Eli kauden päätyttyä mestaruuteen, niin ketä porukka nostaa esille massasta? Kokonaisuutena hieno joukkue, mutta muutama kulmapala osoitti taas tärkeytensä tiukoissa paikoissa. Laittakaa minkälaisella asteikolla tahansa, mutta itse olen nyt sen verran sekaisin, että en ala numeroin arvostelemaan, vaan nostan pari nimeä pinnalle:
Ykkösluokan ratkaisijat:
Ross Lupascuk, aivan jäätävää meininkiä, ei tainnut kolista koko Poffien aikana omissa, kun Lupi oli kentällä? Teki tehot 1+9 ja sinetöi voittomaalin viimeisessä finaalissa. Aivan uskomaton pelimies, joka teki näillä otteilla aika lähtemättömän vaikutuksen minuun. Respect! Liideri.
Michal Bros, paljon voittanut Tshekki oli hiukan jo hampaissani jossain välissä kautta, kun yritystä ei riittänyt ja epäilin, ettei Miki sittenkään ole aivan a-luokan ratkaisija, mutta olin täysin väärässä. Poffien pörssikärki tehoilla 6+6(?) ja johti Kärppien "toista ykköskenttää", sellaisin ottein, että tuli Lievers mieleen ensimmäiseltä uuden ajan mestaruuskeväältä. Ehdottomasti ykkös-sentteri kamaa, mikäli Viuhkola lähtee rapakon taakse.
Janne Pesonen Huima runkosarja ja tuli taas sellainen deja vu -fiilis, että Pessi katoaa, kun kovat pelit alkaa ja miestä ei vielä Poffien alkuvaiheessa pahemmin kentältä erottanut. Mutta väärässäpä oltiin taas kerran, sillä Pessi teki ratkaisumaalin 2/3 -finaalipelistä. Todella kylmähermoisia ratkaisuja kovissa paikoissa ja uskalsi pitää kiekkoa niissäkin tilanteissa, joissa muut olisivat siitä jo luopuneet. Ansaitusti Kurri palkinto meni Pesoselle.
Keskivertoa kovempi jannu:
Jari Viuhkola, taas nousi Piku esiin kovissa peleissä, mutta tällä kertaa ei ollut se yksi ja ainoa tärkeä sentteri, kun Bros pelasi noinkin korkealla tasolla. Joukkueen kapteeni, joka voitti lähes jokaisen tärkeän aloituksen ja pelasi jäätävästi lopun johtotilanteissa. Pisteet myös hyvät, asenne erinomainen.
Josef Boumedienne, äijäili taas niinkuin pitikin ja alkoipa pinnojakin tulemaan, kun finaaleihin päästiin. Onhan tuo aika karmaisevan kova tuo Bumen kuti, kunhan vain sitä käyttäisi vieläkin enemmän. Lupascukin kanssa muodostivat yhden uudentulemisen ajan parhaista pakkipareista. Täysin vertailtavissa Kukkonen-Lehtonen pariin. Sydän on Bumen isoin lihas.
Pettymyksiä:
En jaksa pahemmin alkaa selittelemään, pistetään vain lista:
Mikkola, Laamanen ja kappas, kun jäikin lyhyeksi. Ei ollut näiden poikien play-offit, vaikka Ilu ottikin seitsemännen. Sahlstedt ei ollut myöskään ketjukavereidensa tasolla.
Bubling Under:Mikko Alikoski! Perun kaiken paskan mitä olen kaverista viimeisten vuosien aikana jauhanut!
Ykkösluokan ratkaisijat:
Ross Lupascuk, aivan jäätävää meininkiä, ei tainnut kolista koko Poffien aikana omissa, kun Lupi oli kentällä? Teki tehot 1+9 ja sinetöi voittomaalin viimeisessä finaalissa. Aivan uskomaton pelimies, joka teki näillä otteilla aika lähtemättömän vaikutuksen minuun. Respect! Liideri.
Michal Bros, paljon voittanut Tshekki oli hiukan jo hampaissani jossain välissä kautta, kun yritystä ei riittänyt ja epäilin, ettei Miki sittenkään ole aivan a-luokan ratkaisija, mutta olin täysin väärässä. Poffien pörssikärki tehoilla 6+6(?) ja johti Kärppien "toista ykköskenttää", sellaisin ottein, että tuli Lievers mieleen ensimmäiseltä uuden ajan mestaruuskeväältä. Ehdottomasti ykkös-sentteri kamaa, mikäli Viuhkola lähtee rapakon taakse.
Janne Pesonen Huima runkosarja ja tuli taas sellainen deja vu -fiilis, että Pessi katoaa, kun kovat pelit alkaa ja miestä ei vielä Poffien alkuvaiheessa pahemmin kentältä erottanut. Mutta väärässäpä oltiin taas kerran, sillä Pessi teki ratkaisumaalin 2/3 -finaalipelistä. Todella kylmähermoisia ratkaisuja kovissa paikoissa ja uskalsi pitää kiekkoa niissäkin tilanteissa, joissa muut olisivat siitä jo luopuneet. Ansaitusti Kurri palkinto meni Pesoselle.
Keskivertoa kovempi jannu:
Jari Viuhkola, taas nousi Piku esiin kovissa peleissä, mutta tällä kertaa ei ollut se yksi ja ainoa tärkeä sentteri, kun Bros pelasi noinkin korkealla tasolla. Joukkueen kapteeni, joka voitti lähes jokaisen tärkeän aloituksen ja pelasi jäätävästi lopun johtotilanteissa. Pisteet myös hyvät, asenne erinomainen.
Josef Boumedienne, äijäili taas niinkuin pitikin ja alkoipa pinnojakin tulemaan, kun finaaleihin päästiin. Onhan tuo aika karmaisevan kova tuo Bumen kuti, kunhan vain sitä käyttäisi vieläkin enemmän. Lupascukin kanssa muodostivat yhden uudentulemisen ajan parhaista pakkipareista. Täysin vertailtavissa Kukkonen-Lehtonen pariin. Sydän on Bumen isoin lihas.
Pettymyksiä:
En jaksa pahemmin alkaa selittelemään, pistetään vain lista:
Mikkola, Laamanen ja kappas, kun jäikin lyhyeksi. Ei ollut näiden poikien play-offit, vaikka Ilu ottikin seitsemännen. Sahlstedt ei ollut myöskään ketjukavereidensa tasolla.
Bubling Under:Mikko Alikoski! Perun kaiken paskan mitä olen kaverista viimeisten vuosien aikana jauhanut!