Olen ehkäpä tätä uudempaa sukupolvea kärppäkannattajissa mutta tässä oma tarinani. Olen oululainen liikenneopettaja ja kärppiä olen seurannut vuodesta 1997/1998. Ensimmäistä peliä mentiin isän kanssa katsomaan, Raksilan halli oli kylmä mutta jännittävä paikka 8-vuotiaalle. Kärpillä oli harmaat pelipaidat. Olimme seisomakatsomossa, silloin katsomot olivat hallin sivuilla ylätasolla. Hengitys höyrysi. Vastustajasta en muista mutta peli päättyi Kärppien 9-1 voittoon. Mieleen jäi Duane Derksen. Kotona tuli puettua joululahjaksi saadut katulätkä maalivahdin kamat ja heiteltyä palloa seinän kautta ”laukaukseksi” jonka muka torjuin. Selostin peliä kuten Stenkka. Radiosta soi radio Mega ja kärppien pelit. Muistan liiganousutappiot Kalpaa vastaan ja tietenkin TuTo tappion. Se oli nuorelle pojalle kova pala purtavaksi. Liiganousu oli iso juttu, siitä puhuttiin koulussa. Ensimäinen liigapeli TPS vastaan paikanpäällä tutussa seisomakatsomossa isän kanssa. Voittoa juhlittiin kuin maailmanmestaruutta. Paha oli palannut takaisin Liigaan. Seuraavat muistikuvat ovat vuodelta 2004. Olin 15-vuotias. 4 finaaliin en saanut lippuja. Olin kavereiden kanssa Skeittaamassa torilla. Tiesin että peli on menossa. Tulos jännitti. Jostain torille pölähti musta BMW. Kärppälippu ikkunasta ulkona. BMW poltti kumia ja teki donitseja torilla. Tästä tiesin kärppien voittaneen pelin ja mestaruuden. Oli hienoa aikaa olla kärppäfani, Ari Vallinista tuli oma suosikkipelaajani. Vuodet 2004-2008 meni dynastian mukana, pelejä kävin katsomassa aina kun isä kerkesi. Mestaruutta en paikanpäällä nähnyt. Stenkan selostus tai TV oli mistä näki tai kuuli. Tästä seurasi hiljaisempi jakso, tuli armeija, työt ja naiset. Kärppiä seurasin vähintään urheiluruudusta. Jokusen pelin kävin paikanpäälläkin, työkavereiden kanssa.
2013-
Uusi aika:
Olin aloittanut opiskelut, uusia kavereita oli myös tullut. Tuli ajatus että vapaa-ajalla voisi käydä kärppien peleissä. Katsomona oli tuttu EF, katsomo oli kulmauksessa. Jotain oli muuttunut. Muistan säälipleijarit 2013 lukkoa vastaan. Hävittiin, kausi ohi. Katsoin Ässien menoa mestariksi sinä keväänä. Ajattelin ”ensi keväänä me voitetaan”. Kausi 2014 olikin juhlaa, tuli kukkosta, pyörälää, maxwellia ja aaltosta. Jokerit peli kotona, Ottelu oli tilanteessa 8-2, yleisö taputti seisaaltaan viimeiset minuutit kotijoukkueen esitykselle. Kärpät oli saanut yleisön tuen takaisin itselleen. Mentiin pelin jälkeen kylille. Kärppäpelaajia oli jumprussa. Hienoa aikaa. Kausi päättyi mestaruuteen. Aaltonen teki ja karhunen torjui. Itse sain kaverin nyrkistä naamaan kun aaltonen teki mestaruusmaalin, se ei haitannut, se oli mestaruustuuletus. Olimme katsomassa peliä Vanhalla paloasemalla. Kausi 2015, finaaleissa taas. Lippuja yritin ostaa, kärppätoimiston edustalla viimeistä finaalia edeltävänä yönä oli yksi fani odottamassa. Mietin että jäisinkö myös odottamaan. Oli kylmä, en jäänyt. Aamulla heräsin, pitäisikö sittenkin? Menin Raksilan Prismaan. Olin jonossa ensimmäinen. Lippujärjestelmä kaatui klo9, en saanut lippuja. Kaveri osti netistä. Sai liput, onneksi. Tällä kertaa siis myös minä paikanpäällä game7. Peli oli tiukka. Toinen jatkoerä alkoi. Jäin kaljalle. Kuului huutoa, ajattelin tuliko jäähy. Raketit lensi tekojäällä. Juoksin sisälle, Aho oli ratkaissut. Jäi näkemättä, harmittaa mutta mestaruus tuli. Tästä saan kuulla tänäkin päivänä kavereilta. 