Urholta ansiokasta pohdintaa, hieman negatiivisväritteistä tosin, mutta asiaa kokonaisvaltaisesti.
Tuolla toisessa ketjussa oli myös tästä pelitavasta ja kiekollisuudesta ihmetystä ja kysymyksiä. Minulla ei mitään faktaa ole, mutta heitän omia pohdintoja ja ajatuksia, koitan tässä osittain asettua Veltsun pään sisään ja miettiä miksi hän tekee näin tai mitä hän saattaa näillä valinnoillaan hakea. Ja korostan että en ole suoranaisesti tämän kiekollisen pelitavan kannattaja, mutta koitan löytää ymmärrystä sille.
Ensinnäkin Virtanen on ensimmäistä kauttaan päävalmentajana liigassa ja haluaa varmasti luodan jonkunlaista uutta tai omaa pelitapaansa. Virtanen on kokenut pelaaja ja myös ajatteleva. Hän ei siis ole yhden ajatuksen mies tai valmentaja joka haluaa pärjätä pelkästään "pitkäpäätyynjaperään" kiekolla.
Luulen että Virtanen ajattelee että pitkän kauden aikana ei pärjätä pelkällä yhdellä pelitavalla tai pelaajat väsyvät jos pelataan raastavalla tavalla koko runkosarja illasta toiseen ja pyritään antamaan joka peli-ilta kaikkensa voittaakseen jokaikisen runkosarjapelin. Pelaajarunko on jo varmaan osittain kyllästynyt pelaamaan pelkkää pystysuunnan kiekkoa. Ihmismieli voi olla sellainen että se kyllästyy johonkin. Ja joinakin vuosina on nähty että pelkällä pystysuunnalla ei pärjää jos vastustaja on jo sen käsitellyt ja pystyy sen purkamaan. Eli oletan että jotain tälläistä muutosta tässä haetaan ja omaa leimaa. Lisäksi itse näen että Virtanen haluaa ajaa sisään paljon uusia pelaajia ja eri variaatioita jopa yksittäisen pelin kustannuksella. Tämä kaikki sen takia että joukkueelta löytyisi keväällä erilaisia variaatioita ja se että yksinkertainen pystysuunnan kiekko olisi suht "fressiä" vielä silloinkin.
Kiekollisessa pelissähän näyttää olevan trendi se että kuin yhteisestä sopimuksesta kiekollinen joukkue rauhoittaa maalin taakse ja vaihtaa, samalla kiekoton joukkue vaihtaa myös. Tämän jälkeen kun kaikki on valmiina(eli kaikki vaihtaneet ja ukot oikeilla paikoillaan, ennalta harjoitellun mukaisesti) kiekollinen joukkue avaa peliään, maalin takaa tullaan ennakolta sovitulla kuviolla , jossa on muutama variaatio. Tätä puolustava joukkue pyskii sitten estämään. Kun kiekoton joukkue saa kiekon se alkaa peruuttelemaan ja kiekottelemaan taaksepäin ja joko vaihtaa tai hakee oman kuvionsa maalin takaa lähtien. Tämän takia tätä kiekottelua tapahtuu. Eli syy kiekotteluun on siinä että ennalta harjoiteltu kuvio saadaan oikeaan rytmiin.
Itse valmentajana koittaisin peluuttaa eri peleissä hieman eritavoilla tai eri ketjuja eri tavoin. Nytkin tätä on hieman vahaittavissa, mutta itseäni vituttaa kaikista eniten katsoa tuota rauhoittamista ja sitä että kolme hyökkääjää odottaa että vastustaja vaihtaa ja pääsee rauhassa liikkeelle. Trap odottaa sinisellä ja sitten katotaan pääseekö ne siitä läpi. Varsinkin etukäteen heikompia joukkueita vastaan tämä on naurettavaa. Jos vastustajan pakit ei ole kovin kummoisia niin kunnon paine vaan päälle ja ainakin taklauksen uhka pitää olla aina olemassa kun vastustajan pakilla on kiekko. Jos tätä ei jaksa koko peliä niin ainakin aina erien alkuun tai ainakin kaksi ensimmäistä ketjua rummuttamaan tätä ja sen jälkeen tuoreet miehet pelaaman kiekollista esim. pitkän jälkeen.
