Eiköhän monet meistä ole Kärppiä sen verran pitkään seurannut, ettei kaikkea tarvitse edes järjellä pystyä selittämään. Sen vaan aistii kun pelillisesti kaikki ei ole kunnossa, riippumatta siitä mitkä lukemat taululle lopulta isketään. On helppo huomata milloin pelaajat tietävät mitä kaukalossa tulee tehdä. Vähintäänkin yhtä helppoa kuin sen huomaaminen kun kukaan ei tiedä paikkaansa.
Kärppien mahalaskun taustat hämmentävät – asiantuntija huomasi radikaalin muutoksen: "What the heck?"
Kertauksena oli jännä lukea Lehkosen ajatuksia viime keväältä ja peilata sitä nykyhetkeen. Erityisen mielenkiintoinen tuo väite, että joku muu olisi vedellyt naruja taustalla, mutta se voi olla vain Lehkosen provoa. Olihan Manner joka vuosi tiivistänyt ja passivoittanut peliä playoffeihin.
Tällä kaudella tuntuu pelitavallisesti, että välillä otetaan pari askelta eteen ja pyritään rohkeampaan pelaamiseen (taannoinen Ilves-ottelu esimerkkinä, siinä pelissähän sattui ja tapahtui molemmissa päissä ja se oli huikeaa viihdettä) ja nyt taas ollaan palattu pakitteluun ja yritetään lähinnä pitää oma pää puhtaana.
Kärppien ei tuolla rosterilla ja pelaajabudjetilla tulisi koskaan joutua alentumaan pelaamaan nolla-nollaa. Se oli Mikkolan paniikkiratkaisu viime kaudella Mannerin ollessa poissa. Tälle kaudelle Laurin olisi pitänyt kehittää jo se oma, rohkea, riskejä kaihtamaton pelitapa, pysyä siinä ja hioa se kauden mittaan niin täydelliseksi kuin mahdollista. Kyllähän Kärppien pelissä siitä välillä näkyy merkkejä, mutta tuntuu ettei valmennustiimi nyt oikein itsekään tiedä mikä se oikea tapa pelata on. Kärsivällisyys puuttuu, valitussa pelikirjassa ei pysytä ja joka ottelussa yritetään vähän eri teemoja. Toisaalta eihän Mikkola ole missään välissä osannut edes kuvailla mikä se hänen pelitapansa on, mikä taas Mannerin tapauksessa tiedettiin hyvinkin tarkkaan.
Nyt viimeisimpänä Jukureita vastaan pelattiin taas todella passiivista. Meidän av-neliö on varmasti Liigan pienin, vastustaja saa huseerata viivassa ja laidoilla ihan vapaasti. 1 vs 2 tilanteissakin meidän kaksi puolustajaa pakittaa kohti Galimovia päästäen vastustajan laukaisupaikkaan ilmaiseksi. Nämä vain muutamina esimerkkeinä. Kärpät myös jäähyjen pelossa pelaa mielestäni joka ilta pehmeämmin kuin vastustaja. Hyökkäyspäässä nähdään tuttua kiekonsiirtelyä ja laidoissa pörräämistä. Tekee tiukkaa saada kiekko edes viivan kautta toimitettua maalille.
Haikeudella muistelen Mannerin ensimmäisiä kausia päävalmentajana. Silloin pelattiin Kärppäidentiteetin näköistä kiekkoa. Ylhäältä karvaaminen, nopeat käännöt, kaverin tukeminen, lyhyet etäisyydet, kamppailuvoima ja jatkuva paine. Poikien annettiin pelata ja tehdä virheitä. Paradoksaalisesti tämä rohkeus näkyi siinä, että myös omiin alkoi mennä yhä vähemmän kiekkoja.
Joku Brynäsin pelejä seurannut voisi kommentoida, millaista pelitapaa Mamba on siellä ajanut sisään. Katsoin vain, että Brynäs on voittanut viimeisestä viidestä pelistä neljä ja kaikki lukemin 4-0. Brynäshän on käytännössä näitä SHL:n jumbojoukkueita ollut vuodesta toiseen.
Tappiotkin olisi helpompi niellä, jos peli vaan olisi vauhdikasta, viihteellistä ja tapahtumarikasta. En ole potkuja vaatimassa (vielä), mutta Mikkolan olisi nyt oman pestinsäkin uhalla uskallettava itsekin ottaa riskiä. Jos Kärppien esiintymiset voisi kahteen sanaan kiteyttää tällä hetkellä, niin se sana olisi "liian varovaista".