Toinen näkemys
Joo'o, ei voi sanoin kuvailla... Eka erä puhtaasti Kärpille kaks nolla, kaverit lähti jo olutteltan puolelle, ittekin jäi peliä kattomaan vaan kun lippu oli lunastettu.
Kannatti jäädä.
Ottelun alkuun JYP tuli vastoin totuttua todella pirteästi ja pyöritti peliä Kärppäpäässä mallikkaastikin. Kunnon maalipaikkoja ei paria enempää saatu aikaiseksi ja ne hoiteli Kärppäleiri joko herra Bn tai puolustuksen avulla. Kärpät tuli epäonnisen JYPn rinnalle liikkeessä erän puolessa välissä, teki helpohkoja maaleja kaks kappaletta ja rupes näyttää siltä, että nuoren ja playoffeissa kokemattoman joukkueen usko tekemiseen loppuu. Kyllä on hirvee aukko minkä pari miestä terävästä kärjestä jättää noin kapeaan materiaaliin. Onneksi maaleja ei sen enempää samaisessa erässä nähty, mitä luultavimmin ne olis tullu Kärpille.
Kakkos erään tuli suoraryhtinen Kärpät. Silmissä siinti jo varmaan tuleva Jyväskylän peli ja ottelusarjan vieminen kolmeen yhteen, tässä pelissä ajatus ei ainakaan enää ollut. Uurastamisen palkaksi JYPlle tahtomaali kolmevitosessa ja toinenkin maali roikkui ilmassa neljällä viittä vastaan, ei vaan menny sisään. Eikä menny koko erässä enää.
Kolmas erä oli suvereenisti JYPn. Kärpät tyytyi heittämään pitkää kiekkoa, kahvaamaan liikettä pois JYPltä ja rikkomaan peliä. Siksipä maalia ei nähtykään ennen kuin ihan viime hetkillä, mutta uskonpa muistavani sen maalin ja siihen liittyvän tunteen lopun elämääni. Sen verta tuntui oikeutetulta se tasoitus työmäärään nähden. Siitähän ei tunnetusti pisteitä jaeta, vaan maalit ratkaisee, joten kieroutunut 'hyvä vs paha / pieni vs iso' mentaliteettini heitti ilosta volttia.
Jatkoerä oli sitten pelkkää kosmetiikkaa, Kärpät eivät saaneet omaa etsikko ylivoimaansa eivätkä koko peliään enää läjään, vaan JYP rankaisi omalla yyveellään Armoitetun maalintekijän, Jihlavan Jyrän mailasta kahteen kolmeen. Sanoin kuvaamaton fiilis. Siis todella uskomaton.
Yhden hauskan nyanssin tajusin tätä peliä katsoessani: Kärppien on pitänyt muuttaa pelitaktiikkaansa pleijareihin. Ensimmäinen peli varmaankin on yritetty mennä sillä kiekolla, mitä pelattiin varsinainen runkosarja, mutta turpaan tuli 2-5. Jyväskylän peli radiosta nähtynä ja kolmas itse paikanpäällä todistettuna, Kärppien tyyli oli selvästi muuttunut. Heti pelin alusta Kärpät tulevat fyysisesti taklaten ja pikkusikaa viljellen peliin. Pyritään ottamaan vauhti pois koukulla, hiillostetaan kaveria ja keskitytään ennemmin vastustajan pelaajiin kuin kiekkoon ja peliin. Jos siihen saadaan pari maalia ja päästään johtoon, niin sitten ruvetaan pakittelemaan, sumputtamaan keskialuetta, heittämään pitkää kiekkoa ja kahvaamaan vastustajan vauhtia pois. Kuulostaako tutulta? Kärpäthän ovat vajonneet siihen mistä fanit ja media ovat syyttäneet JYPiä pitkin kautta. Voisiko tästä varovaisesti päätellä, että Kärppienkin pitää pärjätäkseen lusikoida sitä soppaa, mitä niin suureen ääneen täällä pitkin kautta on halveksittu? Sitähän voisi suoraselkäiseltä Heikkilältä vaikka kysäistä.
No tänään (tai tarkkaan ottaen, eilen) nähtiin liikkuva ja töitä tekevä JYP, joka otti ansaitun ja ah niin maistuvan vierasvoiton täällä Oulussa. Työnteko on JYPn ainut mahdollisuus ja valitettavasti heikkous. JYP pärjää töitä tekemällä, mutta jos materiaali vähenee tuota vauhtia kun näkyy tekevän ei riitä enää tekijöitä. Pitää vaan toivoa, että seuraavat puolitoista vuorokautta riittävät joukkueen sammiseen iskuun seuraavaa kotipeliä varten. Yhtään miestä ei kärsi enää kyllä sairastuvalle, eikä pelikieltoihin hukata. Onneksi seuraava peli tulee telkkarista, niin jäänee räikeimmät sikailut poies...
Näin JYP fanina otteluvoitostakin osaa nauttia suuren voiton tyyliin. Tämä (niin, siis eilinen) päivä jää mieliin, koko ottelusarjan lopputuloksesta riippumatta, makean voiton päivänä. Ei tässä vielä auta seuraavaa vastustajaa ruveta miettimään.