Kärpät profiloituu ympäri Suomea kadehdittuna urheilutalousihmeenä, joka tuottaa tasaista tulovirtaa seuran kassaan. Se on vaikealla toimialalla turvaa luova ja jatkuvuuden takaava valtti.
Kolikon kääntöpuoli on, että Kärppien urheilupuoli – toiminnan ydin – on jäänyt eri projektien keskellä seilaamaan oman onnensa nojaan “hoituu se, kun on hoitunut ennenkin” -tyyppisesti.
Viimeisen neljän vuoden aikana päävalmentajia on ollut jo viisi. Se kertoo, miten heikosti Kärpät on suoriutunut tärkeimmistä urheilurekrytoinneistaan. Kyse ei ole enää sattumasta.
Jäi suurilta osin myös mysteeriksi, mitä kehityspäällikkönä Kärpissä piipahtanut ja hiihtoloman kaaosviikolla vähin äänin kytkintä nostanut pelaajalegenda Lasse Kukkonen seurassa lopulta teki.
Ovet ovat käyneet Kärpissä, mutta urheilujohtaja Mikko Myllykoski pysyy. Myllykosken ajasta Kärpissä on toistaiseksi jäänyt mieleen lähinnä erikoisia viestintäkohuja ja rauhattomuus, joka ei ainakaan tiivistänyt joukkueen yhteishenkeä.
Myllykosken urheilujohtajauran alku muistuttaa jossain määrin hänen edeltäjänsä Harri Ahon ensimmäisiä vuosia tehtävässään. Aho ei möläytellyt julkisuudessa harkitsemattomasti, mutta myös hänen hankintojensa osumatarkkuus jätti pestin alussa paljon toivomisen varaa.
Fakta on, että Myllykosken saamilla pelimerkeillä pitäisi pystyä kasaamaan tasapainoisempi ja yksinkertaisesti parempi joukkue – tai jos ei pysty, on tekijää vaihdettava