Niin, kaippahan tuo Sergein valotus asiassa pitanee paikkansa, ellei sopimus pidä sisällään pykäliä, kuinka talouden heilahtelut siihen(sopimukseen) saattavat vaikuttaa...
No yhtä kaikki, seuran se pitää itse hommansa tehdä ja suunnitella. Lätkä on luonteeltaan siitä veikeää bisnestä, että käytännössä suomessa se on nollasumma peliä, eli toiminnalla pyritään vaan pitämään pää pinnalla ja takaamaan jatkuvuus tuleville kausille. Tästä syystä urheilun bisnestyminen oli huono juttu urheilulle, kulttuurista tietysti puhumattakaan.
Nämä sponsorit siis ovat jonkinlaisia nykyajan mesenaatteja, kuten rikkaat ylimykset renesanssiajan italiassa, he tavoittelivat imagoa eivät niinkään rahallista voittoa.
Kun puhutaan sitten tulevaisuuden linjauksista ja toteuttamisen straregioista, koukkaan vähän historian kautta:
Jypin liigataipaleen alkuaikoina mantrana hoettiin, että jyp pelaa kuviopeliä ja sitä hoettiin hallin käytävillä ynnä lehdissä ja tv:ssä ihan kyllästymiseen saakka. Tietenkin ajattelin, että jyp on uusi liigatulokas ja sen pitää pyrkiä profiloitumaan jotenkin liigakartalle, kunnes jossain vaiheessa tajusin, että seurassa todellakin uskotaan moiseen sloganiin. Yritin sitten selvitellä mitä ihmettä tuo iltasoiton kaltaisesti hermoja raastava hokema sitten sisältää, eikä sitä tietenkään kukaan kyennyt konkretisoimaan, sehän oli vaan hokema vailla sisältöä.
Vähän samalta tuo viimevuosien nuorten ja nälkästen hautomo ajattelu kuulostaa, kestävää menestystä sen varaan on mahdoton rakentaa, budjetit kyllä pysyy pieninä ja sarjasijoitus huonona, se antaa ikäänkuin tekosyyn seuralle olla tekemättä mitään työntapaista iskukykyisen joukkueen rakentamiseksi.
Ja kun lopulta se ei edes tarkoita mitään, joka ikinen seura pohjaa niin paljon kuin pystyy junioreihinsa ja pyrkii scouttailemaan lupauksia pienemmistä ympyröistä. Ainoaksi eroksi jää ison roolin tarjoaminen raakileille, joista yhdeksälle kymmenestä se on karhunpalvelus. Jos jyp tätä harjoittaisi vastuullisesti, se pitäisi huolen, että siellä olisi riittävä määrä kokemusta joukkueessa, esimerkki on paras opettaja, ei se että tekee itse jokaikisen virheen.
On varma, ettei kilpailukykyisen joukkueen kasaaminen ole halpaa lystiä, eikä seuran puuhamiehille kivaa puuhaa, mutta sen se vaan vaatii, jotta siellä maalin edessä joku voi ottaa mustelmia. Siellä konttorissa otettava yhtä monta mustelmaa, ellei useampaakin, siinä kilpailussa vaanii se konkka ihan jokaista osanottajaa, pienemmistä epäonnistumisistä puhumattakaan, mutta ei siitä pelkäämälläkään välty, on pakko uskaltaa vaan mennä, tai sitten ei kannata mennä ollenkaan.
Tässä on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista johon jyp on sortunut, hymistellään siellä junioreiden selän takana uskaltamatta ottaa todellisia riskejä joukkueen hankkimiseksi, ei olla valmiita maksamaan, mitä ammattimies maksaa, vaan vuodesta toiseen peluutetaan alipalkattuja junnuja, joiden sekaan hankitaan 1-2 vierasta kieltä puhuvaa peluria ja toivotaan parasta. Tulevaisuutta ei näin ole. Ehkäpä huonona palkanmaksajana jyp ei ole listoilla alkupäässä paluumuuttajillakaan, monikos sinne on vuosien saatossa palannut? Nämä palaajat kun olisivat kuitenkin sille jatkuvuudelle erittäin tärkeitä, esimerkkejä junnut kaipaa ja vanhat arvostusta. Suomessa liikkuville ammattikiekkoilijoille jyp alkaa olla houkutteleva vaihtoehto tasan sitten kun palkkataso on sama kun muualla, vääränlainen nuukuus köyhdyttää.
Jotta urheilullinen tulos, yleisön ja sidosryhmien kiinnostus ja jatkuvuus on mahdollinen, on seuran rakennettava joukkuettaan kaikki osa-alueet huomioon ottaen, joukkueen pitää olla kilpailukykyinen, sen pitää olla ikäjakaumaltaan oikea, juniorityön pitää olla laadukasta ja tavoitteellista. Mitkä näistä velvoitteista nyky-jyp täyttää?
