Pelistä voisi todeta sen verran, että Jokereiden peli kulki mukavasti sen ajan, kun se keskittyi jääkiekon pelaamiseen. Valitettavasti ottelun ensimmäisen erän ja kolmannen erän lopun se teki kaikkea muuta kuin pelasi kiekkoa. Jos Bäckströmiin ajeluun ei olisi keskitytty, eikä myöskään muuhun ylimääräiseen provosointiin olisi Jokereilla ollut täydet mahdollisuudet ottelun voittoon. Onneksi Metropolit pelasi itsensä typerästi ulos ja antoi vielä ilmaisen tuhannen taalan ratkaisu paikan rotta-Vertalan saatua vihdoin ansiopidensa mukaisen rangaistuksen.
Jatkopelejä ajatellen on vallan hyvä, että Jortikka keskittyy muuhun kuin oman pelin kuntoon pistämiseen. Ehkä Ex-Midas nykyinen Hannu Hame huomaa, että peli olisi pitänyt pyrkiä pistämään kuntoon jo silloin, kun oli alamäki päällä kuukausi sitten, eikä keskittyä tuomarien syyttelyyn. Loukkantumisten takanakin voi olla tuo provosoiva pelityyli maalivahdin päälle hyppelyineen.
Jokerit painoi pelissä ajoittain hyvin roikkumalla nurkissa, mutta Kärppien kaltaisiin maalipaikkoihin se ei päässyt ja teki ne parikin melkoisen onnekkailla pompuilla, melkoisen mitättömistä tilanteista. Kärppien maalit syntyi päättäväisistä menoista maalille ja niiden reboudesta. Siitä hässäkästä maalivahdin läheisyydessä olisi huomattavasti enemmän hyötyä, jos siellä olsi kiekko, mutta Jokerithan sinne ei selvinnyt muulloin kun pelikatkoilla tai kiekon ollessa muualla. Hame hannukin, kun hoksaa, että homman nimi on laittaa kiekkoa verkkoon niin Jokerien mahdollisuudet kasvaa huomattavasti. Nythän Hannu ykkösasia on tuomarien provosointi. Ei ole kumma jossei Jokerit maaleja tee.
