Miten tämä koko organisaation tyytyminen keskinkertaisuuteen näkyy?
Vaikka nämä seuraavat kohdat liittyvät muuhun kuin peliesityksiin, niin laitetaan silti nämä tähän keskustelun jatkoksi. Enemmän minä olen koko organisaation tilasta huolestunut "isossa kuvassa" (TM) kuin joukkueen pelillisestä tilasta, vaikka vituttaahan se katsoa alisuorittavaa joukkuetta. Jälkimmäinen on seurausta ensimmäisestä.
- Pelaaja- ja valmentajarekrytointien puutteet
Uusien pelaajien hauissa tulee luvattoman paljon huteja. Päävalmentajan kasvattaminen on romanttinen ajatus, mutta osoittautumassa tussuksi. Voisi sopia johonkin muuhun tehtävään kuin päävalmentajan tulosvastuulliseen tehtävään.
- Tavoitteellisuuden lasku
Jos seura on toimitusjohtajansa suulla asettanut tavoitteekseen olla Euroopan paras kasvattajaseura, niin kyllähän se särähtää korvaan että minkäänlaisia kilpilullisia tavoitteita tai visioita olla kerrottu julkisuuteen. Vähän samaa kastia kuin Aravirran heitto "tavoitteena olla finaaleissa" eikä tavoitteena on voittaa mestaruus.
- Brändin heikkous & viestintä ml. some
Kärpät ei näy Oulun katukuvassa juurikaan. Moniin etelän kaupunkeihin ero on huomattava. Kärppien keltainen on hyvin häilyvä, joskus sinapin värinen, joskus kultainen, joskus pronssinen ja joskus oranssiin vivahtava. Toki samalla kaikkien sponsoreiden värimaailman oikeaoppisesta näkyvyydestä pelipaidassa ollaan huolehdittu.
Kärppien asioista on yleensä parhaiten viestinyt joku muu taho kuin seura itse. Milloin se on ollut Petopodi, milloin Pedon raapaisu tai milloin Kaleva. Hyvä konkreettinen esimerkki on loukkaantuneista tiedottaminen. Hyvin epämääräistä ja -tarkkaa. Some on parantunut toimintaa, mutta onhan se vielä keskinkertaista. Mennään vähän muiden perässä sen sijaan, että oltaisiin edelläkävijöitä.
- Yhteisöllisyyden edistäminen ja kannattajien huomioiminen
Tästä asiasta on ollut palstalla paljon keskustelua. Nykyisen johdon Kärppiä ei tunnu muut kuin yritysasiakkaat kiinnostavan. Sponsoreiksi kelpaavat kaikki imagosta ja esiintuodusta arvomaailmasta huolimatta. Muut ovat sekundääristä pahaa jotka hoidetaan siinä sivussa. Ei kuulla tavallisia katsojia eikä huomioida pitkän ajan kausikorttilaisia. Faniryhmä pidetään edelleen pimeässä nurkassa, mutta samaan aikaan hallista raivataan tilaa uusille aitioille.
- Ottelutapahtuman aneemisuus
Ottelutapahtumaakin on parannettu, mutta keskinkertaisuus tulee esille siinä, että paljon pieniä asioita on tehty huonosti. Maalilaulu palautettiin seuralauluksi, mutta se alkaa väärästä kohdasta. Äänentoistoa on uusittu, mutta volyymit on päin prinkkalaa. Istuinpenkkejä on uusittu ja hallia maalattu, mutta värimaailma sopisi Rauman Lukolle.
Tiivistettynä kyseessä on paljon pieniä asioita, jotka kokonaisuudesta irrotettuna vaikuttaa mitättömiltä, mutta asioiden kertaantuessa antavat kuvan, että keskinkertaisuuteen tyydytään. Aivan samalla tavalla pelissä ja harjoituksissa pienillä asioilla on merkitystä kun kilpailu kovenee ja asiat kertaantuvat.
Monen näistä luettelluista asioista voisi saada kuntoon laittamalla sopivan ihmisen oikeaan tehtävään. Nyt tämä koko organisaation tekeminen näyttää sentterilaiturin pakkipelaamiselta. Aina se mukava kaveri ja entinen Kärppien pelaaja ei kuitenkaan ole pätevin henkilö toimistolla.
Eikä perustellun kritiikin antaminen poissulje tunnetta, tukemista tai kannustamista. Ennemmin minä olisin huolestunut silloin kun ihmisillä tulee mitta niin täyteen, että keskustelu lakkaa tyystin.