Ehkä omalla kohdalla ikä tekee sen, että suuri tunnevyöry tulee käsiteltyä kohtalaisen nopeasti. Ehkä jo pitempään on alitajunta pohtinut syyt ja sepät ja ajatus kääntynyt pohtimaan, millaisin palasin lisäämällä, viimein noissa po karkeloissa kurvaillaan.
Katseltua toki noita jatkoon menneiden pelejä on tullut, mutta osa siitä puuttuu, ilman JYPpiä. Lopulta mihin eniten huomio on kiinnittynyt on tuomarilinja, joka sallii armottoman kahvaamisen ja peleistä tulee enemmän pystypainia kuin jääkiekkoa. Joku tykkää, minä en niin kovin, kun olen enempi sitä koulukuntaa, että mailalla pelataan kiekkoa, eikä vastustajaa. Samoin toki yhdessä pelissä menee läpi valtaisa määrä kiinnipitämisiä, kiekottoman estämisiä ja kampituksia, mutta toki tasapuolisesti ainakin välillä, eli näin vissiin halutaankin pelattavan.