En kyllä tiedä pelillisesti. Kotona voitettiin yleensä selvästi, vieraissa otettiin niukka tappio. Perussetti.Totta. Muistelisin vain että Marjamäen aikana Kärpät otti pääsääntöisesti aina kuokkaan Luulajalta (myös pelillisesti).
Samaa olin tulossa kirjoittelemaan, kyllä näki että Suikkasta vitutti ja kunnolla :)Takaiskuista huolimatta pisti hymyilyttämään miten Kaitsu otti tunteella kuitenkin täysin merkityksettömän harjoituspelin.
Tunnetta oli mukana kyllä. Kotipsykologina voi miettiä, mistä se kertoo. Onko se vain Kaitsua itseään heittäytyä peliin kuin peliin täysillä mukaan? Alkaako joukkueen keskeneräisyys ja haastavat loukkaantumiset jo kiristää vannetta Kaitsun pään ympärillä? Vielä ennen Ässät-peliä Kaitsu sanoi, ettei harjoituspelit enää tällä iällä jännitä. Nyt vaikuttaa siltä, että vähän alkaa jo jännittämään. Onko se hyvä vai huono asia? Mielestäni hyvä. Meillä on nyt valmentaja joka antaa takuulla kaikkensa joukkueen menestymisen eteen. Ainakin siinä suhteessa tilanne on parempi viime kauteen verrattuna.Takaiskuista huolimatta pisti hymyilyttämään miten Kaitsu otti tunteella kuitenkin täysin merkityksettömän harjoituspelin.
Ja kyllähän Late ääntä käytti ja todellakin oli tunteella mukana, mutta ei median edessä. Valmentaja Late ja mediapersoona Late olivat kaksi täysin eri asiaa.Vaikka Late ei tunteitaan ärräpäiksi juuri koskaan kääntänytkään, niin melkoinen riski väittää, että hän ei olisi tehnyt kaikkea joukkueen menestymisen eteen.
Tästä todella samaa mieltä. Käänsi varmasti kaikki kivet ja oli vaativa valmentaja kuten kaikki Kärpissä menestyneet valmentajat. Se on yhteinen tuntomerkki niin Heikkilälle, Jaloselle kuin Marjamäellekin. Kaikki ovat toki täysin eri persoonia ja tekevät sen omalla tavallaan. Minusta Suikkanen on tässä kohtaa piristävä herättelijä niin joukkueelle kuin organisaatiolla. Eipähän ainakaan pöhötauti niin iske, mikä uhkaa näitä kovin menestyviä seuroja. Ehkä se olikin yksi tekijä Suikkasen valinnan takana.Vaikka Late ei tunteitaan ärräpäiksi juuri koskaan kääntänytkään, niin melkoinen riski väittää, että hän ei olisi tehnyt kaikkea joukkueen menestymisen eteen.
Tunnetta oli mukana kyllä. Kotipsykologina voi miettiä, mistä se kertoo. Onko se vain Kaitsua itseään heittäytyä peliin kuin peliin täysillä mukaan? Alkaako joukkueen keskeneräisyys ja haastavat loukkaantumiset jo kiristää vannetta Kaitsun pään ympärillä?
Mielestäni tuo tunne pursuaa siitä, että miten tuo ottelu ratkaistiin. Toki ne ovat vain harjoitusotteluita, mutta kyllä valmentajat ja pelaajat lähtevät voitosta pelaamaan ja jos tappio tulee, niin ottaahan se pannuun vaikka harjoituspeli onkin. Kaitsu ei tunteitaan ala liiaksi peittelemään.Kaitsun avautuminen kertoo mielestäni epävarmuudesta joukkueessa.
Lauri Marjamäki tuli Kärppiin erittäin motivoituneena valmentajana, joka käänsi alavireisen suurseuran kurssin taas menestykseen. Olen hänelle siitä erittäin kiitollinen. Kolmas kausi oli kuitenkin lievä pettymys. Organisaatio haki suurella panostuksella historiallista triplaa. Materiaali oli hurja ja Marjamäellä oli mahdollisuus kokoonpanon puolesta mestaruus Ouluun tuoda. No, ei tullut, mutta yritys oli hyvä.Vaikka Late ei tunteitaan ärräpäiksi juuri koskaan kääntänytkään, niin melkoinen riski väittää, että hän ei olisi tehnyt kaikkea joukkueen menestymisen eteen.
En yritä millään tavalla puolustella Marjamäen baari-iltoja peilipäivän aattona, mutta jotenkin sen valmentajankin täytyy rentoutua. Lauri puhui stressistä ja sen määrästä useassa haastattelussa pestinsä aikana ja sen jälkeenkin. Jos mies havainnut tuon "iltakupittelun" hyväksi rentoutumistavaksi, niin miksi ei sitä sitten käyttäisi. Valmentajilla tuppaa olla ongelmana kohonnut stressitaso juuri peliä edeltävänä iltana ja kaikki keinot sen lieventämiseen on varmasti käytössä.En usko, että yökerhovalmistautuminen on sitä kaikkein parasta valmistautumista seuraavan päivän koitokseen, vaikka kyseessä onkin valmentaja.
Erinomaisen huono vaihtoehto stressin purkamiseen ja rentoutumiseen on valvominen ja juominen työpäivää edeltävänä yönä. Melkeimpä väittäisin tuollaisen olevan stressiä lisäävää toimintaa.En yritä millään tavalla puolustella Marjamäen baari-iltoja peilipäivän aattona, mutta jotenkin sen valmentajankin täytyy rentoutua. Lauri puhui stressistä ja sen määrästä useassa haastattelussa pestinsä aikana ja sen jälkeenkin. Jos mies havainnut tuon "iltakupittelun" hyväksi rentoutumistavaksi, niin miksi ei sitä sitten käyttäisi. Valmentajilla tuppaa olla ongelmana kohonnut stressitaso juuri peliä edeltävänä iltana ja kaikki keinot sen lieventämiseen on varmasti käytössä.
Marjamäki on loistelias valmentaja ja olen hänelle paljosta kiitollinen.Lauri on omissa silmissäni (ja monen muunkin) yksi maailman parhaista valmentajista ja odotan sitä päivää, kun hän lunastaa paikan NHLstä.
Anteeksi jo etukäteen vieraisiin pöytiin huutelu, mutta on kyllä todella mielenkiintoinen näkemys. Etenkin kun itse on ollut siinä uskossa, että se on ollut juuri Marjamäki, joka on ylipäätänsä koko suomikiekossa vienyt ammattimaisuuden uudelle tasolle. Suikkanen sen sijaan on viime vuodet ollut enemmänkin sellainen hauska tarinankertoja, äijäilijä, jonka kiroilun ja machoilun sävyttämään retoriikkaan on helppoa kyllä kieltämättä ihastua.Minulla on vankka luotto Suikkaseen ja siihen, että hän on valmis antamaan kaikkensa Kärppien menestyksen eteen, jopa enemmän kuin Marjamäki.
