Ajatuksia
Tässäpä jonkinlaista analyysin tynkää tuoreeltaan, sekä fiiliksiä kauden jälkeen. Lopussa joitakin pelaajiin liittyviä hajahuomioita.
Tässä on tullut ihmeteltyä koko päivä...yhtäkkiä uskomattomien tunneskaalojen jälkeen tuli tyhjiö. Nämä playoffsit tarjosivat kaikenlaisia tapahtumia, jotka saivat aikaseksi myös hulppeita tunnetilojen vaihteluita, jotka sitten huipentuivat eiliseen iltaan. Nyt sen vasta tajuaa - playoffseista pitää älytä nauttia!
Kertakaikkiaan, silloin kiekkofani pääsee hurmioon pekuleerauksineen kaikkineen. Eihän tämä normaali arki tunnu miltään, eikä missään. Saas nähdä, kuinka nuo tulevat MM-kisat sytyttävät tuntemuksia uudelleen.
Parannettavaa jäi
Kun tätä loppuottelusarjaa analysoi hiukan tarkemmin, osoittaa aikakirjoihiin jääneet tapahtumat selkeästi Kärpille ja meille kannattajille parannettavat kohdat. Lähellä täyttymystä ollaan, mutta kuitenkin aika kaukana. Erittäin hieno venyminen playoffseissa - varsinkin Jokerisarjassa - oli nannaa. Todella tyytyväinen siitä!
Peruspelaaminen on kuosissaan, tälle kaudelle lanseerattu hyökkäysvoittoinen tyyli onnistui mielestäni läpi kauden vähintäänkin tyydyttävästi - ellei hyvin. Iso muutos siitä tsippailusta ja peruuttelusta, millä toisella liigakaudella sarjaa tahkottiin.
Nämä isot pelit osoittivat kuitenkin sen, että peli on yhtä erikoistilannepelaamista. Mikä tällöin korostuu?
Aloitukset. Jääkiekon perusteiden yksi ultimaateista lähtötilanteista.
Heti siitä ensimmäisestä ottelun avaavasta aloituksesta lähtien tilanne ja pelin painopiste voidaan hukata kaverille useiksi minuuteiksi. Tämä tietää heti alkuunsa verta, hikeä ja kyyneliä ja useimmiten myös vastustajalle maalia. On aivan eri tilanne lähteä otteluun tai erään ensimmäisen aloituksen voitto etunaan - painopiste ja pelin hallinta on omalla joukkueella.
Oman pään aloitukset pelin aikana ovat AINA erikoistilanteita. Häviät sen satanolla ja heti tulee siniseltä paha kuti. Tappara sen Kärpille opetti moneen kertaan. Tässä ja tuossa edellisessä riittää meidän senttereille rutkasti parantamista. Hyökkäyspään aloitukset - sama asia. Niissä oltiinkin jo parempia, mutta pelin jatko ei välttämättä ollut riittävän voimakasta, suoraviivaista ja tehokasta. Ajoitus tökkii. Kuitenkin eilisessä pelissä Kukkonen pääsi laukomaan juuri aloitusvoitosta syntyneen tilanteen jälkeen maalin, eli siinä sitä muistitietoa pelaajille.
Ylivoima & alivoima
Tämän suhteen eniten parannuksia kaipaa tuo ylivoiman pelaaminen. Välillä ja liian usein aivan onnetonta tuhertamista koko homma. Äksöniä ja herkkiä käsiä tarvitaan pakkopelin saamiseksi kontrolloidusti hyökkäyspäähän. Kovia kuteja ja armotonta tanssia maalin edessä. Kiekkoa reppuun.
Alivoimalla Tonon kaltaiset kiiturit ovat arvokkaita pelaajia. Montako kertaa Kärpät teki av-maalin kauden mittaan? Aika monesti ja näin pitääkin olla. Itse av-pelaaminen on kehittynyt huimasti näiden liigakausien aikana.
Vastaiskut
Vaikka olisit kuinka nuorisotähti tai maailman luokan maalintekijä ja meriitit ovat kovat...kaksykköset ja kolmekakkoset pitää osata hyödyntää murhaavalla prosentilla. Useimmiten näihin päästään niiden yksykkösten kautta, vastaiskun paikka voi tulla milloin tahansa. Tässä riittää vielä parantamista ja paljon - se ei riitä, että jalat toimivat kuin duracellpupulla, jos kiekkoa ei saada verkkoon.
Peruskauraa
Peruspelaamisessa on saatu nostettua tasoa pykälä pykälältä. Siltikin kiekkoa haudotaan ihan liikaa omassa päässä ja hyökkäyksiinlähdöt viipyvät. Ei siitä tule mitään, että meidän sentterit tai laiturit joutuvat kaivamaan sitä kiekkoa omalta b-pisteeltä ja sitten kuskaamaan sitä vastustajan siniselle. Pelin avaus pitää tulla pakistolta, mutta se edellyttää niitä kiekollisia taitoja. Siinä on jälleen yksi iso kehittämisen paikka pojille. Se on myöskin joukkueen kasaamisessa otettava huomioon, mikäli tällainen pakki on tarjolla, se on otettava!
