Kannattajat kannustaa. En tiedä, mikä sakki tämä Kärppien Jatkoaika.comin osio on. Ei se ainakaan osaa kannustaa. Mutta joo, ei ole minun juttu luovuttaa kesken taistelun.
Rakastan Kärppiä. Olen joukkuetta seurannut siitä saakka kun isäni minut vei ensimmäistä kertaa katsomaan peliä 1981. Joukkueessa pelasi silloin mm. Eräs Kai Suikkanen.
Sinä yli 20 vuotena jotka olen asunut Helsingissä en ole ikinä edes harkinnut seuraavani pääkaupunkiseudun joukkueita (eihän niitäkään enää ole kuin yksi). Oulun Kärpät on itselleni osa kotikaupunkia, Pohjoista ja osa omaa identiteettiä.
Mieltä on vuosien varrella lämmittänyt seurata omien junioreiden esiin marssia kohti suurempia pelikenttiä ja ylpeänä olen seurannut kun Dynastiaa rakennettiin pala palalta eteenpäin. Kun joukkueessa paiskittiin hommia koko organisaation voimin ja liigassa oli tiedossa että Oulussa tehtiin asioita paremmin.
Menestystä usein seuraa romahdus ja on organisaation tehtävä määritellä korjaava kurssi ja selvittää mitä vaatii että siinä kurssissa pysytään. Ymmärrän täysin kannattajien pettymyksen jos ulospäin näyttää siltä, että jäällä ja penkin takana ollaan vain nostamassa palkkaa.
Kuten Lauri Mikkolakin totesi kauden alussa antamassaan haastattelussa, että kaikki joukkueessa kyllä tietävät missä heidän odotetaan sarjataulukossa olevan. Oulussa menestystä pidetään jossain määrin itsestäänselvyytenä. Itse en näe sitä ongelmana, minusta on vain hyvä että Kärppiin tulevilla pelaajilla on tiedossa että heitä kohtaan on odotuksia.
Odotuksiin ei aina pystytä vastaamaan, vika ei välttämättä ole pelaajan. Valmentajan pelisysteemin on sovittava, joukkueen roolien on natsattava ja yhteishengelläkin on oma osansa kokonaisuudessa.
En usko yhdenkään tänne kirjoittavan fanin kritisoivan Kärppiä siksi että heistä kukaan saisi siitä erityisiä kicksejä. Uskon aidosti että epäonnistumiset tuntuvat pahalta ja että kaikki oikeasti toivovat joukkueelle vain hyvää. Näin se on itsenikin laita. Kannatan Kärppiä nyt ja aina vaikka en sitä jokaisessa kirjoituksessa tuokaan positiivisessa mielessä. Suotakoon sekin siinä missä posikin.
Ja ei, ikinä en luovuta!