Sota siis alkoi ja kurja kotipelien jatkumo saatiin taas nähdä, kun keskialueen kiekollinen hallinta sirpoloitui nyt erittäin heikkoon arsenaalin avauspeliin, liikkeeseen ja flegmaattisuuteen, johon ei nyt millään löydetä lääkkeitä kiekottomasti erittäin agressiivistä, tiivistä vastustajaa vastaan.
Tämä pitää nyt analysoida tarkkaan, koska kiekollisen syöttöpelin pitää parantua oleellisesti, jos aiotaan taistella välieräsarjan voitosta.
Muutenkin Raksilan perseily johtuu yksinkertaisesti mentaalitason vajavaisuudesta, psykologisesta takalukosta, joka on nyt aukaistava. Peli on hermostunutta, heikkoa ja pinnallista. Kulminaatiopisteeksi nousi tällä kertaa syöttötyöskentelyn kurittomuus sekä erityisesti ykkössyötön hitaahko jakaminen. Ja, kun peliä ei millään saatu omalle liiketasolle, heijastui se suoraan tulostaululle.
Ässät oli hyvä - kieltämättä. Kun Kärpät tuli peliin heikosti valmistautuneena, ylilatautuneena porukkana, Ässät syövytti Kärppien keskustan ylityksen hurjalla intensiteetillä, iski vastaan terävästi sekä puolusti tunnetilalla, joka hakee vertaistaan. Pelillisesti ässäpakka ei esittänyt ihmeitä, mutta keskustan kiekoton agressiivinen ohjauspelaaminen hajotti Kärppien viisikoiden sisäisen - yleensä nopean - syöttöketjutyöskentelyn yrityksen alkuunsa. Ässät siis hallitsi osa-aluetta, joka toimii erinomaisesti puolustavan joukkueen voittavan pelikirjan salaisuuksiin.
Näin ollen Kärppien viisikoiden sisäinen harmonia järkkyi ja yksilötaidokkaan nopea liike puuroitui lähes aina keskialueelle suoraan kiekon menettämiseen, josta Ässät pääsi nopeasti iskemään vastaan. Osin taas kärppäpuolustajat ylireagoivat Ässien painetilaan ja turha höntyily maksoi liikaa. Ässille tuli kiekonriistoja, ylivoimahyökkäyksiä ja näin Kärppien viisikkotyöskentely repeili eikä Pietiläkään ollut mikään huikaiseva, mikä ei sinällään yllättänyt allekirjoittanutta.
Epäilemättä tästä johtuen Kärppien pelistä puuttui suoraviivaisuutta ja juonikkuutta, jolla pelaajat elävät. Tämä näkyi eritoten ylivoimilla, jolloin pelaajisto ei saanut Ässien kovassa prässissä oikein mitään aikaan; sota-alueelle ei päästy tai haluttu eikä laukauksetkaan tulleet edes parhaimmilta maalintekosektoreilta.
Nyt onkin elintärkeää nollata tilanne, katsoa perjantaihin ja elää tässä ja nyt. Kärpät elää henkisessä takalukossa - ainakin kotipelien osalta - jonka solmujen aukaisemiseen tarvitaan valmennusjohdon reagointia. On selvää, että pelillisesti asiat ovat pieniä palasia lukuunottamatta kunnossa.
Pelaajiston pitäisi vain tiedostaa se ydinasia, että potenttiaali ja taito ei ole hävinnyt minnekään. Kärpät on itselleen se pahin vastustaja ja nämä jos mitkä ovat henkimaailman juttuja. Tunnetta, röyhkettä ja routaista sydäntä lisää, niin tulos on eri.
KJ, soittele jos on kysyttävää...