2016, muistan kun Tarkki lopetti yllättäen, keväältä muistan nuoret, Aho, Puljujärvi ja Laine. Varsinkin Viimeisenä mainittu teki hienoja mutta sitäkin karvaampia maaleja. Pronssia tuli, tripla jäi saamatta. 2017 meni opiskelujen vuoksi ohi. Muutin Riihimäelle. Kärppiä seurasin ja Suikkanen oli floppi kuten aavisteltiin. Taas tuli ajatus, ”ensi keväänä on meidän kausi”. 2018 muutin takaisin Ouluun, Raksilassa oli raikas ja uusi kärpät. Allekirjoittanut tykkäsi kärppien pelistä. Joukkueessa ei ollu nimimiehiä vaan paljon potenttiaalisia läpimurtoa tekeviä pelaajia. Mieleen jäi Veini Vehviläinen, Julius Junttila sekä Charles Bertnrand. Kevät ja Hifki sarja oli hieno. Moni kavereista ei uskonut, olin game7 katsomassa, voitto tuli ja finaaleissa oltiin taas. Sanoin kavereille pelin jälkeen et ”nyt jumalauta luottoa hei”. Tapparaa vastaan finaaleissa viimeinen ja ratkaiseva peli, Bar Lumo höyhtyällä. Mäkelä teki ja mestaruus maistui, ehkäpä vaikein mestaruus omalle kärppäfani ajalle vaikka tuli ”jo game6:sessa”. Töihin menin seuraavana päivänä kärppäpaita päällä. 2019 finaalit seurasin ulkomailla. HPK oli pahin mahdollinen vastus ja näin myös tapahtui. Hopea vitutti. Kausi oli pettymys. Tunteita on ollut laidasta laitaan ja olen kova jännittäjä. Joskus voi mennä tunteisiin mutta Kärpät ja Oulu kuuluu lähelle sydäntäni jatkossakin. Jos jotain haluaisin vielä kokea ja nähdä niin se on Kärppien mestaruus kotihallissa paikanpäällä, naulaan itseni vaikka penkkiin kiinni jos se sitä vaatii.
LarZu
Tähän vastasinkin jo pitkästi, mutta nyt kun kaivelin hieman lisää tilastoja ja siinä samalla virkistin muistikuviani niin joitakin otteluja on kyllä Kärpät pelannut tietenkin Raksilassa pelattuna ja tuloksella 9-1 tai sitä myös riittävän lähelle osuen.
Tosin kaikki nuo täsmälleen 9-1 lukuihin päättyvät ottelut on pelattu voittoina vasta seuraavana kahtena sarjakautena Jääkiekon 1. Divisioonassa eli 1998-1999 ja 1999-2000.
Ja ne eivät välttämättä siis oikein osu tuohon enemmän muisteltuun alueeseen.
Muutoin edes lähelle tuolla tavoin Kärpät on voittaneet maalein 9-0 ja 9-2 jonkun niin sarjakaudella 1995-1996 tuolloin tosin vielä Jääkiekon Fazer-Liigassa ja sitten juurikin muisteltua sarjakautta aiempana eli 1996-1997 kun nimenvaihto takaisin Jääkiekon 1. Divisioonaksi oli tapahtunut.
TuTo:lle häviöistä kenties niin tai näin tulee vielä lisää asiaa pian, mutta tässä siis nuo täsmälleen ja riittävän lähelle muisteltua osuneet ottelut kun jonkun näistä täytyy olla muistelemasi peli mitä todennäköisimmin:
Kärpät voittoon maalein 9-1 sarjakausilla 1998-1999 ja 1999-2000
1998-1999
7.10.1998: Kärpät-Vaasan Sport 9-1
24.2.1999: Kärpät-FPS 9-1
10.3.1999: Kärpät-Jokipojat 9-1
1999-2000
20.11.1999: Kärpät-SaPKo 9-1
Ja vielä muut, kenties muisteltuun otteluun erittäin lähelle osuvat tulokset kun ottelut menivät vielä näin:
Jääkiekon Fazer-Liiga 1995-1996
25.11.1995: Kärpät-Järvenpään Haukat 9-0 (Tämä osuisi muuten lähemmäksi, mutta todennäköisesti kysymyksen esittäjä oli vielä näkemättä tuota peliä ja Haukat hävinneenä ei tehnyt maaliakaan otteluun. Arvelin tämän vielä kuitenkin laittaa mukaan muuten vain ja ihme olisi jos tämä olisi ollut itsessään juurikin muisteltu ottelu jollakin tapaa.)
