Pakko myöntää, että aikamoista sontaa on nuo puheet Marttisen "liiallisesta hyökkäämisestä" ja "omaan pussiin pelaamisesta". Itse olen seurannut Marttista jo juniorivuosista lähtien, enkä ole nähnyt häneltä yhtään vaihtoa, jonka hän olisi pelannut puoli valoilla tai muuten löysästi. Aina on sama hullun kiilto silmissä menossa täysillä tilanteisiin. Aivan sama tekeekö sitä puolustuspäässä vai hyökkäyspäässä kunhan vain tekee. Sitä on ilo katsoa. Sitten täällä itketään, kuinka Marttinen on vain oman edun tavoittelija. Absurdia väittää tuollaista Marttisesta, joka on joukkueen sielu ja taistelun ruumiillistuma.
Ja mitä sitten vaikka joskus onkin hyökkäyksen kärkenä ja tekee välillä itsekkäitä ratkaisuja? Kyllä minun puolesta saakin tehdä, jos muut, kuten esimerkiksi meidän lammasmainen hyökkäyskalusto, ei osaa tai uskalla. Kunhan vain muistaa polkea hampaat irvessä omaan päähän, kuten tekeekin. Siinä vaiheessa voisi ehkä välillä valittaakin, jos ei näin tekisi. Eipä kukaan nostanut kissaa pöydälle, kun muuan Korkki Korhonen nakutti 20 maalia ja löysäili puolustuspäässä.