Äärimmäisen positiivinen fiilis jäi tästä kauden avauksesta. Pistetili auki, ensimmäinen voitto, rankkarivoitto (viime kaudella näitä tuli muuten vain KAKSI), vierasvoitto ja ennen kaikkea JYP kaatui Hippoksella (milloin on Kärpät viimeksi tähän pystynyt?)!
Olihan tuo vielä vähän hakemista ja eteenkin toinen erä oli melko heikko, mutta hyvää taistelua ja eteenkin vieraspeliksi hieno esitys. Aivan eri porukka oli liikkeellä ensimmäisessä erässä kuin koko viime kaudella! Ja mikä parasta: ei hyydytty missään vaiheessa, vaikka vastustaja tuli kahdesti erittäin lannistavalla tavalla tasoihin.
Jussi Rynnäs on huikea vahvistus joukkueelle, todellinen menestyksen avain. Ei yhtään helppoa maalia ja ensimmäisenä maalivahtina sitten Ville Hostikan syksyn 2011 maalivahti pystyi pitämään joukkuetta pystyssä vaikeina aikoina. Aaltoselta hurja aloitus, ikävää että jalkakramppi pilasi loppupelin. Juhiksen avulla ne kolme pistettä olisi ollut otettavissa. Muista onnistujista Juho Keränen ja Mikko Alikoski esittivät erittäin hyvää roolipelaamista. Eikä Jari Viuhkolan otteista voi olla kuin iloinen! Harmi ettei klassinen sentteri ole koskaan ollut kovin kummoinen laukoja.
EDIT: Eikä pidä unohtaa Mikko Lehtosta! Olisiko mies nyt vihdoin ja viimein palannut sille tähtipakin tasolle, jota häneltä on (ainakin palkan puolesta) odotettu pari vuotta?
Mika Pyörälä oli hiukan pimennossa, ilmeisesti sentterin tontti ei ole miehelle kaikkein omimpia. Kemppainen pelasi hyvää peliä, mutta ei edelleenkään ole tehomies. Maxwellin kuntoutumista odotellessa siis. Donskoi pelasi pirteästi, mutta tapansa mukaan tehottomasti. Samaa voi sanoa Julius Junttilasta. Ari Vallin... Noh, näitä sattuu. Muuten mies oli yllättävän hyvä.
Ja sitten tapaus Ivan Huml. Noh, Iivana oli Iivana hyvässä ja pahassa. Maali, syöttö ja tyhmä jäähy lopussa. Eikös tämä kombinaatio lanseerattu viime kaudella "Ivan Huml hattutempuksi"?
Huomenna kotiavauksesta kolme pistettä kantoon ja kohti sarjakärkeä. Marraskuun puolella ollaan kärkikolmikossa, sanokaa minun sanoneen!