Aluksi onnittelut TPS:lle, paremmalle ei ole kovinkaan suuri häpeä hävitä. Ottelu ei kovinkaan korkeatasoinen ollut, TPS pelasi "viihdyttävää" kilpikonnapuolustusta, johon JYP sitten päätään hakkasi. Lähes vastaavalla intensiteetillä pyrki myös JYP puolustamaan, joten eipä ollut hyökkäyspelin juhlaa luvassa. Oikeastaan edellisen JYP-TPS-ottelun kopio.
Oikeastaan vain nelosketjulla oli JYP:stä sellainen draivi otteissaan, jolla pelejä voitetaan. Harmi vain, ettei onnistumisia tullut, etenkin Tuomo Laukkaselle olisi heti liigauran alkuun voinut pistemerkintöjä noista paikoista tullakin. Niukasti positiivinen oli myös ykkösketjun esitys.
Maalista huolimatta kakkosketjun ukot ovat aivan pihalla. Tuomas Mikkosella ei ole ollenkaan käsiä. Mikäli pelivälinettä käsittelee mieluummin jaloilla kuin mailalla, suosittelen lämpimästi jalkapalloa. Paikallisessa JJK:ssa on käsittääkseni hyökkääjäpulaa, joten sinne vaan. Filppula on edelleen pehmeä, eli ei pysty menettämiään kiekkoja takaisin karvaamaan. Drouin ei pysty tappioasemassa kääntämään peliä, eikä edes viitsi sitä yrittää. Kolmoskenttä oli hieman yllättäen selvästi parempi hyökkäyspäässä kuin puolustuksessa.
Blues-peliin verrattuna peli-ilme oli kuitenkin jo eri tasoa, mitä voidaan pitää positiivisena havaintona. Maalintekeminen tuottaa tuskaa ja kun siihen lisätään yksi valtakunnan parhaiten puolustavista joukkueista vastaan, niin kyllähän se hieman tylyltä näyttää. Asennetta työntekoon vaikuttaisi kuitenkin olevan ja voisi kuvitella, että se jossain vaiheessa ns. räkämaaleina palkitaan. Siitä huolimatta viimeistelyyn täytyy kehittää jotain uutta jatkossa.
Nyt seuraa sitten avautumista aiheesta Markku Kruus. Ei riitä, että mies on umpisokea, hän on myös umpikuuro. Maskiin osuneen laukauksen pystyi kuulemaan selvästi hallin toiseen päähän saakka ja olisi viimeistään älyttävä protestoinnista katkaista peli. Sen sijaan pelin annettiin jatkua TPS:n rakentaessa uutta maalipaikkaa, johon ottelu lopulta ratkesi. Tähän kun yhdistetään sangen salliva linja ja räikeisiin filmeihin narahdukset (Eloranta ja JJääskeläinen), niin todettava on, että toisella tuomarilla olisi tuostakin ottelusta saattanut tulla erittäin paljon viihdyttävämpi.
Oikeastaan vain nelosketjulla oli JYP:stä sellainen draivi otteissaan, jolla pelejä voitetaan. Harmi vain, ettei onnistumisia tullut, etenkin Tuomo Laukkaselle olisi heti liigauran alkuun voinut pistemerkintöjä noista paikoista tullakin. Niukasti positiivinen oli myös ykkösketjun esitys.
Maalista huolimatta kakkosketjun ukot ovat aivan pihalla. Tuomas Mikkosella ei ole ollenkaan käsiä. Mikäli pelivälinettä käsittelee mieluummin jaloilla kuin mailalla, suosittelen lämpimästi jalkapalloa. Paikallisessa JJK:ssa on käsittääkseni hyökkääjäpulaa, joten sinne vaan. Filppula on edelleen pehmeä, eli ei pysty menettämiään kiekkoja takaisin karvaamaan. Drouin ei pysty tappioasemassa kääntämään peliä, eikä edes viitsi sitä yrittää. Kolmoskenttä oli hieman yllättäen selvästi parempi hyökkäyspäässä kuin puolustuksessa.
Blues-peliin verrattuna peli-ilme oli kuitenkin jo eri tasoa, mitä voidaan pitää positiivisena havaintona. Maalintekeminen tuottaa tuskaa ja kun siihen lisätään yksi valtakunnan parhaiten puolustavista joukkueista vastaan, niin kyllähän se hieman tylyltä näyttää. Asennetta työntekoon vaikuttaisi kuitenkin olevan ja voisi kuvitella, että se jossain vaiheessa ns. räkämaaleina palkitaan. Siitä huolimatta viimeistelyyn täytyy kehittää jotain uutta jatkossa.
Nyt seuraa sitten avautumista aiheesta Markku Kruus. Ei riitä, että mies on umpisokea, hän on myös umpikuuro. Maskiin osuneen laukauksen pystyi kuulemaan selvästi hallin toiseen päähän saakka ja olisi viimeistään älyttävä protestoinnista katkaista peli. Sen sijaan pelin annettiin jatkua TPS:n rakentaessa uutta maalipaikkaa, johon ottelu lopulta ratkesi. Tähän kun yhdistetään sangen salliva linja ja räikeisiin filmeihin narahdukset (Eloranta ja JJääskeläinen), niin todettava on, että toisella tuomarilla olisi tuostakin ottelusta saattanut tulla erittäin paljon viihdyttävämpi.