Kyllä mä lähtisin jo pelkästään toisesta finaalijengistä nostamaan Mikael Seppälän ja Veli-Matti Vittasmäen. Ilvekseltä Dominik Masin ja Leo Lööf hyvinä kirittäjinä, tosin aiemmin mainitut menee noiden edelle. HIFK löysi Norjasta Christian Kåsastulin, joka aluksi oli ihan hukassa, mutta niin vaan kuoriutui kova puolustaja, jonka käsittääkseni toivovat jäävän stadiin, kun aiemmin odottivat sopparin purkua asap. Niin ja lisäksi kovasti hehkutetun Bloodin seurakaveri Anton Mylläri vaikutti myös oikein mainiolta. Tästä nyt tämän kevään osalta useampi nimi. Näistä etenkin Kåsastul ja Mylläri myös mielestäni osoittaa, että niitä on tosissaan mahdollista löytää ja hankkia kyllä Jyväskyläänkin.
Jo, oikeen hyviä nimiä nostat ja hyvyydestään jaan ajatuksen kanssasi, mutta pudotuspelit tiiranneena nämä nimet on jonkun alueen ns. äijiä tekemisessä, mutta sitten taas jotkut ruudun alueet jää vajaaksi ja tätä juuri tarkoitin vastineessani. Blood oli tasainen esityksissään pelistä toiseen ja häneltä löytyi kykyä olla täyttä laatua niin puolustamisessa, pelin rakentelussa, kuin maalinteossakin, tässä mielessä kokonaispaketti vailla vertaa. Jos haluaa miikan löytää, niin joissain tilanteissa meni yli ja tästä maksoi niin jäähyinä, kun vastavuoroon häneen kohdistuneet rikkeet katseltiin muualle, vähän samaa siis, kuin meitin BC koki viime kaudella, silti sitoutumiseen joukkueelle nämä ei vaikuttaneet, eli esitys joukkueelle oli koko ajan sen 100%.
Mä ymmärrän vallan hyvin, että katsoja voi viehättyä eri tyyppisestä pelaajasta ja ihan normaalia se on, mutta moni tuntuu näkevän asioita jonkun "filmaamisen" kautta, kun sitä harrasti pienenkin mahdollisuuden saatuaan ihan joka ikinen porukka, ehkä ilmiönä jopa vahvemmin, kuin koskaan aiemmin pleijareissa. Eli yhtä miestä syytellen ei kyllä vakuuta minua lainkaan perusteena. Mahdollistiko sitten tuomarilinja moista helpommin kun aiemmin, olisi analyysin paikka siellä päässä.
Kuten kirjoitin Blood oli liigatasolla yksilönä kokonaisvaltaisin paketti verrokkeihin mitaten, mutta huomioida pitää tietty sekin, että yksilö on osa joukkuetta ja kuitenkin se on kokonaistaso, jolla kannuja nostellaan. Niinpä moni noista esiin tuomistasi nimistä on hankittu täyttämään juurikin sen tietyn roolin kokonaisuudessa ja kun sen tekee 100%, ei siinä nokan koputtamista ole kenelläkään. Omalla vahvuudellaan jokainen pelaa.
En osaa sanoa, löysikö Blood tuosta joukkueesta parhaan roolin itselleen koskaan, mutta oma muistikuva Tapparan ajoilta oli hyvä fyysinen peruspakki, mutta ei mitään suurempia hihkumisia esityksiin. Voihan pelaaja tietty kehittyä vielä aikuisiälläkin, joten tästäkin voi olla kyse. Näiden pleijareiden osalta nousee kyllä esityksen tason ja tasaisuuden perusteella ihan kärkipäähän, jos yksittäisen puolustaja pelaajan antia joukkueelleen laskee.