Tappaakohan tuo Marjamäen kiekko tunnetta liikaa? Träpissä seisoskelu ja viivelähdöt ovat tiettyyn pisteeseen asti teoriassa toimivia tapoja pelata kiekkoa, mutta onko ihmismieltä tarkoitettu noin konemaiseen pelityyliin vai pitäisikö sallia vaistoilla pelaamista enemmän? En täysin usko, että edes taktisesti ajateltuna träppääminen on tehokkainta, jos sitä tehdään liikaa. Kyllähän aggressiivisen karvauspelinkin voinee organisoida niin, että pelin alla on kuitenkin aina riittävästi pelaajia, eikä tämä tyyli olisi mitenkään taktisesti ääliömäistä, niinkuin suomalaisessa keskustelussa monesti kuulee.
Olen joskus miettinyt, että miksi vastustajan annetaan organisoida hyökkäyksiinlähdöt siten, että yksi pelaaja saa seisoa maalin takana rauhassa ja kasata viisikon kasaan vieläpä niin että pelaajat saavat kerätä hyvän rytmin ja vauhdin hyökkäykselle. Olisiko järkevämpää rikkoa hyökkäyksen rytmiä ja vauhtia ajamalla seisoskelija pois maalin takaa esim. yhden pelaajan toimesta ja pakottamalla vastustaja epärytmiin ja hätäisiin syöttöihin? Lisäksi tämä aivan varmasti lisäisi tempoa ja tunnetta peliin ja rohkaisisi vaistonvaraiseen toimintaan. Tässä olisi valmentajallekin hieno haaste luoda jotakin uutta taktisesti tämän näpräilyn sijaan, mitä liigassa niin usein nähdään.
Jotenkin suomalaisia ja niin myös Kärppien pelitapaa leimaa liika turva-ajattelu. Altavastaajalle se voi olla toimiva filosofia, niinkuin maajoukkueessa nähdään vuodesta toiseen. Kärpät on kuitenkin liigan mahtiorganisaatioita, jolloin luulisi, ettei altavastaajan taktiikoille olisi niin paljon käyttöä. Kova karvaus, nopeat hyökkäyksiinlähdöt varsinkin heti kiekonriiston jälkeen, kamppailupelaaminen ja muutenkin jatkuva ajan- ja tilanotto vastustajalta pois loisi varmasti enemmän pöhinää ja tunnetta otteluihin, enkä usko että pitkässä juoksussa edes tuloksen kustannuksella. Manner tätä tekikin ensimmäisellä kärppäkaudellaan, kunnes paletti alkoi jostain syystä hajoilemaan, ja aggressiivisuus ja nopeus on ehkä siitä syystä jäänyt taka-alalle nykyään.
Nämä ovat vain tämmöisiä ajatuksia ja kysymyksiä, jotka tulivat mieleen. Toki Kärpät on ajoittain pelannut todella jämäkkää kiekkoa tällä kaudella, mutta lisäisikö pelitaktinen vaihtelu ja tietyllä tavalla käsijarrun pois otto edes ajoittain inspiroitumista lokakuisiin vierasotteluihin, en tiedä.