Pääsin viimeinkin katsomaan Raksilan peliä.
Pitkäveto meni poskelleen, mutta eipäs hirveästi harmita, koska länsirannikon joukkueet ovat aina suosikkejani.
Kärpät olivat terhakkaana ja ehkä vartin verran koko ottelun aikana, eikä se yleensä pelin voittamiseen riitä.
Ketjussa oli kommentteja tuomarin toiminnasta tai toimimattomuudesta ja ne kyllä allekirjoitan. Ilta ei varmasti ollut Pajupillin paras ilta, johtuen tuomaroinnin totaalisesta linjattomuudesta. Ässät saivat anteeksi valtavan määrän pelaajan estämisestä ja vastaavasti Kärpät toisen erän lopun ja kokonaisen kolmannen erän todella rajusta huitomisesta. Maila napsahteli aina tilaisuuden tullen vastustajan alempaan käteen.
Jonkinlaisena kääntöpisteenä näin loistavasti pelanneen Kivenmäen tahtomaalin lukemiin 0 – 3. Oudompi pelaaja minulle, mutta lienee tarvetta liimata nimi + kuva Loctitellä märän korvani taakse. Hän oli ottelun ylivoimaisesti värikkäin pelaaja. Silmään pisti myös ”Wanhan Herran” Martin Bergeronin äärimmäinen rauhallisuus kaikissa pelitilanteissa, pois pitänee lukea henkilökohtainen kymppi, mutta kyseessä taisi olla tarkoituksenhalkuisuus ja minuuttien nollaus?
Pelissä täytyy kyllä muistaa muistaa seikka, että kookkaammanpuoleisen puolustajan siivotessa aluettaan on tuomarin uloshuokaus aina hieman herkemmässä ja aavistuksen voimakkaampi. Kimmo Lotvosen jäähyn aiheuttama kahden miehen alivoimamaali oli ansaitsematon, mutta vastaavasti hän sai anteeksi huomattavan määrän sitomisia, joihin hän pitkien vaihtojen umpiväsyttäneenä joutui turvautuneena. Ässien vastaavan kokoinen taistelunorsu, Steve Shirreffs, oli ottelussa edukseen, niin vajaalla kuin ylivoimalla. Lotvonen ei ollut valmis liigaotteluun, kuten ei Pajunenkaan. Lisävauhtia pulkkamäestä ja alemmasta sarjasta molemmille. Tuomarointi ei kumminkaan missään tapauksessa ollut ratkaiseva tekijä, vaan ratkaisun aiheutti pelkästään Ässien tahtopelaaminen ja tehokas onnistumisprosentti.
Porissa kuunnellaan nykyisin Tami -teesejä ja annan lisäksi muutaman ruotsalaisten tiukan tilastotieeteentutkimuksen tuloksen:
- Otteluissa yleensä parempi joukkue tekee vastustajaansa enemmän maaleja.
- Ottelussa enemmän maaleja tehnyt joukkue yleensä voittaa.
Tähän ne pakolliset kolme leveää hymiötä…
Näin kävi myös lauantaina Oulun Raksilassa. Onnittelu Poriin ja samalla terkut oululaisille että, tämä oli se pakollinen tilastotappio, jonka jälkeen Kärpät lähtee jälleen kaatamaan ns. ”isoja joukkueita”. Eikö?