Kyllähän noista uhrilahjoista ja syyllisten osoittamisesta paistaa läpi, että organisaatiossa kaivetaan poteroita ja juoksuhautoja tämän nykyisen, jäljelle jääneen johtoporukan toimesta ja ympärille. Analyysissä löydettiin nopeasti syylliset toisaalta, ja kaikki aiemmat hienot vakuuttelut kuten myös nykyisen klikin mahdollisuudet havaita ja tarttua (muiden aiheuttamiin) ongelmiin jo kauden aikana oli hävitetty kuin parhaankin mafia-siivoojan toimesta. Vaihtoehtoinen todellisuus on luotu, ja siitä pidetään kiinni.
Samalla täällä toisella puolella, entisessä todellisuudessa, muistetaan, kuinka Marjamäen joukkueet vuosi toisensa jälkeen kompastuvat samoihin ongelmiin. Ristiriitoja pelaajien ja valmennuksen välillä. Mikromanageroitua peliä. Kiristynyt panta pään ympärillä ja rystyset valkoisina mailan varressa. Rentoutta ei löydy, vaikka kuinka huudetaan ja yritetään pakottaa porukkaa rennoksi. Ylipäätään kyvyttömyys valmentaa myös ihmisiä, ei vain peliä. Pelikirja, johon uskotaan kuin vuoreen, ja ongelmat ovat aina pelaajien kyvyttömyydessä toteuttaa sitä.