Tilanteiden purku omalta alueelta menee vieläkin monessa kohtaa siten, että kiekko nepataan sinnepäin. Kuitenkin tätä puolta on saatu parannettua parin kauden aikana ja varmasti siihen kiinnitetään huomiota vastakin.
Jatkakaa muut näistä asioista lisää.
Kehukehu
Sitten erikseen on lausuttava isoja kehuja siitä, että Kärppien jätkät ovat kasvaneet isoin harppauksin liigan harmaasta massasta todellisiksi taistelijapelaajiksi! Onhan se uskomatonta, että meillä isoissa rooleissa pelaa herrat Jokinen, Pyörälä, Viuhkola, Lehtonen, Saarenheimo, Juntunen, Haataja, Korpikari ja Aarnio. Ensimmäisellä liigakaudella nämä nimet pyörivät neloskentän roolissa ja heitä käytettiin harvakseltaan hyökkäyspään aloituksissa maistamassa miltä liiga tuntuu. No osa oli jo silloin isommassa roolissa, mutta pääosin näin.
Meillä on Kapteeni isolla Koolla!
Ei välttämättä kooltaan, mutta kaikilta muilta ominaisuuksiltaan kyllä. Kärppäjoukkueen sielu ja sydän, nuori ruumiillistuma. Saatanan kova jätkä! Teki kyllä paljon virheitäkin esim. näissä finaalipeleissä, mutta silti kokonaisuus upea. Pari kautta sitten Lassen kohokohta oli Ärräcupissa tehdyt 4 maalia - loppukausi menikin sitten hiljaisemmin. Entä nyt? Kontrasti on huima!
Meillä on maalivahti
Bäckström pelasi uransa parhaan kauden, näin uskallan väittää. Mies oli timanttia playoffseissa ja osoitti itselleen sekä kaikille muille, ettei pää pehmene tiukassa paikassa. Sydän lyö ja parta kasvaa - kuten entinen aliupseerikoulun kouluttaja tapasi sanoa. Rehu olikin osastoa Aziz the Combat Fighter ja mies rättiväsynyt. Mies antoi kaikkensa. Mistä löydettäisiin toinen vahva ensikaudelle?
Brett Lievers
Golden Brett oli joukkueen ykkössentteri ja oli runkosarjan kantavia voimia joukkueessa. Mies on hyvä molempiin suuntiin, joutui vain liikaa rakentamaan peliä alhaalta kun pakkien kiekollinen peli ei ollut minun mittapuiden mukaan toivotulla tasolla. Toivottavasti jatkaa, tai sitten korvaajan pitää olla supermies.
Petr Ton
Hippoksen Jumala, Raksilan humala. Onhan se pelimies vailla vertaa, vaikkakin syksy meni lähes ikiroudassa jyystäessä. Lähtönopeus aivan huikea ja toi Kärppien peliin myöskin uuden elementin läpi kauden - erittäin vaarallinen alivoimamies. Älä jätä silmiä selästäsi, muutoin iskee Tono! Nyt sitten jännätään sitä, lähteekö mies Kladnoon tai jonnekin muualle, vai jääkö vielä Ouluun.
Petr Tenkrat
Kova pelimies, joka tahkosi syksyllä huikeita tehoja. Joulun jälkeen teki kovasti töitä, mutta jäätyi käsittämättömästi pariksi kuukaudeksi - kunnes taas playoffseissa heräsi. Parin miljoonan miehen pitäisi naputella tehoja jatkuvasti, vaikka iso plussa tuleekin työmoraalista. Ratkaisi Jokerisarjassa isolla panoksella Kärppien pääsyn finaaleihin.
Se ilkein piirre tässä miehessä oli se, että mailan käyttö muuhun kuin maalintekoon oli välillä ruokotonta. Kun vain karsisi välillä päättömiä mailalla hakkaamisiaan, nousisi minun arvoasteikossa yhdeksi parhaimmista pelimiehistä. Vielä on siihenkin aikaa, nuori mies on kuitenkin kyseessä.
Nimi muistiin
Oskari Korpikari, 19 vuotta ja clerasil on juuri kuivunut kasvoilta. Mitä tekee tämä mies SM-liigan playoffseissa? Pelaa kuin miehet, vaikka välillä tekee kipeää. Ville opetti, Janne opetti, Essi opetti...ja mies otti oppia. Miinusta tuli saldoksi, mutta äärettömän tärkeätä kokemusta sitäkin enemmän. Mahdetaan Laser HT:n porukoissa olla ylpeitä tästä miehestä!
The Pasi
Sanokaa mitä sanotte, mutta Pasille tämä taisi olla elämänsä kausi. Mansesterista (ei sieltä porkkanamaalta) Vantaalle, sieltä Ouluun. Ei paskemmin tältä valtakunnan likasankoksikin joutuneelta mieheltä. Hankki Kärpissä enemmän jäähyjä vastapelureille kuin itse otti. Toi taklauksia ja ryminää. Eihän Pasi ole mikään Lemijöö, mutta täysin paikkansa ansainnut pelimies. Toivottavasti jatkaa Kärpissä, se on minun toiveeni ja uskonpa, että monen muunkin.
Kaikkihan nämä pitäisi ruotia yksitellen, mutta olkoot nyt tälläerää tässä. Milloin on seuraava peli?