Nevöfoget-kamaa se yksi vaihto kotipelissä Kärppiä vastaan, jossa Boyce jakoi kaksi kovaa pommia hyökkäyspäässä ja pian noiden jälkeen kiekko kaivettiin Kärppien verkosta.
JYP on paitsi pelillisesti hukassa, niin tällä hetkellä myös täysi tunteeton HMV. Omaa maalinedustaa ei kiinnosta siivota, vastustajan maalille ei ole munaa mennä. Joukkueen (ja koko Liigan?) pienin pelaaja on ainoa joka ajaa taklaukset loppuun. Kolehmainenkaan ei näemmä ehdi enää taklaustilanteisiin. Yhtään ei viitsitä edes niistää vastustajien nessua. On se perhana, toivottavasti ovat laivalla tehneet samat taiat kuin viime jouluisessa saunaillassa.
Itselläkin positiiviset muistot Boycesta. Jos yhden turhan jäähyn otti, niin se ei pyyhi pois sitä asennetta, minkä kentälle toi.
Ja eikö ollut joku HPK-sarjakin, jossa oli elementissään.
Mutta se offtopicista. Pitäisi varmaan keskustella nykyjypin tilanteen korjaamisesta, joskin tuo asennepuoli on yksi.
Maalivahtipeli:
- Tällä hetkellä molarit mielestäni antavat joukkueelle mahdollisuuden voittaa. Laurikainen ollut ihan jees viime peleissä.
Puolustus:
- Newton toki kelpaa, mutta kyllä se poikkarinantaja/nenänhieroja olisi myös tarpeen. Ei tarvitse olla kentän isoin jätkä, vaan jollain Juuso Pullin asenteella varustettu. Kuukka tekee mielestäni oman osansa, mutta muilla parannettavaa.
- Maalinedusta. Ihan sama mitä muu kentällinen tekee, mutta toinen pakki saisi luvan jäädä sinne passiin.
- Hyökkäyspelissä pakit, verrattuna moneen muuhun joukkueeseen, eivät ole niin rohkeasti viivalla odottamassa jättösyöttöä ja hyökkäysmyllyn jatkamista.
- Honka ja Viinikainen. Siinä ainoa maalintekijät pakeista. Se on uskomattoman surkeasti. Ja onhan se nyt käsittämätöntä, ette vedot eivät mene edes vahingossa maaliin. Mutta toinen ongelma on sen ekan blokkaajan ohittaminen, siinäkin on tekemistä. Ei varmaan tekemätön paikka kuitenkaan.
Hyökkäys:
- Tehottomuus on vaivannut. Potentiaalia on vaikka kuinka paljon: Nättinen, ei maalia. Turkulainen, kilikili-tolpat, Immonen, Tepsi-pelissä 11 vetoa, ei maalia.
- Vetoja tulee paljon joka pelissä ja tolpat ovat jo viikossa kolisseet kaksinumeroisen määrän. Siinä on jo sattuman osuus aika suuri. Tuolla tahdilla pakostikin tuuri kääntyy.
- Mutta yksi perisynti hyökkäyksissä on: vastuun siirtely. Tätä ikävää lieveilmiötä havaittu etenkin ylivoimalla. Suoraviivaisuutta, räkämaaleja
- Kovuus: sitä Boycen kaltaista raatajaa kaivataan. Lahti on edelleen ihan jees, Kolehmainenkin AV:lla. Mutta kuka menee maalin eteen ottamaan niitä iskuja?
Rosteri:
- Louhivaara, kaikella kunnioituksella ja rakkaudella, vilttiin. Ei tuo juuri mitään peliin tällä hetkellä. Ratinen tilalle.
- Kalteva. Huhhuh.
- Viinikainen, Allen - enemmän peliaikaa näille.
- Tomasek taas keskelle? Aloituksissa umpisurkea, mutta pelaisi omalla paikaillaan sitten.
- Junnukenttä kehiin kokeilemaan ja tuomaan energiaa? Stråka, Ratinen, joku kolmas. Lahti ja Kole poppareille viikon kolmannessa pelissä.
Pelikirjasto:
- Yhden kentän voisi valjastaa vain ja ainoastaan ajamaan vastustajaa, etenkin kotipelissä, etenkin alussa. Herättää joukkueen ja hallin.
- Kolmas erä: kun ollaan tappiolla, peliote on ollut aktiivinen. Kun oltiin joskus vielä johdossa, alettiin peruutella. Eihän se voi niin mennä!
- YV: kukapa arvaisi, että yritetään syöttää Perrinille, joka laukoo. Tai Immonen, joka vaan laukoo. Eli: veto viivasta, maski, reboundi. Jokainen palstatietäjäkin osaa tuota ehdottaa lääkkeeksi.
Valmennus:
- Missään erätaukohaastattelussa tai muussa ei ole noussut pelaajistosta kritiikkiä valmennusta kohtaan? Se lienee ihan hyvä.
Kaikesta tästä alkukauden kurjuudesta huolimatta, uskon vielä nousuun. Hockey on mental game, ja kun tuo hyökkäyspotentiaali saadaan valjastettua pienten onnistumisten, alkaa tapahtua tulostaululla. Oliko se pari vuotta sitten vasta joulutauon jälkeen, kun alettiin pelata, ja sekin riitti top 6:een runkosarjassa.