Marginaalit ovat pieniä ja se näkyi eilen.
Vaikka Kärpät painosti ja hallitsi peliä suvereenisesti, niin näen tuloksellisesti tämän myös Bluesin hyvyytenä. Heikkilä on luonut Kärppiä vastaan ohjauspelitaktiikan, joka toimi - ainakin eilen - etenkin keskialueella kiitettävästi. Bluesin ohjauspeli oli siinä määrin reagoivan agressiivistä, että oululaisjoukkue ei tiiviistä keskialueen sumpusta päässyt vauhdilla hyökkäyspäätyyn, vaan peli puuroutui useinmiten jo keskialueen kiekkokontrollin menettämiseen.
Tätä varmasti Kari Heikkilä ajaa takaakin, koska parantunut suunnanmuutospeli luo todella vaarallisia pistohyökkäyksiä kohti Bäckströmin vartioimaa maalia kohti. Kiekonriistot ovat tärkeä argumentti Bluesin taktiikassa, jota varmasti tullaan pienillä yksityiskohdilla viilaamaan vieläkin paremmaksi, vaikka totuuden nimiin täytyy myöntää, että Blues tullee avaamaan lauantaina peliä ihan eri malliin.
Vaikka laukauksia tuli paljon, niin A-sektorin, sota-alueen, laadukkaat laukaukset Bluesin puolustus pystyi välttämään erinomaisesti. Ei päästy osin huonon ykkössyötön avustuksella liikkeelle varsinkaan keskialueella, mikä olisi elintärkeää. Nyt Bluesin ohjauspeli toimi, minkä takia hyökkäykset päätyivät yleensä sota-alueen ulkopuolelle.
Bluesin paine kiekolliseen oli silmiinpistävää. Maali, jossa Sahltedtin purku/ykkössyöttöyritys kilpistyi Gustafssonin lapaan, oli eittämättä juuri sitä mitä Heikkilä haluaa; painetta puolustukseen kiekolliselle miehelle. Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää nopeuttaa avauspeliä, mikä auttaisi myös puuroutuneeseen keskialueen rävellykseen.
Petr Tenkratin pelituntuma kärsii varmasti loukkaantumisesta. Nyt pitää olla kärsivällinen, sillä Tenkrat syttyy varmasti. Jatkoajan Viuhkolan viereen siirtyminen kertonee juuri siitä itseluottamuksen maksimaalisesta tasosta, jota Jalonen haluaa nyt harrastaa. Laajuutta - ja tuttuja ketjuvariaatioita - on niin paljon, että heikompaa hirvittää.
Itävaltalaisvahti Brückler oli loistava, joskin hänelle tehtiin liian paljon helppoja kuteja!