Jep, kyllähän se itsessään kertoo viimeisistä vuosista jos tyytyväisyyttä nostattaa niukka tappio Tapparalle lauantaina kotona.
Ja ei mitään pois illan esitykseltä, parasta hetkeen.
Näinpä. Itselleni Kärppien otteet eivät tällä kaudella ole tähän mennessä nostattaneet oikein minkäänlaisia tunteita. Tappioihin ns. ylemmän korin joukkueita vastaan on turtunut, ja voitot saipoista, sporteista ja jypeistä eivät taas ole tuntuneet oikein missään, koska nämähän on hoidettu rutiinilla ennenkin hyvällä prosentilla. Tappara oli kunnon mittari pitkästä aikaa, ja huomasin odottavani ottelua innokkaasti, onhan Kärppien pelillinen käyrä etenkin viisikkotasolla ollut kiistatta nousussa. Tapparankin olisi hävittävä joskus - jossain vaiheessa tilastoja ja todennäköisyyksiä vastaan kapinoinnin on loputtava, ja tänään Raksilassa se voisi hyvinkin tapahtua.
No, hyvin haastettiin sarjakärki, ja pelitapahtumiin sekä tilastoihin nähden oltaisiin ansaittu voitto, mutta virsi oli katkeruudessaan tuttu - ei vain riittänyt kuitenkaan. Vähemmän yllättäen Tappara oli kliinisen tehokas, vei erikoistilanteet ja maalivahtien taiston, puolustaen myös erittäin tiiviisti ne hetket, kun Kärpät oli kunnolla niskan päällä. Tappio vitutti silti enemmän kuin miesmuistiin, ja ehkä tämä on hyvä merkki. Eniten silti vituttaa tajuta, missä tänäänkin hävittiin pystyyn laatuvastustajalle, eli ylivoimissa.
Sihvonen ulos - tästä ei pitäisi olla enää mitään epäselvyyttä. Ja kenties Havu samalla oven avauksella. Paljon parantuneet pelisysteemi sekä itseluottamus valuvat sormien välistä hiekkaan, kun erikoistilanteissa annetaan toisteisesti eteen lähestulkoon kaikille vähänkin tasokkaammille jengeille.
Ei vain voi ymmärtää, miten ammatikseen valmentavat herrat eivät saa näin kriittistä osa-aluetta kuntoon.