Tuolla toisessa ketjussa oli myös tästä pelitavasta ja kiekollisuudesta ihmetystä ja kysymyksiä. Minulla ei mitään faktaa ole, mutta heitän omia pohdintoja ja ajatuksia, koitan tässä osittain asettua Veltsun pään sisään ja miettiä miksi hän tekee näin tai mitä hän saattaa näillä valinnoillaan hakea. Ja korostan että en ole suoranaisesti tämän kiekollisen pelitavan kannattaja, mutta koitan löytää ymmärrystä sille.
Ensinnäkin Virtanen on ensimmäistä kauttaan päävalmentajana liigassa ja haluaa varmasti luodan jonkunlaista uutta tai omaa pelitapaansa. Virtanen on kokenut pelaaja ja myös ajatteleva. Hän ei siis ole yhden ajatuksen mies tai valmentaja joka haluaa pärjätä pelkästään "pitkäpäätyynjaperään" kiekolla.
Luulen että Virtanen ajattelee että pitkän kauden aikana ei pärjätä pelkällä yhdellä pelitavalla tai pelaajat väsyvät jos pelataan raastavalla tavalla koko runkosarja illasta toiseen ja pyritään antamaan joka peli-ilta kaikkensa voittaakseen jokaikisen runkosarjapelin. Pelaajarunko on jo varmaan osittain kyllästynyt pelaamaan pelkkää pystysuunnan kiekkoa. Ihmismieli voi olla sellainen että se kyllästyy johonkin. Ja joinakin vuosina on nähty että pelkällä pystysuunnalla ei pärjää jos vastustaja on jo sen käsitellyt ja pystyy sen purkamaan. Eli oletan että jotain tälläistä muutosta tässä haetaan ja omaa leimaa. Lisäksi itse näen että Virtanen haluaa ajaa sisään paljon uusia pelaajia ja eri variaatioita jopa yksittäisen pelin kustannuksella. Tämä kaikki sen takia että joukkueelta löytyisi keväällä erilaisia variaatioita ja se että yksinkertainen pystysuunnan kiekko olisi suht "fressiä" vielä silloinkin.
Kiekollisessa pelissähän näyttää olevan trendi se että kuin yhteisestä sopimuksesta kiekollinen joukkue rauhoittaa maalin taakse ja vaihtaa, samalla kiekoton joukkue vaihtaa myös. Tämän jälkeen kun kaikki on valmiina(eli kaikki vaihtaneet ja ukot oikeilla paikoillaan, ennalta harjoitellun mukaisesti) kiekollinen joukkue avaa peliään, maalin takaa tullaan ennakolta sovitulla kuviolla , jossa on muutama variaatio. Tätä puolustava joukkue pyskii sitten estämään. Kun kiekoton joukkue saa kiekon se alkaa peruuttelemaan ja kiekottelemaan taaksepäin ja joko vaihtaa tai hakee oman kuvionsa maalin takaa lähtien. Tämän takia tätä kiekottelua tapahtuu. Eli syy kiekotteluun on siinä että ennalta harjoiteltu kuvio saadaan oikeaan rytmiin.
Itse valmentajana koittaisin peluuttaa eri peleissä hieman eritavoilla tai eri ketjuja eri tavoin. Nytkin tätä on hieman vahaittavissa, mutta itseäni vituttaa kaikista eniten katsoa tuota rauhoittamista ja sitä että kolme hyökkääjää odottaa että vastustaja vaihtaa ja pääsee rauhassa liikkeelle. Trap odottaa sinisellä ja sitten katotaan pääseekö ne siitä läpi. Varsinkin etukäteen heikompia joukkueita vastaan tämä on naurettavaa. Jos vastustajan pakit ei ole kovin kummoisia niin kunnon paine vaan päälle ja ainakin taklauksen uhka pitää olla aina olemassa kun vastustajan pakilla on kiekko. Jos tätä ei jaksa koko peliä niin ainakin aina erien alkuun tai ainakin kaksi ensimmäistä ketjua rummuttamaan tätä ja sen jälkeen tuoreet miehet pelaaman kiekollista esim. pitkän jälkeen.