Kieltämättä näiden fiiliksien kanssa on eletty kauan. Sydän kannustaa Kärppiä, jokaista maalia edelleen tuulettaa, pelaajien onnistumisia toivoo... Mutta samalla näkee sen todellisuuden, jota ei Kärpissä taaskaan myönnetä ennenkuin on myöhäistä.
Kun vaatimustaso ei ole MESTARUUS, niin tältä se tuntuu. Joutuu toivomaan, että jokin herättää sen toimiston väen siitä ettei tällä mennä päätyyn asti. Toisaalta ne tappiot tarkoittavat myös ettei päätyyn asti mennä tällä paketilla.
Mä haluan joukkueen ja valmentajan, joiden kanssa ei toivota että mennään, vaan mennään päätyyn.