Jääkiekon 1. Divisioona 1996-1997
3.12.1996: Kärpät-KooVee 9-2 (Tämä osuisi myös jossain määrin lähimmäksi kaikkinensa näin sivuhuomiona puhuen vaikka siinä tosiaan ottelu ei päättynyt maalein 9-1 vaan KooVee sai kuin saikin vielä yhden lisämaalin ennen pitkää kyseiseen otteluun.)
TuTo:llekin tosiaan hävittiin, mutta ei milloinkaan ilman mahdollisesti harjoitusotteluun osunutta tilannetta koskaan sarjakaudella 1997-1998.
Edellinen häviö oli osunut tuolloin silloisten tuoreempien lukemien mukaan seuraavina päivämäärinä näin juurikin kysymyksen esittäjän sarjakaudella eli 1996-1997:
Jääkiekon 1. Divisioona 1996-1997 Noususarja
1.2.1997: Kärpät-TuTo 3-5
25.2.1997: TuTo-Kärpät 6-4 (Tämä tosin olikin jo vierasottelu tuohon ylläolevaan toiseen otteluun nähden. Tämä oli viimeinen voitto TuTo:lle Kärpistä puhuen ennen sarjakautta 1998-1999 millään tavalla ainakaan tosipeleissä puhuen. Ennen pitkää sillä sarjakaudella TuTo pudotti sarjan Playoff-kaudella liiganousua tavoitelleet Kärpät ulos jatkosta kesälomille hyvissä ajoin, mutta heti sarjakauden 1999-2000 avauksessa Kärpät kosti sen nöyryytyksen TuTo:lle voitolla maalein 9-0 22.9.1999.)
Noin muutenkin puhuen TuTo oli näin lyhyesti vielä ohimennen puhuen todella helisemässä sarjakauden 1996-1997 tilanteen siis tietenkin pahentuessa. Noususarjaan lähdettäessä joukkue kärsi tappiota tappion perään yleisesti, mutta kummallisen oudosti se kykeni voittamaan niin Kärpät kuin Kärppien käytännön perinnevastustajan eli Joensuun Kiekko-Karhut tuolla kaudella.
25.1.1997 voittaessaan Kiekko-Karhut TuTo päätti joensuulaisten 53 perättäisen ja kaksi ja puoli vuotta jatkuneen katkeamattoman kotiottelujen voittosarjan. Se kun oli alkanut aivan alkuperäisen JoKP:n kuolinhetkinä tai Kiekko-Karhujen syntymähetkinä ja jatkui aina tuohon mainittuun päivämäärään asti melkoisen uskomattoman tuntuisena silloin!
Kiekko-Karhut toisin kuin Kärpät sentään voittivat TuTo:n vastineeksi tuosta tappiostaan sitten uudestaan kohdaten 15.2.1997 silloin voittaen vierasottelussa maalein 7-3.
Kiekko-Karhut ja Kärpät jatkoivat läpi tuon tuoreempien aikojen ikimuistoisen sarjakauden nk. Kissa ja Hiiri-leikkiään läpi sarjakauden kun kaiken päätteeksi esimerkiksi runkosarjassa voiton vei niukasti Kärpät ja ennen pitkää vähän selvemmin pudotti Kiekko-Karhut kesälomille vain hävitäkseen nk. Niiralan Susijengille eli KalPa:lle SM-Liigan nousun.
Jääkiekon 1. Divisioonan Noususarja kuitenkin oli kauden muihin koettelemuksiin nähden tyhjentävän surkea TuTo:lle. Kuvaavaa oli se, että hännänhuipuksi jäätiin koko vaiheen jälkeen kesälomille perin selvän ja turkulaisia vähän pienempiä kiekkoystäviä ehkä itkettäneenkin FPS-tappion jälkeen sen voiton mentyä Forssaan peräti jo maalein 7-0!
Ja se kaikki vielä peräti silloisesti melko tuoreesti pelanneelta SM-Liigan parin vuoden verran siellä viettäneeltä joukkueelta Turkuun oli murheellisen kylmää touhua!
Vaikka olihan sarjakausi 1996-1997 TuTo:lle kuten myös ihan Kiekko-Karhuille ja Kärpille vähän toden totta perin outo ajoittain.
Etenkin kun oli yhtä toden totta se täynnä monenlaista haastajaa, nousijaa tai eri vaiheeseen mukaan hyvin täpärästi päätynyttä tai melkein päätynyttä seuraa kuten Hyvinkään Ahmoja, Järvenpään Haukkoja, varovaisen innokasta Lahden Pelicansia ja haastoihan tuolla Jokipoikien ketjun puolella aiemmin tarinoimani piskuinen Pitäjänmäen Tarmokin kauden mittaan omalla tavallaan vahvasti!