Oli kunnia kuulua tähän klubiin enkä aio hävittää jäsenkirjaani. Jyri ja KalPa ovat kulkeneet käsi kädessä, sekä pelaajan että seuran ylä- ja alamäet ovat ajoittuneet samoihin hetkiin. Hieman haikea on mieli siitä, että kulmahyrrääjä käyttää jatkossa eri logolla varustettuja silmälappuja. On tässä penkkiurheilijana kuitenkin aika vaiherikkaan matkan saanut kulkea yhdessä KalPan ja Jyrin kanssa.
Muistan kun Jyri tuli Kärpistä KalPaan. Jumbo-KalPaan tuli pelaaja ihan oikeasta jääkiekkojoukkueesta eikä mistään Mestiksestä kuten kenigit ja tapiolaaksot. Vähän oli ollut ylijäämän roolissa Kärpissä, mutta toisaalta Kärpät-KalPa pelit oli ihan isät vastaan pojat tuolloin, joten Kärppien ylijäämä olisi vähintään isoveli-tasoa KalPassa.
Pienestä ja nopeasta laiturista toivottiin pistenikkaria, mutta kohtuullisen nopeasti kävi ilmi ettei Jyri tule pistepörssiä voittamaan, mutta potentiaalia semmoiseksi yli 30 pisteen pelaajaksi on. Pisteet KalPassa ensimmäisillä kausilla olivat ihan hyvät (yli 20p molemmilla), mutta erityisesti pieni sisupussi ihastutti nopeudellaan, periksiantamattomuudellaan, alivoimataistelullaan ja satunnaisilla highlight-maaleillaan. Hyvin nopeasti Junnilasta kehkeytyi tavallaan uuden KalPan keulakuva, vaikka otsikoissa keikkuivatkin kapaset, sahlstedtit ja kiiskiset: pieni ja nopea, taidoiltaan rajallinen mutta täysillä joukkueelle pelaava kulmahyrrä. Siitähän KalPa tunnetaan tänäkin päivänä.
Parin hyvän KalPa-kauden jälkeen Junnila vaihtoi maisemaa, mutta jo puolentoista kauden jälkeen löysi onneksi tiensä takaisin Niiralan monttuun Tapparan, SaiPan ja K-Laserin kautta. Syksyllä 2011 Jyri oli kovassa tikissä ja miehelle sorvattiin monivuotinen jatkosopimus. Ikävä kyllä, tuon syksyn jälkeen alkoi pelillinen alamäki (sattumaa eli ei että myös seuran alamäki alkoi kauden päätteeksi). Raikas pikakiituri hankki lisää vääntövoimaa mutta samalla nopeus kärsi ja ennen mihin tahansa ketjuun kelvollisesta energialaiturista muotoutui hidas nelosketjun jyrä. Junnilan ura meni alaspäin yhdessä seuran kanssa ja jumbosijaan päättyneenä keväänä 2015 tiet erosivat. Meillä faneillakaan ei tullut Jyriä ikävä.
Kaudelle 2015-16 sankarimme ei enää löytänyt seuraa ja näytti siltä, että Liiga-ura taisi olla siinä. Lopulta sekä Jyrin että KalPan onneksi Pekka Virran KalPaan iski lokakuussa loukkaantumissuma. Lyhyen try-outin aikana huomattiin, että Jyri oli kuitenkin juuri sellainen palanen joka joukkueesta puuttui. Ilman seuraa olleelle Junnilalle tarjottiin sitten lopulta loppukauden sopimus ja pelaajan optio kaudelle 2016-2017. Jyri pelasi ihan kohtuulisen kauden, mutta kysyntää muualla ei edelleenkään suuremmin ollut joten ura jatkui KalPassa vielä kauden verran.
Tälle kaudelle Jyri sai (kesäreenien ansioista?) liikettään paremmaksi kuin vuosiin ja se näkyi myös tulostaululla. Pitkän aikaa kaudesta näytti siltä, että tulossa olisi uran maali- ja piste-ennätys: 32-vuotiaana. Pikkaisen tahti hiipui runkosarjan lopulla, mutta ei ennätyksistä lopulta jäänyt kuin pari maalia ja pistettä.
Kun huhuja Jyrin siirrosta ensi kaudeksi Kärppiin alkoi liikkua, olo oli ristiriitainen: toisaalta harmitti, että suosikki lähtee mutta toisaalta oli iloinen mieli siitä että jo katkeamasillaan ollut Liiga-ura jatkuu, pelaajan ei tarvitse elää kevättä ja kesää epätietoisuudessa ja pääsee luultavasti ihan mieluisaan joukkueeseen. Tapa jolla KalPa-ura sitten (ainakin toistaiseksi) päättyi oli todella upea: Playoffeissa ja etenkin finaaleissa yksi KalPan parhaista hyökkääjistä. Jotenkin Jyrin tekemisestä paistoi läpi se, että todellakin halusi voittaa mestaruuden isossa roolissa.
Playoffeissa KalPa tarjosi monia unohtumattomia hetkiä, mutta parhaiten mielen jääneiden joukossa on pari Jyrin maalia niiden symboliikan takia.
Synergia-areenalla välierä numero 2: Junnila painaa kiekon tyhjään häkkiin, Synergia-areena hiljenee ja allekirjoittanut huutaa istumakatsomassa yksinään jotain epämääräistä NYYYYYYYYYYYYYYYYTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄJYRIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII! , jonka jälkeen vieressä istunut JYP-fani onnittelee kädestä pitäen, kuittaa "tiukka peli"-kommenttiini ettei ollut ja lähtee. Jo silloin tuntui siltä, että kyseessä oli iso maali: KalPa pystyy JYPin kaatamaan. Tuolla hetkellä kolahti tajuntaani se, että tänä keväänä voidaan mennä pitkälle. Ei siitä sarjasta ihan ylijuoksua tullut, mutta tuolloin kaikkosi mieltäni kalvamasta JYPin pelko.
Toinen oli finaalien avausmaali. Vähän siinä jännitti miten KalPa tosipaikassa selviää, mutta Jyrin ohjaus poisti pahimmat jännitykset. Ei se sarjan tai ottelun kannalta ehkä kauhean iso maali ollut eikä maalin syntymistapakaan mikään tajunnan räjäyttävä ollut, mutta sen maalin myötä realisoitui se, että KalPa ihan oikeasti pelaa tosiaan mestaruudesta. Epätodellinen olo oli tuulettaa finaalimaalia hiljaisessa Hakametsässä, maalintekijänä edellissyksynä kortistosta noukittu kulmahyrrä-kulttipelaaja. Taisipa siinä fanikatsomosta kajahtaa Junnila on Jumala-laulukin.
Kun kausi sitten päättyi, oli todella hienoa nähdä miten Jyri kävi erikseen kiittämässä Veljmiesten katsomonosan (itse en siis siellä majaile). Taisipa siinä Musta Verkostokin huomata kajauttaa Jyri-huudot ilmoille. Haikein mielin sitä katseli, kun #84 otti viimeiset potkut KalPa-paita päällä. Paita ei kattoon nouse, mutta kyllä Jyriä varmasti muistellaan Niiralan lehtereillä vielä pitkään uran päätyttyäkin.
Kulmahyrrä parhaasta päästä. Onnea tulevaan. Ansaitsee Montun aplodit vaikka olisi vieraspaita päällä.