kiitos Mika. Asiat olisi voitu hoitaa tyylikkäämminkin. Toivon kuitenkin, että Racine osoittautuu luottamuksen arvoiseksi, eivätkä Pietilän kyyneleet ennakoi lisää ilvesläisiä kyyneleitä.
Sitten vielä kammottavampaan aiheeseen. Mestarisuosikki Tapparaan kaudella 2001 - 2002.
Kaj Matalamäki ihmetteli Tapparan armotonta kahvausta torstain Ässät-pelin jälkeen. Kari Eloranta moitti Tapparaa kahvaamisesta perjantain Pelicans-pelin jälkeen.
Itse olin aivan mykistynyt Tapparan kahvaamisen määrästä tiistain Ilves-pelin jälkeen. Vaikka olen koko ikäni ollutkin Ilveksen mies, olen aina osannut antaa tunnustusta myös paikalliskilpailijallemme, kun siihen on ollut aihetta. Katson liki viidenkymmenen vuoden kokemuksen tamperelaisesta jääkiekosta oikeuttavan myös varoittavan sormen nostamiseen, vaikka kyse onkin naapuriseuran asioista. Koskaan ei tamperelainen joukkue ole pelannut niin raukkamaista "jääkiekkoa", kuin Jukka Rautakorven ja Kari Makkosen valmentama Tappara - vai pitäsikö sanoa Kahvara - tällä hetkellä tekee. Jos tuon kaltaisella kiekottoman pelaajan mailalla estämisellä ja järjettömällä koukkimisella voitetaan Suomen mestaruus, en voi kuin todeta: ku(u)sessa ollaan.
Jo nyt tiistain paikallispelissä oli nähtävissä, että pelin edetessä myös ilvespelaajat alkoivat käyttää sääntöjen kieltämiä mutta tuomarien sallimia otteita naapurin esimerkkiä mukaillen yhä enemmän. Huvittavinta oli, että Tapparan leiri kehtasi purnata Ilveksen 3 - 1 maalista, joka syntyi alivoimalla Viitakosken koukun jälkeen. Miksi Viitakosken koukku olisi pitänyt viheltää, kun sitä oli edeltänyt monta kymmentä viheltämättä jäänyttä Tapparan koukkua?
Kahvakiekon lopputulos tulee olemaan joka tapauksessa taitokiekon kuolema. Siinä vaiheessa, kun Rautakorven ja kumppaneiden ajama kiekottoman pelaajan estämiseen ja ronkkimiseen pohjautuva pelityyli tulee kaikkien suomalaisseurojen motoksi, tyhjenevät myös jäähallit. Eiköhän urheilutoimittajien olisi aika tehdä jotain, ettei meidän muiden toimitusalojen miesten tarvitse alkaa heilutella sanan säilää heidän reviirillään.
Viime viikko siis muutti kaiken.
Ensimmäinen kummastuksen aiheeni oli viikon takaisen maanantain jymyuutinen. Ilves hankki maalilleen Bruce Racinen. Arvelin heti, ettei Pietilä tätä uutista kovin maireasti tervehtisi. Kuvittelin mielessäni itseni hänen paikalleen ja arvelin työmoraalin pudonneen hetkessä pakkasen puolelle. Olinkin tuudittautunut selkäsaunaan marssiessani tiistai-iltana paikallisotteluun. Hämmästyksekseni uutinen ei ollut sekoittanut suosikkijoukkueeni maalivahti- tai muutakaan peliä, vaan Ilves otti ansaitusti pitkästä aikaa pisteet paikallisvastustajaltaan.
Seuraava yllätys olikin sitten epämiellyttävämpi. Saman illan Tulosruudun vetistelevä Pietilä-haastattelu tuntui pahalta. Olin jo ehtinyt ajatella, että näinköhän Ilves-johto sittenkin oli osannut hoitaa Racinen hankinnan myös Pietilän suuntaan fiksusti, mutta haastattelu vei pohjan pois tuolta haaveelta.
Pietilän viimeisten pelien hyvät otteet huomioon ottaen en voi kuin harmitella, kun nyt on lopullisesti varmistunut, että hän jättää joukkueemme. Kiitos Mika. Asiat olisi voitu hoitaa tyylikkäämminkin. Toivon kuitenkin, että Racine osoittautuu luottamuksen arvoiseksi, eivätkä Pietilän kyyneleet ennakoi lisää ilvesläisiä kyyneleitä.
Sitten vielä kammottavampaan aiheeseen. Mestarisuosikki Tapparaan kaudella 2001 - 2002.
Kaj Matalamäki ihmetteli Tapparan armotonta kahvausta torstain Ässät-pelin jälkeen. Kari Eloranta moitti Tapparaa kahvaamisesta perjantain Pelicans-pelin jälkeen.
Itse olin aivan mykistynyt Tapparan kahvaamisen määrästä tiistain Ilves-pelin jälkeen. Vaikka olen koko ikäni ollutkin Ilveksen mies, olen aina osannut antaa tunnustusta myös paikalliskilpailijallemme, kun siihen on ollut aihetta. Katson liki viidenkymmenen vuoden kokemuksen tamperelaisesta jääkiekosta oikeuttavan myös varoittavan sormen nostamiseen, vaikka kyse onkin naapuriseuran asioista. Koskaan ei tamperelainen joukkue ole pelannut niin raukkamaista "jääkiekkoa", kuin Jukka Rautakorven ja Kari Makkosen valmentama Tappara - vai pitäsikö sanoa Kahvara - tällä hetkellä tekee. Jos tuon kaltaisella kiekottoman pelaajan mailalla estämisellä ja järjettömällä koukkimisella voitetaan Suomen mestaruus, en voi kuin todeta: ku(u)sessa ollaan.
Jo nyt tiistain paikallispelissä oli nähtävissä, että pelin edetessä myös ilvespelaajat alkoivat käyttää sääntöjen kieltämiä mutta tuomarien sallimia otteita naapurin esimerkkiä mukaillen yhä enemmän. Huvittavinta oli, että Tapparan leiri kehtasi purnata Ilveksen 3 - 1 maalista, joka syntyi alivoimalla Viitakosken koukun jälkeen. Miksi Viitakosken koukku olisi pitänyt viheltää, kun sitä oli edeltänyt monta kymmentä viheltämättä jäänyttä Tapparan koukkua?
Kahvakiekon lopputulos tulee olemaan joka tapauksessa taitokiekon kuolema. Siinä vaiheessa, kun Rautakorven ja kumppaneiden ajama kiekottoman pelaajan estämiseen ja ronkkimiseen pohjautuva pelityyli tulee kaikkien suomalaisseurojen motoksi, tyhjenevät myös jäähallit. Eiköhän urheilutoimittajien olisi aika tehdä jotain, ettei meidän muiden toimitusalojen miesten tarvitse alkaa heilutella sanan säilää heidän reviirillään.